villen blogi

oksennus on poissa. samoin muut vaivat. päättynyt viikko koetteli kaikkia. elian sairastelu viikonloppuna ja alkuviikosta näkyi öiden lyhyytenä. yöllä heräiltiin ja siivottiin, aamut alkoivat aikaisin, eilen jo puolikuudelta. luulin itsekin sairastuneeni, kun torstaina olo oli hirveä. päätä jomotti ja vatsa oli sekaisin. voi olla, että syy oli "vain" perjantain tentistä ja rästiin jääneistä kirjoitustehtävistä johtunut stressi. keskiviikko oli muuten vain raskas päivä. lähdin aamulla kahdeksalta praktikumiin, tulin kotiin illalla yhdeksältä rippileirin vanhempainillasta. ja suoraan lukemaan. onneksi sisko oli tullut hoitamaan eliaa aamuksi. sain varmaankin tentin kunnialla läpi, vaikka en kaikkea ehtinytkään kahlaamaan. jos näin hyvin kävi, jäljellä on enää yksi kirja 18.5. ja parin kirjan raportoiminen lukupäiväkirjana. praktikumeihin täytyy enää vain mennä ja kirjoittaa muutama liuska opitusta. viides lukuvuosi on sitten ohi ja lopulle opiskeluajalle jää iso g. vapun ajan s

ehdimme jo huokaista helpotuksesta. koko maanantaina ei oksennusta sitten tullutkaan. yöllä, kun vielä luin perjantain tenttiin, elia kääntyili, itkeskeli ja heräili niin, että tunnin ajan jouduin ravaamaan tutisoturina, kunnes itku ei enää hiljennytkään. se yltyi tuskan huutoihin asti ja tuli ulos illan syömisinä ja juomisina. rätti kädessä yhdeltä yöllä todella tuntee olevansa jotain. olkoonkin, että jotain todella pientä. kun pienen pientä koskee ja sattuu. siispä tämän päivän olen pikkupotilaan koti-isinä ja visusti kotona. huomisen koulussa, kokouksessa, suunnittelemassa, vanhempainillassa ja junassa matkalla sinne tänne. elämä maistuu kai siltä miltä sen pitääkin, ihan itseltään.

...housuilla, paidoilla, sukilla, uniasuilla, sukkapöksyillä, pinnasängyssä, pussilakanalla, peitolla, tyynyllä, tyynyliinalla, rattaiden lämpöpussukalla, olohuoneen matolla, keittiön matolla, elian huoneen matolla, isin xbox-pelin kannella, cd-levyllä, kitaralla, syöttötuolilla, ruokapöydällä, roskiksessa, pyyhkeessä ja varmastikin vielä tulossa.

hankin suunto t3 -mallisen mittarin viime marraskuussa saatuani itseeni lähtemättömän innostuksen juosta (ja satunnaisilla lenkeillä havaittuani juoksevani liian kovaa elimistööni nähden). laitteessa on erinomainen, en nyt muista kuinka monen lenkkikerran muisti, joka tallentaa juostujen juoksujen keskisykkeen, poltetun energian, harjoitusvaikutuksen ja erillisen podin kanssa vielä nopeudenkin. no, ominaisuuden erinomaisuus näytti tällä viikolla nurjan puolensa. kun tein keskiviikkona kevyttä lenkkiä, jotta torstaina kulkisi paremmin (olimme sopineet ramin kanssa käydä keskuspuistossa), koska oli kulunut pitkä aika edellisestä, niin tarkistin erinomaisesta mittarista, kuinka pitkä aika siitä oikeastaan oli. erehtymätön vastaus oli: yli kolme kuukautta. sanottakoon se tässä avoimesti. jo siksikin, että saan siitä lisätsemppiä aloittaa kesäkausi. sillä ilma ulkona on mainio (ei kuuma eikä kylmä). sillä juokseminen on terapeuttista. mutta enempää en ehdi kertoa, sillä elia potkii vaunuiss

nyt se on nähty. pikkuisin tikkanen. kävimme ultraäänellä katsomassa häntä, joka masussa köllötteli. välillä potki ja huitoi. upeaa oli tuijottaa. ei yhtä hurjaa kuin ensimmäisellä kerralla, elian kerralla. mutta upeaa. meitä on puolen vuoden päästä neljä. se on hurjaa, sillä ihan vastahan meitä oli (vain) kaksi. joka tapauksessa, pitkään tiedossa ollut asia on nyt nähty, vahvistettu ja viimeistään nyt julkinen. eikä tällaista evankeliumia voi useammalla sanalla kuvata, joten pistän nyt tämän pisteen.

