Meille tarpeen

Saarna 26.4.2026
3. sunnuntai pääsiäisestä - Sydänyhdistyksen kirkkopyhä
Joh. 17:11–17

Saarna

Monissa pääsiäisajan evankeliumiteksteissä Jeesus ilmestyy oppilailleen ylösnousemuksensa jälkeen. Se, että oppilaat saivat nähdä ristiinnaulitun mutta kuolleista nousseen Jeesuksen, oli heille tarpeellista. Nuo kohtaamiset nimittäin synnyttivät heissä uskon Jeesukseen Kristuksena, Jumalan Poikana, ylösnousseena Herrana, kuoleman voittajana. Nuo kohtaamiset antoivat heille pelon tilalle rohkeuden, surun tilalle innon, pettymyksen tilalle uuden toivon. Nuo kohtaamiset Ylösnousseen kanssa laittoivat heidät liikkeelle ja motivoivat heitä kertomaan uskosta Jeesukseen myös muille. Siitä syntyi lopulta tämä meidän kristinuskomme, usko ylösnousseeseen Kristukseen.

Tämän päivän evankeliumissa joudumme kuitenkin peruuttamaan hieman. Kuulemme tekstissä Jeesuksen sanat, emme kuitenkaan pääsiäisen jälkeen vaan jo sitä ennen. Jeesus rukoilee siinä jäähyväisrukoustaan kiirastorstaina, siis ristiinnaulitsemista edellisenä iltana. Hän on oppilaiden kanssa aterialla viimeistä kertaa. He ovat jakaneet leivän ja viinin. Jeesus on asettanut ehtoollisen, jotta oppilaat muistaisivat, kuinka hän antaa henkensä heidän puolestaan. Tuo ateria oli heille tarpeellinen.

Tuolla aterialla Jeesus lupaa oppilailleen toisen puolustajan, Totuuden Hengen, joka auttaisi heitä, kun sitten Jeesus olisi poissa. Tuo lupaus oli heille tarpeen. Pyhä Henki olisi heidän uskolleen tarpeen.

Ja nyt Jeesus vielä rukoilee oppilaidensa puolesta, meidän puolestamme. Tuo rukous on meille tarpeen.

Mutta mitä Jeesus rukoilee, mitä hän pyytää meille?

Jeesus pyytää meille näitä neljää asiaa:

Suojele heitä nimesi voimalla, jotta he olisivat yhtä.

Puhun tämän, jotta minun iloni täyttäisi heidät.

Pyydän, että varjelisit heidät pahalta.

Pyhitä heidät totuudellasi.

Suojele.

Varjele.

Pyhitä.

Jotta olisimme yhtä.

Jotta ilo täyttäisi meidät.

Jotta säästyisimme pahalta.

Jotta pysyisimme totuudessa.

Jos Jeesus rukoilee meille näitä asioita, mitä tuo rukous oikeastaan kertoo meistä, Jeesuksen oppilaista?

Ehkä Jeesus rukoilee, että olisimme yhtä, koska me emme kovin hyvin osaa olla yhtä. Myös kristityt osaavat riidellä keskenään. Myös Jeesukseen uskovilta voi mennä välit toisiinsa. Myös seurakunnassa voidaan olla asioista niin eri mieltä, ettei mahduta samaan pöytään. Tarvitsemme Jeesuksen rukousta, tarvitsemme muistutusta, että osaisimme olla enemmän yhtä.

Suojele heitä nimesi voimalla, jotta he olisivat yhtä.

Ehkä Jeesus rukoilee meidän sydämemme täyteen iloa, koska meidän sydämemme on usein täynnä kaikkea muuta. Murhetta ja kaipausta, surua ja pelkoa, kauhua ja hämmennystä. Me tarvitsemme iloa, me tarvitsemme vapautta, me tarvitsemme luottamusta. Se on meille tarpeen, kun vaellus on vaivaista ja edessä aukeaa tuntemattomia reittejä.

Puhun tämän, jotta minun iloni täyttäisi heidät.

