Adventti on uusi alku

Saarna ensimmäisenä adventtina 30.11.2025 
Sak. 9:9-10; 1. Piet. 1:7-12; Mark. 11:1-10

Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!

Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! 

Hoosianna korkeuksissa!

Näin he huusivat, näin me lauloimme.

Hoosianna-huuto on iloinen huuto, jolla otetaan kuningas vastaan. 

Hoosianna tarkoittaa suomeksi: ”Herra, auta, pelasta!” 

Se, jolle huudetaan hoosiannaa, on se, jolta toivotaan apua ahdinkoon ja pelastusta pinteestä. On ilo ja riemu, kun auttaja on kuulolla.

Mihin sinä tänään toivot apua? 

Minkä sinä toivoisit uuden alkaessa voivasi jättää taakse? 

Mille tai mihin asioihin elämässä kaipaat uuden alun mahdollisuutta?

Kun Jeesus tulee aasilla Jerusalemiin, jotain vanhaa jää taakse ja jokin uusi alkaa. Hän ratsastaa kansansa keskelle, juutalaisten kaupunkiin, ja tuo pelastuksen, jota profeetat ovat etsineet ja tutkineet.

Iloitse, tytär Siion!
Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee.
- - Hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla - -
Hän julistaa kansoille rauhaa,
hänen valtansa ulottuu merestä mereen.

Jeesus saapuu yhtä aikaa odotetusti ja toivottuna mutta odottamattomalla, uudella tavalla. Hän on se kuningas, jota profeetat ovat luvanneet, hän saapuu jopa aasilla, kuten on kirjoitettu. Mutta ehkäpä ihmiset oikeasti odottivat jotain suurempaa. Siis sellaista hallitsijaa, joka saapuisi ennemminkin sotaratsulla, armeijan kanssa, näyttäisi mahtinsa ja että on tosissaan, ja miekoin ja asein tai dronein ja tankein lopettaisi roomalaisten miehityksen ja vapauttaisi Jumalan kansan jälleen kerran yhdenlaisesta orjuudesta.

Mutta Jeesus toimii toisin. Hän saapuu vaatimattomammin. Hänen rauhansa ei synny voimalla tai väkivallalla tai käskien ja pakottaen. Hänen rauhansa perustuu nöyryyteen, uhrautumiseen ja palvelevaan rakkauteen, joka on tarkoitettu kaikille, ei vain Israelille, ei vain juutalaisille.

Jeesus on kuningas, joka julistaa rauhaansa. ei vain yhdelle kansalle, vaan kaikille maailman kansoille. Hänen rauhansa on tarkoitettu koko maailmalle, merestä mereen, riippumatta syntymäperästä, ihonväristä, sukupuolesta, sosiaalisesta asemasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, koulutuksesta, terveydentilasta, maksukyvystä, someseuraajien määrästä, puoluerajoista, mielipide-eroista, silmien väristä tai hiusrajasta tai mistään muustakaan meitä ihmisiä erottavista tekijöistä riippumatta.

Jeesus on kuningas, jonka rauha ei ole tarkoitettu vain harvoille, vaan monille. 

Kun hän ratsasti aasilla, ”monet levittivät vaatteitaan tielle”.

Ihmisiä kulki hänen edellään ja hänen jäljessään.

Kuoro lauloi moniäänisesti hoosiannaa.

Nuotin vieressäkin oli tilaa.

Herra, auta! oli yhteinen rukous ja avunpyyntö.

Hoosiannassa kuului yhteinen toivo siitä, että nytkö viimein kuningas tulee ja tuo meille avun.

Ei vain minulle ja minun henkilökohtaiseen ahdinkooni, vaan meille, meille kaikille, myös heille, jotka ovat erilaisia ja kokevat tai ajattelevat toisella tavalla kuin minä.

