Saarna 2.11.2025
Jeesuksen lähettiläät - Jer. 1:4-10; Matt.22:1-14
Jeesuksen lähettiläät - Jer. 1:4-10; Matt.22:1-14
Rippikoulustartti
Kuinka moni on ollut tilanteessa, että joku on pyytänyt sinua viemään roskapussin ulos?
Kuinka moni on joskus vienyt roskapussin ulos?
Entä kuinka moni on joskus nähnyt sellaisen videon, siis niin hyvän videon, että on ollut ihan pakko lähettää se eteenpäin?Kuinka moni on joskus saanut kaverilta jonkin sellaisen hauskan videon?
Nämä kysymykset liittyy siihen, kun mietin, mistä tämän päivän raamatunteksteissä on oikeastaan kyse.
Ekana siitä, että kenet Jeesus lähettää, kenelle Jeesus antaa tehtävän.
Toiseksi siitä, kenelle Jumalan kutsu on tarkoitettu, kenelle Jumalan viesti on tarkoitettu?
Toisin sanoen, kuka kelpaa tehtävään, kuka kelpaa Jumalan juhliin?
Jeremia tuumasi heti, että hän nyt ei ainakaan kelpaa. Hän on liian nuori eikä hän osaa, ei hänestä ole siihen. Helppo oli keksiä perusteita.
Nämä kysymykset liittyy siihen, kun mietin, mistä tämän päivän raamatunteksteissä on oikeastaan kyse.
Ekana siitä, että kenet Jeesus lähettää, kenelle Jeesus antaa tehtävän.
Toiseksi siitä, kenelle Jumalan kutsu on tarkoitettu, kenelle Jumalan viesti on tarkoitettu?
Toisin sanoen, kuka kelpaa tehtävään, kuka kelpaa Jumalan juhliin?
Jeremia tuumasi heti, että hän nyt ei ainakaan kelpaa. Hän on liian nuori eikä hän osaa, ei hänestä ole siihen. Helppo oli keksiä perusteita.
Myös monet häävieraat tuossa Jeesuksen vertauksessa keksivät muuta tekemistä. Pitää käydä kaupoilla ja peltotöissä ja mitä kaikkea muuta kiinnostavampaa. Kuningas ei tästä lannistu vaan sanoo palvelijoille, että ”kutsukaa häihin keitä vain tapaatte!” Jeremiaakin Jumala rohkaisee: ”Älä sano, että olet nuori, vaan mene sinne, minne sinut lähetän.”
Nämä molemmat esimerkit auttaa meitä luottamaan tänään siihen, että jokainen kelpaa. Kuka tahansa kelpaa Jumalan tehtävään. Jokainen on kutsuttu juhliin.
Mutta voi olla monta omasta mielestä hyvää syytä olla ottamatta kutsua tai tehtävää vastaan. Monesti on paljon parempaakin tekemistä kuin viedä roskapussi. Muut asiat kiinnostaa enemmän. Ja sitä paitsi pitäisi laittaa kengät jalkaan ja vähän vaivautua. Vaatii joskus liikaa motivaatiota viitsiä tehdä asioita, joita pitäisi ja olisi tärkeää tehdä.
No, Jeesus ei anna meille tehtäväksi viedä vain roskapusseja, vaan käyttää käsiämme ja jalkojamme myös muuhun hyvään. Jeesuksella on meitä varten sellaisia tehtäviä, joissa me voimme käyttää niitä omia lahjoja. Saa käyttää käsiä ja jalkoja ja päätä ja sydäntä. Meidän tehtävä on jakaa eteenpäin oman elämän kautta viestiä Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta. Viestiä Jumalasta, joka kutsuu kaikkia juhliin. Jumalasta, joka tahtoo meidät jokaisen lopulta taivaaseen, kuninkaan juhliin. Jumalasta, joka antoi ainoan Poikansa, koska hän rakastaa meitä. Jeesus ei käske meitä viedä roskia. Jeesus itse on hoitanut meidän roskamme, meidän virheemme, meidän syntimme ristillä.
