Meidän kanssamme

Saarna 21.12.2025 - 4. adventtisunnuntai
1. Moos. 21:1-7; Hepr. 6:13-19; Matt. 1:18-24

Tiedätkö, mitä oma nimesi merkitsee? Oletko ajatellut, miksi sinulle on annettu nimeksi juuri tuo nimi? Kuvaako nimesi sinua jollain tavalla?

Minä sain nimekseni Ville suvun lahjana. Sekä pappaani että hänen isäänsä kutsuttiin Villeksi. Lapsena luin selitystä nimen taustasta. Ville tulee saksan Vilhelmistä, joka muodostuu kahdesta sanasta: vill – tahto, ja hjelm – kypärä. Eli siis lujatahtoinen kypäräniekka. Ainakin myönnän olevani sen verran kovapäinen, että voin nimeäni kantaa.

Nimi on tärkeä osa sitä, ketä olemme. Nimen avulla meitä kutsutaan ja puhutellaan. Olemme nimen kautta suhteessa toisiin. Joulukortit tulevat perille nimen ja osoitteen avulla. Joululahjoihin kirjoitetaan vastaanottajan nimi, jotta lahja päätyy oikealle henkilölle. Laulujen kohdalla on tärkeää mainita sanoittajan ja säveltäjän nimi. Nimestä meidät muistetaan.

Nimestä moni Raamatun henkilökin muistetaan. Myös Raamatussa nimellä on suuri merkitys. 

Heprealaiskirjeessä sanottiin, että ”antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä”. Koska Jumalan nimi on kaikkia nimiä suurempi, se tarkoitti sitä, että ”hänen päätöksensä ei muutu”. Jumala antoi lupauksen ja vannoi vielä omaan nimeensä lupauksensa takeeksi. Tällä tavoin, kirjeessä kirjoitetaan, ”hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma.”

Adventti on lupausten aikaa ja lupausten täyttymisen aikaa. Meillä on jokaisella omia toiveita ja odotuksia. Omat toiveet ja odotukset eivät välttämättä aina kuitenkaan täyty. Mutta lupaukset täyttyvät. Ehkä siksi, että toiveet nousevat minusta itsestäni, mutta lupaukset tulevat ulkopuoleltani. Jumala on se, joka lupaa ja hän myös pitää, mitä lupaa.

Abrahamin kohdalla hän antoi jälkeläisen, Iisakin. Iisakin nimi, hepreaksi Yitschaq, tarkoittaa sanatarkasti, ”hän nauraa”. Hän oli ilon ja naurun lapsi. ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.” sanoi Saara, hänen äitinsä.

Abraham ja Saara saivat jälkeläisen vastoin omia odotuksia. Lapsen saamisen piti olla heille mahdotonta. Mutta Jumalan lupaus toimi todennäköisyyksiä vastaan. Mahdoton muuttui iloksi, pettymys kääntyi nauruksi.

Myös Joosefista tulee isä vastoin omia odotuksia, ehkä myös vastoin omia toiveita. Hänkin saattoi olla pettynyt, kun sai tietää Marian odottavan lasta. Pettynyt, ehkä peloissaan, mitä ihmiset nyt sanovat. Maine menee, ja omat suunnitelmat uusiksi. Enhän minä voi ryhtyä tällaiseen.

Mutta Jumalan lupaus muuttaa mielen ja rohkaisee myös Joosefia.  Enkeli sanoo, kuten jouluyönä paimenille: ”Älä pelkää!” ”Älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Tuon lapsen merkitys on niin suuri, että Joosef tottelee, suostuu, unohtaa oman maineensa. Jeesuksen merkitys on sanottu hänen nimessään, Jeesus on kreikkalainen muoto heprean nimestä Joosua, joka tarkoittaa ”Herra pelastaa”. Siinä on Jumalan lupaus. Tuossa lapsessa on lupaus ja lupauksen täyttymys. Eikä siinä vielä kaikki.

Hänellä on vielä toinenkin nimi, Immanuel. Hänessä toteutuu Jesajan kirjan lupaus, lupaus siitä, että ”neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel - se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.”

Enkeliltä mainio rohkaisu. Että kyllä Joosefin kannattaa ryhtyä tähän, sillä tämä lapsi tuo Jumalan luoksemme. Tässä lapsessa Jumala on kanssamme. Jumala syntyy ihmiseksi ja jakaa todellisuutemme, pettymyksemme ja pelkomme, ilomme ja naurumme. Jouluyönä Betlehemin seimestä kuuluu itku ja ilo.

