Siirry pääsisältöön

sykemittari

hankin suunto t3 -mallisen mittarin viime marraskuussa saatuani itseeni lähtemättömän innostuksen juosta (ja satunnaisilla lenkeillä havaittuani juoksevani liian kovaa elimistööni nähden). laitteessa on erinomainen, en nyt muista kuinka monen lenkkikerran muisti, joka tallentaa juostujen juoksujen keskisykkeen, poltetun energian, harjoitusvaikutuksen ja erillisen podin kanssa vielä nopeudenkin.

no, ominaisuuden erinomaisuus näytti tällä viikolla nurjan puolensa. kun tein keskiviikkona kevyttä lenkkiä, jotta torstaina kulkisi paremmin (olimme sopineet ramin kanssa käydä keskuspuistossa), koska oli kulunut pitkä aika edellisestä, niin tarkistin erinomaisesta mittarista, kuinka pitkä aika siitä oikeastaan oli. erehtymätön vastaus oli: yli kolme kuukautta.

sanottakoon se tässä avoimesti.

jo siksikin, että saan siitä lisätsemppiä aloittaa kesäkausi. sillä ilma ulkona on mainio (ei kuuma eikä kylmä). sillä juokseminen on terapeuttista.

mutta enempää en ehdi kertoa, sillä elia potkii vaunuissaan parvekkeella. se tarkoittaa, että koti-isin iltapäivä alkaa.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei,

millainen on tuo sykemittari ollut, muuta kuin anteeksiantamaton? olen nimittäin hieman harkinnut sellaisen hankkimista. samoista syistä. kadulla tulee juostua liian kovaa jos ei varo. mut, kuulostaa hyvältä, on hyvä olla joku toppuuttelemassa.
ville tikkanen sanoi…
kuule, suunto t3 on varsin toimiva perusmittari. selkeä ja tyylikäs ulkoasu. kohtuuhintainen, suomessa 149e. etuna polarin saman hintaluokan mittareihin siinä, että tähän saa liitettyä gps- ja foot-podin, jos tahtoo. eli jos on kiinnostunut nopeudestaan tai on epävarma löytääkö takaisin kotiin.

on tosi tärkeää, ettei juokse liian kovaa, ainakaan meidän kohdalla, jotka rakennamme kuntomme tukipilareita. jos lenkeistä iso osa on korkeasykkeisiä, joutuu ylikuntoon, josta on sitten pitkä pudotus. vaikka kyllä sitä tulee mittari kädessäänkin mentyä välillä liian isoilla sykkeillä, tietoisestikin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m