Se on se viesti. Se on kuin video, joka trendaa, koska se lupaa meille paljon enemmän kuin pelkkää viihdettä ja hyvät naurut. Se on viesti, joka tuo elämään merkityksen, pahaan oloon helpotuksen, suruun lohdutuksen, ja voi se tuoda harmaisiin marraskuun aamuihin iloa ja naurua ja tarkoituksen herätä. Siis se, että Jumala rakastaa meitä jokaista. Se, että meistä jokainen on Jumalalle rakas ja arvokas. Vaikka ei aina tuntuisi siltä, että olisi luottamuksen arvoinen, kutsun arvoinen, rakkauden arvoinen. Mut Jumalan rakkaus ei mittaile meidän arvoa samalla tavalla kuin mitä itse ehkä teemme. Hänelle jokaisella on väliä.
Siksi hän myös haluaa, että kaikki saavat kuulla. Hän ei erottele, ketkä on niitä, jotka ansaitsee saada sen viestin. Ei Jumala mieti, että kuka kelpaa jakamaan viestin eteenpäin. Kutsukaa häihin keitä vain tapaatte! Kuka tahansa on sen arvoinen. Jokainen meistä.
Ei Jumalalle ollut mikään este, että Jeremia oli niin nuori, todennäköisesti vielä teinipoika. Ja piti profeetaksi lähteä. Kertomaan ihmisille, mitä asiaa Jumalalla on. Että tilanne on nyt se, että te teette väärin ja että huonoilla valinnoilla on huonot seuraukset. Jeremian tehtävä oli repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, jotta hän saattoi sitten myös rakentaa ja istuttaa. Tehtävä oli suuri ja vaikea. Ei ihme, että nuori mies, kokematon poika tunsi olevansa mitätön ja pieni.
Mutta Jumalalle hän ei ollut liian pieni tai liian osaamaton. Riitti, että hän otti tehtävän vastaan. ”Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” Jumala ei jätä koskaan kutsumaansa ihmistä yksin. Hän lupaa olla kanssamme kaikki päivät ja kaikki tilanteet.
Jumala kutsuu yhteyteensä ja lupaa olla kanssamme. Jeesuksen vertauksessa Jumala on kuningas, joka kutsuu vieraita hääjuhlaan. Mutta monet kutsutuista eivät halua tulla. Heillä on muuta tekemistä. Lähettelevät varmaan meemejä ja videoita minkä ehtivät. Mutta sehän on totta. Meillä on monenlaista tekemistä. Tärkeitä asioita hoidettavana. Koulu pitää hoitaa. Töissä on käytävä. On ihmisiä, joista huolehtia. Harrastukset vievät aikaa. Kavereiden kanssa menee aikaa. Kaikki tärkeitä asioita. Miten siinä nyt ehtii mihinkään juhliin lähteä.
Mutta kuningas suuttuu, kun osa kutsutuista ottavat palvelijat kiinni ja pieksevät heidät hengiltä. Miksi Jeesus käyttää näin rankkaa kieltä? Ehkä siksi, että hän saisi kuulijoiden huomion. Ehkä hänellä on tässä meneillään nyt niin tärkeä opetus, että on oikeasti tarpeen saada huomio irti kaikista muista viesteistä, joita maailma on täynnä, kuten kännyköiden kissavideoista. On tilanteita, joissa kannattaa pysähtyä miettimään, mitä Jeesus oikein sanoo.
Vertauksessa kuninkaan palvelijat ovat niitä ihmisiä, joille Jumala on antanut tehtävän aiemmin. Esimerkiksi Jeremia ja muut profeetat saivat niin rankan homman, että siinä saattoivat kuulijat suuttua, kun eivät tykänneet siitä, mitä noilla viestintuojilla oli sanottavaa. Että Jumala on kyllä armollinen ja antaa anteeksi, mutta teidän kannattaisi nyt tehdä parannus, parantaa tapanne ja muuttaa elämänne suuntaa. Kääntykää Jumalan puoleen ja jättäkää shoppailu ja muu puuhastelu vähemmälle huomiolle. Vaikka ne on tärkeitä asioita, sieltä ei löydy elämän syvin tarkoitus, vaikka kuinka paljon aikaa sille antaa. Kaikille ei tuollainen puhe sopinut. Ei kiinnostanut tulla sellaisen Jumalan juhliin.
