Siirry pääsisältöön

tuohtumus

Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "isin poika":

...selviäisitkö...? Lasten rakkaus on "ansaittava",sitä ei saa automaatista ABC:n uloskäynnin luota...

Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "isin poika":

"laatuaikaa"=uusavuttomien urpojen ymmärtämättömyys siitä,että laatuaikaa on joka hetki,sillonkin kun ei jaksa.


kirjoitin tammikuussa poika-isä-suhteestamme. hienoa, että teksti provosoi lukijan kommentoimaan. ja oikein kaksi kertaa! koska kommentointi blogissani on valvottua, olivat hiiren näppäimen alla vaihtoehdot "julkaise" ja "hylkää". kommenttien sävy ei sopinut sen hetkiseen mielentilaani, joten hylkäsin. kun tulin toisiin aatoksiin, oli jo liian myöhäistä. julkaisen ne siksi nyt itse.

nöyrä vastine:

olen hyvin pahoillani, että tässä vaatimattomien selviytyjien ja suorittajien maassa kehtaan edes hissukseen löytää oman epävarman vanhemmuuteni keskellä joitain onnistumisen hetkiä ja niistä mainita julkisella foorumilla osaamatta piiloutua anonyymiteetin taakse, kuten tekevät ne, joilla ymmärrys on.

pyydän syvästi anteeksi, että saatan - ja vielä tosissani - käyttää uusavutonta terminologiaa iloitessani siitä, että olen saanut olla poikani kanssa kahden.

olen pahoillani, että todellakin tankkaan autoni mieluiten abc-asemalla, vaikka ne kakskytneljäseitsemänaukiolollaan laittavat pikkuhuoltamot ahtaalle.

pyydän anteeksi, että luotan armoon ja siihen, että taivas on lasten kaltainen. sellainen, joka ottaa ansiotta vastaan.

eniten pahoittelen sitä, että minä kurja ja vähäinen sain sinut tuohtumaan, arvon anonyymi. en velvoita enää seuraamaan ajatuksiani. olet vapaa sivuuttamaan ne.

Kommentit

Elina Koivisto sanoi…
Ilman nimeä kirjoittaminen on kyllä aina hirveän loukkaavaa, jos on jotain negatiivista kirjoitettavaa. Yritä jaksaa!
ville tikkanen sanoi…
kiitos tuesta. ei minulla ole mitään hätää. olen yrittänyt tosin pohtia, millaisilla ihmisillä on tarve jättää noita nimettömiä kritiikkejä. palautehan on lopulta hyvä asia: omat näkökulmat voivat vaikka saada uutta jäntevyyttä. kuten nyt.
Maria Puotiniemi sanoi…
Tuo nimettömänä kirjoittaminen on mielenkiintoinen ilmiö, varsinkin blogeissa, joita kenenkään ei ole pakko lukea, jos ei sisällöstä pidä. Ehkä se on kanava purkaa yleistä pahaa oloa tai turhautumista, jonka kohteeksi asiaan syytön bloggaaja päätyy.
perhekuva sanoi…
voi Ville, sie olet huippu-isi, mie tiiän sen.
Ja lisäksi nostan sulle hattua että piät julkista blogia, jossa pohdit elämää. Se on rohkeaa!

Siunausta viikonloppuun :)
R

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m