lauantai 4. heinäkuuta 2009

9 kuukautta

olen ymmärtänyt, että synnyttäminen on helpotus. raskaus pahoinvointeineen ja selkäkipuineen päättyy. olo kevenee. elämä ei välttämättä helpotu, mutta haasteet muuttavat muotoaan.

olen ollut nyt orimattilan seurakunnan palveluksessa noin yhden täyden ihmisraskauden ajan, yhdeksän ja puoli kuukautta. viikon vähemmän pappina. alkaa tuntua, että alun raskaus on ohi. olen kantanut uuden papin sikiötä nyt sen verran, että pappeus on kehittynyt ja kypsynyt minussa muotoaan muuttavalla tavalla.

työ on ryhtynyt antoisaksi. eri tavalla kuin aivan pappeuden alussa, jolloin kaikki oli uutta ja jännittävää ja selvitytymisen riemu riitti. nyt työn hedelmät ovat maukkaampia. niissä maistuvat aidot kohtaamiset, koskettavat häärunot, vuolaat kyyneleet arkun äärellä, pitkät jutustelut kesäisellä kuistilla, kiireettömät mutta täydet päivät, naurun kyllästämät hääjuhlat, hiljaisuuden pyhittämä kaipaus omaisen kasvoilla.

olen iloinen, että alkutaival on tässä vaiheessa. hapuilu on muuttunut tapailuksi ja epäröinti varovaiseksi varmuudeksi.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen iloinen siitä, että olet pappina meidän seurakunnassa! :)

Elina Koivisto kirjoitti...

Olipas ihana postaus! Tosi kiva, että olet jo tuossa vaiheessa. Ja paremmaksi se vaan muuttuu koko ajan. Tänä kesänä nautin kovasti riparista, kun senkin voi jo vetää paljon rennommalla mielellä. Ja toimitukset ovat vaan niin loistavia kohtaamispaikkoja. Siunausta työhön!

pikkupappi kirjoitti...

Olipa lohdullista lukea tekstisi, omasta vihkimyksestäni kun on vierähtänyt vasta kuukausi ja raskauden alkuajan aamupahoinvoinnit ovat vielä käynnissä, kirjaimellisesti :) Katsotaan, josko tämän pätkän lopulla 9kk:n raskaus tuottaisi kuvaamasi helpotuksen. Siunattua kesän jatkoa!

Mie kirjoitti...

onnea onnea!