Mutta sittenpä kuningas kutsuukin kaikki. Myös heidät, jotka eivät olleet alkuperäisellä kutsulistalla. Myös heidät, jotka lähtökohtaisesti eivät ehkä todellakaan koe olevansa kutsun arvoisia. Mutta kun se Jumalan kutsu ja Jumalan tehtävä, se Jumalan rakkaus ja Jumalan armo nimenomaan on kaikkia varten. Kaikki ovat kutsuttu. Siinä on vertauksen opetus.
Viime sunnuntaina puhuin siitä, että usko riittää. Että pienikin usko riittää Jeesukselle. Tärkeintä on uskon kohde. Tänään kysymys on oikeastaan samasta asiasta. Että tärkeintä on kutsun antaja. Jeesus kutsuu jokaista. Kuka tahansa kelpaa Jeesuksen tehtävään, jokainen on kutsuttu taivaan juhliin.
Jeesuksen vertauksessa kuitenkin yhdelle miehelle käy huonosti, koska hänellä ei ole hääpukua. Tätä kohtaa on vaikea selittää, mitä sillä tarkoitetaan. Päädyin kuitenkin siihen, että nyt kun rippikouluvuosi on alkamassa, tuo juhliin sopiva puku voisi viitata kasteeseen ja kastepukuun. Pienenä kastepuku on valkoinen mekko, joka peittää pienen lapsen ihan kokonaan, varpaita myöten. Nuorena tai aikuisena kastepuku on tällainen alba, sama valkoinen vaate, joka on päällä sitten ensi kesänä konfirmaatiossa.
Kastepuku ja alba ovat merkki Jumalan armosta. Kastettuna olemme pukeutuneet Kristukseen, hänen hyvyyteensä ja rakkauteen, joka puhdistaa meidät eli tuo anteeksiantamuksen ja joka antaa iankaikkisen elämän eli juhlat taivaassa. Jumalan rakkaus on niin suurta, että se peittää meidät ihan kokonaan. Se on puku, jossa Jumalan juhliin pääsee. Hän on kasteessa kutsunut meidät nimeltä. Hän on ottanut yhteyteensä. Ja hän antaa meille tehtävän. Kertoa tästä suuresta rakkaudesta kaikille luoduille.
Älä sano, että olet nuori. Älä sano, että olet liian vanha. Älä sano, ettet osaa. Älä sano, että kun muut on parempia. Älä sano, että sinä nyt oot vain tämmönen. Vaan luota kutsujaan. Hän on kanssasi. Hän voi antaa sinulle voimaa jaksaa vaikka viedä ne roskat ulos.
Sillä kutsu juhliin ei ole kutsu pois elämästä ja kaikista niistä tärkeistä asioista, mitä elämässä on meneillään. Usko eletään todeksi oman elämän keskellä. Jeesus lähettää meidät jokaisen viemään viestiä just siellä, roskiksella ja somessa ja koulussa ja missä vaan milloinkin menemme.
Kasteen yhteydessä lausutaan uskontunnustuksen sanoin se usko, johon kaste meidät liittää. Lausumme nyt seisten yhteisen kristillisen uskomme.
Mutta voi olla monta omasta mielestä hyvää syytä olla ottamatta kutsua tai tehtävää vastaan. Monesti on paljon parempaakin tekemistä kuin viedä roskapussi. Muut asiat kiinnostaa enemmän. Ja sitä paitsi pitäisi laittaa kengät jalkaan ja vähän vaivautua. Vaatii joskus liikaa motivaatiota viitsiä tehdä asioita, joita pitäisi ja olisi tärkeää tehdä.