Mitä sinä odotat tältä joululta? Mitä toivot? Kun avaat paketin, johon on kirjoitettu sinun nimesi, mitä toivoisit sieltä paljastuvan?

Kaikki toiveet eivät toteudu. Mutta entä jos lupaukset toteutuvat.

Entä jos vastoin omia odotuksia joulu tänä vuonna yllättää jollain tavalla.

Entä jos joulu voi olla ilon ja naurun aikaa.

Aikaa, jolloin löytää tai huomaa omassa elämässään ilon ja naurun aiheita.

Aikaa, jolloin iloita ja nauraa myös yhdessä toisten kanssa.

Entä jos joulu voi tänä vuonna olla rohkaisun ja rohkaistuksi tulemisen aikaa. 

Pelkojen voittamisen aikaa. Aikaa, jolloin paeta Jumalan turviin, ja aikaa, jolloin saamme häneltä lujan ja varman toivon.

Hän pitää, mitä lupaa.

Hänen päätöksensä ei muutu.

Entä jos Betlehemin seimeen käärityssä joulupaketissa on tänäkin jouluna juuri sinun nimesi, meidän jokaisen nimi. Entä jos se on meille tarkoitettu. Hän, joka pelastaa kansan sen synneistä. Hänen nimeensä meidät kastettu. Kasteessa meidät on kutsuttu nimeltä. Meille on annettu lupaus, joka on Jeesuksen nimessä. Että hän pelastaa meidät.

Ja entä jos joulu on tänä vuonna aikaa, jolloin saat kokea, tuntea, kohdata, luottaa kaikissa joulun tuoksuissa ja valontuikkeissa, lauluissa ja valmisteluissa, yksinolossa ja yhteisissä puuhissa, odotuksessa ja toiveissa, kaipauksessa ja tyytyväisyydessä, että Jumala on meidän kanssamme.

Että Jumala todella on sinunkin kanssasi. Sinut hän tuntee nimeltä. Hän kutsuu sinua nimeltä, koska tahtoo elää kanssasi. Hän pitää minkä lupaa. Hän ei muuta mieltään. Hän rohkaisee, jotta me voimme muuttaa mieltämme. Hän auttaa, jotta me saamme iloita. Hän lupaa olla kanssamme, jotta ei tarvitse pelätä, olla turvaton, tai yksin, tai pettynyt. Hän lohduttaa, puhuttelee meitä omalla nimellämme, ja sanoo: ”Älä pelkää, Ville! Älä pelkää, Tuula. Älä pelkää, rakas lapsi. Minä olen sinun kanssasi.”

Entäpä jos tänä jouluna saat kokea, että Jumala ei ole vain siellä, missä toiveet täyttyvät ja odotus saa onnellisen lopun, vaan että Jumala on myös siellä, missä unelmat särkyvät ja mieli murtuu. Että Jumala on kanssamme siinä tilanteessa, missä tänä jouluna olemme. 

Ensimmäisenä jouluna Jumala tuli ihmiseksi, jakamaan ihmisyyden kokonaan. Hän syntyy sinne, missä nuori mutta rohkea, köyhä mutta luottavainen Maria joutuu keisarin käskystä, poliittisen painostuksen takia kihlattunsa kanssa matkustamaan raskaan matkan, koska valtaapitävät tahtovat lisää veroja ja valtaa. Jumala syntyy sinne, missä hänelle ei ole tilaa, sinne missä hänet torjutaan ja käännytetään pois, sinne, missä annetaan vain vaatimattomat puitteet ja halpa seimi. Jumala syntyy sinne, missä yhteiskunnan alimmat valvovat yöllä lampaitaan eivätkä edes osaa odottaa tai toivoa, että Kristus syntyy. 

Ja Jumala syntyy meidän luoksemme sotkun ja keskeneräisyyden, kivun ja kyynelten, pimeän ja pettymyksen, myös kaiken vaikean keskellä. Hän on meidän kanssamme. Hän antaa itsensä meille. Meidän nimemme, sinun nimesi, minun nimeni, on kirjoitettu hänen joululahjaansa tänäkin jouluna. Ei tarvitse kuin ottaa se vastaan omaan jouluumme.