Veden voima

Saarna 18.8.2024
13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme
2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41

Oletko käynyt kesällä uimassa?

Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa.

Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä!

Puulan vesissä kelpaa pulikoida.

Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa.

Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan?

Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä. 

Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa.

Vesi sammuttaa tulipalot.

Veden avulla valmistamme ruokaa.

Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa.

Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme.

Huuhtelemme hampaamme.

Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä. 

Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä. 

Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme.

Ehkä ei mikään ihme, että juuri vedellä on erityinen voima myös noissa päivän raamatunteksteissä.

Naamanin tuli vain mennä Jordanille ja peseytyä siellä seitsemästi. Silloin hänen ihonsa palaisi entiselleen, ja hän olisi taas puhdas ja terve. Näin Jumalan mies Elisa lupasi.

Myös tien sivuun jättäytyneen sokean miehen Jeesus lähetti peseytymään: ”’Mene Siloan altaalle ja peseydy.’ - - Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.”

Vedellä on ihmeellinen voima Jumalan käytössä.

En tiedä, voiko näistä raamatunjakeista kuitenkaan vetää suoraa johtopäätöstä, että kaikki taudeista kärsivät nyt vain hyppäämään laiturilta Puulaan ja kaikki sairaudet katoavat. Mutta ainakin nuo Raamatun sanat kertovat veden merkityksestä ja voimasta.

Meidän kannattaa edelleenkin hyödyntää vettä arjessamme.

Juodaan riittävästi, pestään ja peseydytään, nautitaan veden virvoittavasta voimasta.

Mutta sitten on vielä eräs ihan tavallisessa elämässämme ilmenevä ihmeellinen vaikutus, joka vedellä on. Jotain mikä kantaa joka päivä.

Nimittäin kaste ja kasteen voima.

Jos vedellä on tässä maailmassa elämää suojeleva ja synnyttävä voima, on sillä myös kasteen kautta meille elämän antava voima.

Kristitty on kastettu tavallisella vedellä, mutta tuon tavallisen veden kautta, saman mitä juomme tai missä uimme, tuon veden kautta Jumala ihmeellisesti toimii.

Kasteessa Jeesuksen lupaus on totta: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. - - Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Kasteessa Jumalan Pyhä Henki antaa pelastavan ja parantavan armonsa meille.

Mistä se armo pelastaa? Synnin, kuoleman ja pahan vallasta.

Mistä se armo parantaa? Kaikista haavoista, jotka synti, kuolema tai paha ovat saaneet aikaan.

Kasteessa meidät on kastettu Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Me kuolemme Jeesuksen kanssa, mutta myös nousemme uuteen elämään hänen kanssaan.

Jesajan kirjan luvussa 53 sanotaan: 

”Hän kantoi meidän kipumme,

otti taakakseen meidän sairautemme.

Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,

luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,

vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet

ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.

Hän kärsi rangaistuksen,

jotta meillä olisi rauha,

hänen haavojensa hinnalla

me olemme parantuneet.”

Päivän teksteissä Jumala parantaa syyrialaisen sotapäällikön spitaalista, Pietari parantaa Jeesuksen nimessä ramman miehen, joka kerjää ja anoo almuja pärjätäkseen, ja Jeesus parantaa sokean, joka on joutunut vammansa vuoksi tien sivuun, pois muiden, paremmin pärjäävien, edestä.

Heillä kullakin on oma haavansa, oma kipunsa, oma taakkansa, joihin he kaipaavat apua.

Ystävä, mihin sinä kaipaisit apua?

Mikä on sinun haavasi?

Mikä on sinun kipusi?

Mikä on se taakka, jota joudut, mutta et enää jaksaisi kantaa?

Kastevesi on kerran luvannut sinullekin, että ei tarvitse jaksaa yksin.

Minä olen sinun kanssasi, sanoo Jeesus.

Kaste on luvannut ja lupaa tänäänkin, että armo on sinuakin varten.

Armo, jonka turvaan saat haavojesi, kipujesi ja taakkojesi kanssa tulla ja jäädä.

Armon virvoittava lähde on ehtymätön. Se riittää joka päivään.

Armo kannattelee kuin vesi venettä tai kellujaa.

Armo on meidän pelastava voimamme, meidän parantava lääkkeemme.

Sillä ”hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.”

Jeesus, parantajamme, pelastajamme, on itse kärsinyt. Hän tietää.

Hän tietää, mitä on hylätyksi tuleminen.

Hän tietää, mitä on joutua petetyksi.

Hän tietää, mitä on olla kiusattu.

Hän tuntee yksinäisyyden, nälän ja fyysisen kivun.

Hän on surrut ja itkenyt ystävänsä kuolemaa.

Hänkin on ollut väsynyt ja uupunut.

Hänet on ruoskittu haavoille, hänet on naulittu ristille,

hän tietää, mitä on totaalinen pimeys.

”Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.”

Siksi saat rohkeasti tuoda omat kipusi, haavasi ja taakkasi Jeesuksen luo. Hänen jalkojensa, hänen ristinsä juureen. Hänen katseensa alle. Hän ottaa ne ja kantaa, mitä itse et jaksa. Hän kulkee rinnallasi, jakaa matkan kanssasi. Hän ei koskaan jätä yksin, vaikka siltä helposti joskus tuntuisi. Kastevesi ei valu tyhjiin. Kasteen lupaus on varma. Kastettuna olet joka hetki rakastettu ja armahdettu. Jumala on aina mukanasi.

Katekismuksessa kasteesta kirjoitetaan näin: 

”Kasteessa Jumala liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jumalan Poika on kuollut puolestamme, ja hänen voittonsa kuolemasta antaa meille osallisuuden uuteen elämään.

Kaste velvoittaa luottamaan yksin Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti. Joudumme kuitenkin joka päivä tunnustamaan, että uuden ihmisen rinnalla meissä elää itsekäs, vanha ihminen, joka vetää meitä pois Jumalan luota.

Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla.” (Katekismus kpl 36: Kasteen merkitys)

Kaste kutsuu meitä tuomaan taakkamme Jeesuksen, parantajamme, luo. Kaste kutsuu meitä myös seuraamaan hänen  esimerkkiään. Ajattelen, että se merkitsee meille sitä, että myös meidän, kuten Kristuksen, tehtävänä on kantaa toistemme taakkoja. Kuunnella toistemme murheita, viipyä vierellä, auttaa ja tukea, kun toinen tarvitsee apua. Meidän tehtävämme on rohkaista epävarmoja ja kannustaa lannistettuja, nostaa alas painettuja ja kutsua yhteyteen heitä, jotka on jätetty tien sivuun. Meidän tehtävämme on seurata Jeesuksen askelia ja kulkea siellä, missä kärsitään, ollaan yksin, tai virutaan pimeydessä, kun kaikki valo on kadonnut. Me voimme tuoda sinne mukanamme Jeesuksen rakkautta ja hänen valoaan, me voimme jakaa itse saamaamme armoa eteenpäin, koska armon lähde ei lakkaa pulppuamasta. Sitä on aina saatavilla, kun sitä pyydämme.

Tuo siis haavasi, kipusi, taakkasi Jeesukselle.

Hänen haavansa antavat avun.

Tartu kiinni hänen lävistetystä kädestään.

Hän on kanssasi kaikki päivät ja kaikki tilanteet.

Tartu toisella kädellä lähimmäisestä.

Nosta tien sivusta, kutsu mukaan tielle, kulje rinnalla 

ja ojenna vettä, joka virkistää 

ja antaa ihmeellistä voimaa.

Meille kaikille.

Tänäänkin.