No, Jeesus ei anna meille tehtäväksi viedä vain roskapusseja, vaan käyttää käsiämme ja jalkojamme myös muuhun hyvään. Jeesuksella on meitä varten sellaisia tehtäviä, joissa me voimme käyttää niitä omia lahjoja. Saa käyttää käsiä ja jalkoja ja päätä ja sydäntä. Meidän tehtävä on jakaa eteenpäin oman elämän kautta viestiä Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta. Viestiä Jumalasta, joka kutsuu kaikkia juhliin. Jumalasta, joka tahtoo meidät jokaisen lopulta taivaaseen, kuninkaan juhliin. Jumalasta, joka antoi ainoan Poikansa, koska hän rakastaa meitä. Jeesus ei käske meitä viedä roskia. Jeesus itse on hoitanut meidän roskamme, meidän virheemme, meidän syntimme ristillä.
Se on se viesti. Se on kuin video, joka trendaa, koska se lupaa meille paljon enemmän kuin pelkkää viihdettä ja hyvät naurut. Se on viesti, joka tuo elämään merkityksen, pahaan oloon helpotuksen, suruun lohdutuksen, ja voi se tuoda harmaisiin marraskuun aamuihin iloa ja naurua ja tarkoituksen herätä. Siis se, että Jumala rakastaa meitä jokaista. Se, että meistä jokainen on Jumalalle rakas ja arvokas. Vaikka ei aina tuntuisi siltä, että olisi luottamuksen arvoinen, kutsun arvoinen, rakkauden arvoinen. Mut Jumalan rakkaus ei mittaile meidän arvoa samalla tavalla kuin mitä itse ehkä teemme. Hänelle jokaisella on väliä.
Siksi hän myös haluaa, että kaikki saavat kuulla. Hän ei erottele, ketkä on niitä, jotka ansaitsee saada sen viestin. Ei Jumala mieti, että kuka kelpaa jakamaan viestin eteenpäin. Kutsukaa häihin keitä vain tapaatte! Kuka tahansa on sen arvoinen. Jokainen meistä.
Ei Jumalalle ollut mikään este, että Jeremia oli niin nuori, todennäköisesti vielä teinipoika. Ja piti profeetaksi lähteä. Kertomaan ihmisille, mitä asiaa Jumalalla on. Että tilanne on nyt se, että te teette väärin ja että huonoilla valinnoilla on huonot seuraukset. Jeremian tehtävä oli repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, jotta hän saattoi sitten myös rakentaa ja istuttaa. Tehtävä oli suuri ja vaikea. Ei ihme, että nuori mies, kokematon poika tunsi olevansa mitätön ja pieni.
Mutta Jumalalle hän ei ollut liian pieni tai liian osaamaton. Riitti, että hän otti tehtävän vastaan. ”Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” Jumala ei jätä koskaan kutsumaansa ihmistä yksin. Hän lupaa olla kanssamme kaikki päivät ja kaikki tilanteet.
Jumala kutsuu yhteyteensä ja lupaa olla kanssamme. Jeesuksen vertauksessa Jumala on kuningas, joka kutsuu vieraita hääjuhlaan. Mutta monet kutsutuista eivät halua tulla. Heillä on muuta tekemistä. Lähettelevät varmaan meemejä ja videoita minkä ehtivät. Mutta sehän on totta. Meillä on monenlaista tekemistä. Tärkeitä asioita hoidettavana. Koulu pitää hoitaa. Töissä on käytävä. On ihmisiä, joista huolehtia. Harrastukset vievät aikaa. Kavereiden kanssa menee aikaa. Kaikki tärkeitä asioita. Miten siinä nyt ehtii mihinkään juhliin lähteä.
Mutta kuningas suuttuu, kun osa kutsutuista ottavat palvelijat kiinni ja pieksevät heidät hengiltä. Miksi Jeesus käyttää näin rankkaa kieltä? Ehkä siksi, että hän saisi kuulijoiden huomion. Ehkä hänellä on tässä meneillään nyt niin tärkeä opetus, että on oikeasti tarpeen saada huomio irti kaikista muista viesteistä, joita maailma on täynnä, kuten kännyköiden kissavideoista. On tilanteita, joissa kannattaa pysähtyä miettimään, mitä Jeesus oikein sanoo.