Ehkä Jeesus pyytää meille varjelusta pahalta, koska tämä maailma on täynnä kaikenlaista pahaa, mikä meitä ja ihmisyyttä uhkaa. Kansat tappelevat keskenään. Itsekkyys sokaisee silmät, ahneus kylmettää sydämet, valtaapitävien teot mykistävät suut. Uskontojenkin nimissä rikotaan se, mikä on pyhää. Ympäristöä tuhotaan, ihmisoikeuksia poljetaan, valta on pahalla, ja aika tavalla myös rahalla.

Pyydän, että varjelisit heidät pahalta. Me tarvitsemme varjelusta ja hyvyyden suojaa.

Ja ehkä Jeesus rukoilee, että Isä pyhittäisi meidät totuudellaan, koska valheeseen on niin helppo tarttua. On helppo valita oma etu toisen hyvän kustannuksella. On helppo astua harhaan, valita väärä risteys, eksyä valintojen sekaan ja myös pysyä eksyksissä, luulla että kun kerran on mokannut, se oli game over, eikä ole enää kelvollinen yrittämään uudestaan. 

Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.

Me tarvitsemme Totuuden Henkeä, joka opastaa meidät takaisin oikealle tielle, takaisin armon lähteelle, takaisin Jeesuksen luo. Jeesus ei koskaan torju sitä, joka hänen luokseen tulee, vaikka eksyisi 67 kertaa.

Me tarvitsemme opetuslasten tavoin sitä, että kohtaamme Jeesuksen. Sanassa ja sakramentissa Kristus tulee luoksemme. Me tarvitsemme opetuslasten tavoin ehtoollista, jotta muistamme, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Me tarvitsemme lupauksen Pyhästä Hengestä. Me tarvitsemme Pyhän Hengen opastamaan ja rohkaisemaan meitä, ja ennen muuta auttamaan meitä, että uskoisimme Ylösnousseeseen. Me tarvitsemme sitä, että Jeesus rukoilee puolestamme. Että hän vie jokaisen meistä ja jokaisen meidän elämän ja kaikki asiamme Jumalan sydämelle. Hän rukoilee puolestamme tälläkin hetkellä.

Jumalan kansa, joka ikävöi jo taivaan iloon, 

pieni ihminen, joka yrittää pysytellä oikealla tiellä, 

sinä ja minä, jotka omin voimin helposti horjumme ja uuvumme, 

meille on tarpeen, että Jeesus rukoilee puolestamme, mutta myös se, että mekin rukoilemme. 

Kun on eksyksissä, kun on jokin muu kova hätä elämässä, voi tuntua, että ottaa sydämestä. Sydämen syke kiihtyy, kun on jännittynyt tai peloissaan. Stressi nostaa verenpainetta eikä se ole sydämelle ollenkaan hyväksi.

Nyt kun on sydänyhdistyksen kirkkopyhä, niin on tärkeää muistuttaa, että sydänvaivoissa kannattaa kääntyä lääkärin puoleen ja noudattaa terveysalan ammattilaisten hoito-ohjeita. 

Kuitenkin kun on paljon asioita sydämellä, hyvää tekee myös rukoilla ja kääntyä Jumalan puoleen.

Katekismuksessa rukousta kuvataan nimenomaan sydämen puheena Jumalan kanssa. Että rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Ja että se on yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämälle kuin hengitys ruumiille. Rukous on kuin sydän, jossa kristityn usko sykkii.

Löytyypä kristillisestä rukousperinteestä myös niin sanottu sydämen rukous. Sen ajatus on siinä, että rukouksesta tulisi yhtä automaattinen kuin hengitys, yhtä jatkuva kuin sydämen lyönnit rinnassa. Sydämen rukouksessa toistetaan puoliääneen tai mielessä lausetta: Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.

Mitä sanotte, jos kokeillaan muutaman kerran yhdessä. Voimme toistaa sydämen rukousta, vaikka hiljaa mielessämme.

Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.

Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.

Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.

Tämä rukous jatkukoon. Tällainen rukous on meille tarpeen. Jotta sydämemme tyyntyy. Jotta mielemme rauhoittuu. Jotta luottamuksemme lisääntyy. Jotta uskomme vahvistuu. Jeesukseen, Kristuksena, Jumalan Poikana, Ylösnousseena Herrana ja kuoleman voittajana.

Myös yhdessä lausuttu uskontunnustus voi vahvistaa omaa uskoamme. Nouskaa nyt se tunnustamaan.