Siirry pääsisältöön

luomisen tuska

sain illalla valmiiksi saarnan, joka on määrä pitää torstaina praktikum-messussa. ahdistus, joka aina kirjoittamiseen liittyy, ei ole koskaan ollut vastaavanlainen. siis yhtä kova. vaimoni voi toimia todistajana.

näin jälkeen päin löydän siihen kolme syytä:

1) tuttuus. olen saarnannut samasta tekstistä (matt.16:13-19) aiemminkin. oli todella haastavaa tonkia esiin jotain uutta, tämänhetkistä sanottavaa. toisaalta, tekstin tuntemus toi mukanaan niin valtavasti tietoa, että oli vaikea keskittyä, kiinnittyä, zoomata johonkin yhteen asiaan.

2) pääsiäinen. olisi pitänyt kirjoittaa saarna aikaa sitten. pääsiäisen läheisyys (=päällekkäisyys) aiheutti hirmuisen kerroksen kristillisen uskon kannalta perusteellista sanomallista ainesta saarnatekstini ja minun väliin. sen työntäminen sivuun oli umpihangessa tarpomista.

3) konteksti. tietoisuus siitä, että saarna arvostellaan, ei yleensä ainakaan helpota kirjoittamista. kohdallani ei todellakaan. sana kerrallaan punnitsin, tuleeko opponentilta palautetta. tämä on tietysti neuroottista.

lopuksi on todettava, että jumalanpalveluselämä, jota harjoittelemme opiskelijaporukalla, ei millään vastaa live-tilannetta. sana tulee lihaksi juuri siinä hetkessä, teologian ylioppilaille, ei kuvitellulle seurakunnalle, kuvitellussa kirkkovuoden ajassa.

aivan viimeisenä on annettava kiitos vaimolle, joka kannusti pääsemään loppuun asti, pahimmalla hetkellä, kun tyhjästä ei syntynyt mitään, kun lauseita pyyhittiin, kun toivo jäi raamattuun. vaimoni - hän on lopulta paras opponenttini.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun
Lähetä kommentti
Lue lisää