Vertauksessa kuninkaan palvelijat ovat niitä ihmisiä, joille Jumala on antanut tehtävän aiemmin. Esimerkiksi Jeremia ja muut profeetat saivat niin rankan homman, että siinä saattoivat kuulijat suuttua, kun eivät tykänneet siitä, mitä noilla viestintuojilla oli sanottavaa. Että Jumala on kyllä armollinen ja antaa anteeksi, mutta teidän kannattaisi nyt tehdä parannus, parantaa tapanne ja muuttaa elämänne suuntaa. Kääntykää Jumalan puoleen ja jättäkää shoppailu ja muu puuhastelu vähemmälle huomiolle. Vaikka ne on tärkeitä asioita, sieltä ei löydy elämän syvin tarkoitus, vaikka kuinka paljon aikaa sille antaa. Kaikille ei tuollainen puhe sopinut. Ei kiinnostanut tulla sellaisen Jumalan juhliin.
Mutta sittenpä kuningas kutsuukin kaikki. Myös heidät, jotka eivät olleet alkuperäisellä kutsulistalla. Myös heidät, jotka lähtökohtaisesti eivät ehkä todellakaan koe olevansa kutsun arvoisia. Mutta kun se Jumalan kutsu ja Jumalan tehtävä, se Jumalan rakkaus ja Jumalan armo nimenomaan on kaikkia varten. Kaikki ovat kutsuttu. Siinä on vertauksen opetus.
Viime sunnuntaina puhuin siitä, että usko riittää. Että pienikin usko riittää Jeesukselle. Tärkeintä on uskon kohde. Tänään kysymys on oikeastaan samasta asiasta. Että tärkeintä on kutsun antaja. Jeesus kutsuu jokaista. Kuka tahansa kelpaa Jeesuksen tehtävään, jokainen on kutsuttu taivaan juhliin.
Jeesuksen vertauksessa kuitenkin yhdelle miehelle käy huonosti, koska hänellä ei ole hääpukua. Tätä kohtaa on vaikea selittää, mitä sillä tarkoitetaan. Päädyin kuitenkin siihen, että nyt kun rippikouluvuosi on alkamassa, tuo juhliin sopiva puku voisi viitata kasteeseen ja kastepukuun. Pienenä kastepuku on valkoinen mekko, joka peittää pienen lapsen ihan kokonaan, varpaita myöten. Nuorena tai aikuisena kastepuku on tällainen alba, sama valkoinen vaate, joka on päällä sitten ensi kesänä konfirmaatiossa.
Kastepuku ja alba ovat merkki Jumalan armosta. Kastettuna olemme pukeutuneet Kristukseen, hänen hyvyyteensä ja rakkauteen, joka puhdistaa meidät eli tuo anteeksiantamuksen ja joka antaa iankaikkisen elämän eli juhlat taivaassa. Jumalan rakkaus on niin suurta, että se peittää meidät ihan kokonaan. Se on puku, jossa Jumalan juhliin pääsee. Hän on kasteessa kutsunut meidät nimeltä. Hän on ottanut yhteyteensä. Ja hän antaa meille tehtävän. Kertoa tästä suuresta rakkaudesta kaikille luoduille.
Älä sano, että olet nuori. Älä sano, että olet liian vanha. Älä sano, ettet osaa. Älä sano, että kun muut on parempia. Älä sano, että sinä nyt oot vain tämmönen. Vaan luota kutsujaan. Hän on kanssasi. Hän voi antaa sinulle voimaa jaksaa vaikka viedä ne roskat ulos.
Sillä kutsu juhliin ei ole kutsu pois elämästä ja kaikista niistä tärkeistä asioista, mitä elämässä on meneillään. Usko eletään todeksi oman elämän keskellä. Jeesus lähettää meidät jokaisen viemään viestiä just siellä, roskiksella ja somessa ja koulussa ja missä vaan milloinkin menemme.
Kasteen yhteydessä lausutaan uskontunnustuksen sanoin se usko, johon kaste meidät liittää. Lausumme nyt seisten yhteisen kristillisen uskomme.
Kommentit