pienen pieni veturi (joka ei oikeasti ole enää kovinkaan pieni) mennä tuhisee lelukasasta sohvalle ja ympäriinsä. aivan vasta hän on hoksannut lähteä liikkumaan myös ylöspäin. eilen hän kipusi keittiön pöydälle. tai oli kivuta, en antanut nauttia koko elämyksestä. samoin hän pääsee laatikoihin, vaan hankalammin pois. voi sitä ihmettä. tänään päästään pitkästä aikaa taas uimaan. tilasimme uuden uikkarin, vaikka uinnit loppuvat allergiatalolla toukokuun lopussa. siitä alkaa kesä ja matalat rantavedet, jonne pikkupolskija veneineen ja ankkoineen päässee. vaikkapa seurasaareen, jonne teimme upean retken viime kesänä. mutta ennen kesää on isillä vielä puuhaa. torstaina sain pidetyksi praktikumin messun onnistuneesti ja hyvin mielin. aiemmin mainitsemani luomisen tuska kantoi hedelmää ja koen kyllä jumalanpalvelusten olevan kirkon työssä se, jossa duunarikin saa levätä ja nauttia. vielä on siis hieman kirjoittamista ja hieman enemmän lukemista. ennen ensi kuun puoliväliä pitäisi lukea kahtee

sain illalla valmiiksi saarnan, joka on määrä pitää torstaina praktikum-messussa. ahdistus, joka aina kirjoittamiseen liittyy, ei ole koskaan ollut vastaavanlainen. siis yhtä kova. vaimoni voi toimia todistajana. näin jälkeen päin löydän siihen kolme syytä: 1) tuttuus. olen saarnannut samasta tekstistä (matt.16:13-19) aiemminkin. oli todella haastavaa tonkia esiin jotain uutta, tämänhetkistä sanottavaa. toisaalta, tekstin tuntemus toi mukanaan niin valtavasti tietoa, että oli vaikea keskittyä, kiinnittyä, zoomata johonkin yhteen asiaan. 2) pääsiäinen. olisi pitänyt kirjoittaa saarna aikaa sitten. pääsiäisen läheisyys (=päällekkäisyys) aiheutti hirmuisen kerroksen kristillisen uskon kannalta perusteellista sanomallista ainesta saarnatekstini ja minun väliin. sen työntäminen sivuun oli umpihangessa tarpomista. 3) konteksti. tietoisuus siitä, että saarna arvostellaan, ei yleensä ainakaan helpota kirjoittamista. kohdallani ei todellakaan. sana kerrallaan punnitsin, tuleeko opponentilta pal

synnyin 26 vuotta sitten. putkahdin nimipäivänäni, vaikkei niin tähdätty. olen jo melko vanha, sanoo vaimoni. miksen häntä uskoisi. sain aamulla kahvin sänkyyn ja nukkua yli yhdeksään. minulle laulettiin ja annettiin haleja. perheeni kotiutui eilen. sanoin, että tuntuu hyvältä makoilla kolmestaan makuuhuoneessa, rauhassa, kotona. söin aamiaiseksi lounaan. vaimoni valmisti italianpataa. myös kakku on leivottu mutta odottaa kylmässä. siskoni tulee näyttämään ulkomaista poikaystäväänsä. kahvittelemme joukolla. puhumme englantia ja otamme selvää, millainen tapaus on. on hullua viettää syntymäpäiväänsä pitkäperjantaina. missasin eilen kiirastorstain messun, tänään oli tarkoitus viettää yhdessä kuolinhetken hartaus, mutta sekin peruuntui. huomenna menen pääsiäisyön messuun, töihin tosin. syntymääni juhlin matalalla profiililla, kristikunnan keskeisten juhlien kanssa näyttää käyvän samalla tavalla. olisikin pitänyt pitää juhlat maanantaina, toisena pääsiäispäivänä: silloin ilo pääsiäisestä, e