Kun tämä kuningas, tämä rauhantuoja saapuu Jerusalemiin, jää jotain vanhaa taakse ja jokin uusi alkaa. Olemme käännekohdassa. Sillä pian tuo kuningas kärsii, antaa henkensä ja kuolee. Hänen rauhansa ja hänen voittonsa ilmeneekin yllättävällä tavalla. Hän ei nouse valtaistuimelle, vaan ristille naulittavaksi. Hän ei pukeudu kultaiseen kruunuun, vaan orjantappuroihin. Hän ei julista omaa suuruuttaan, vaan ristiltäkin pyytää rauhaa ja armoa heille, jotka eivät voi käsittää, miten nöyryydellä, hiljaisuudella tai toisten palvelemisella voikaan olla todellisempi valta kuin mahtailulla ja uhittelulla. Lopussakin hän on huolissaan toisista: ”Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät.”

Mutta lopulta risti on voitonmerkki, sillä hauta oli kolmantena päivänä tyhjä. Kuningas voitti kuoleman. Jotain todella uutta, todella toisenlaista alkoi.

Tänään alkaa uusi kirkkovuosi. Adventti aloittaa lyhyen matkan kohti joulua. Ja  ehkä matka, jonka adventti aloittaa, voi avata jotain uutta myös omassa sisäisessä elämässä, myös omalla uskon matkalla. Joulunakin Jumala toimii uudella ja odottamattomalla, yllättävällä tavalla. Jumala ei jää korkeuksiin ja etäälle, vaan syntyy pieneksi lapseksi. Kaikkivaltias Jumala tulee luoksemme, kosketuksiin ihmisyyden kanssa, meidän kanssamme, jakamaan sen, mitä elämämme on ja voi olla. Jumala tahtoo kokea meidän ahdinkomme, meidän kipumme, meidän pettymyksemme.

Adventti ja joulu, ratsastaminen Jerusalemiin, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus kietoutuvat kaikki yhteen ja kertovat kuninkaasta, jolla on valta toimia vastoin odotuksiamme. Hänelle on mahdollista se, mikä on omalle mielellemme mahdotonta. 

Adventti voi olla uusi alku. Pitkä syksy saa jäädä taakse. Jokin uusi voi alkaa. Ehkä jokin syy iloita, syy riemuun raskaidenkin asioiden keskellä syttyy kuin ensimmäinen adventtikynttilä, pieni liekki pimenevään joulukuuhun.

Yhtenä hämärtyvänä iltana katsoin erästä sarjaa suoratoistopalvelusta. Sarjassa nuori nainen sai vakavan sydänkohtauksen ja joutui koomaan. Hänelle löydettiin kuitenkin luovuttaja ja tehtiin sydämensiirto. Uusi sydän pelasti naisen hengen. Kun nainen heräsi leikkauksesta ja alkoi toipua uusi sydän rinnassaan, häntä alkoi painaa syyllisyys siitä, että joku kuoli sen tähden, että hän saa nyt elää. Joku toinen on kuollut hänen vuoksensa. Mutta naisen ystävä yritti rohkaista ja auttaa naista katsomaan asiaa toisesta näkökulmasta: entäpä jos uusi sydän voisikin tarkoittaa sitä, että nainen on nyt saanut uuden elämän, uuden mahdollisuuden, uuden alun.

Uskallan väittää, että meillä on jokaisella asioita, jotka haluaisimme jättää mielestä, antaa olla, päästä niistä irti ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Itse ainakin olen joskus liiankin paljon kiinni menneessä ja murehdin, miten asiat ovat olleet ja menneet. Mutta ehkä on myös sellaisia taitekohtia, joissa voisi aloittaa alusta. Kääntää uuden sivun. Nollata tilanne. Yrittää uudestaan. Luottaa uuteen mahdollisuuteen.

Sydänkohtaus tai jokin muu vaikea kokemus elämässä voi olla sellainen taitekohta. Sellainen pysäyttää ja laittaa asiat uuteen valoon. Mutta sellainen taitekohta voi olla vaikkapa joka aamu, kun avaamme silmämme. On uuden päivän mahdollisuus. 

Tai sellainen taitekohta voi olla myös ihan jokaisessa messussa, jossa tunnustamme syntimme ja saamme synninpäästön. Saamme luottaa, että kaikki on anteeksi annettu. Jumala katsoo sydämeemme ja pyyhkii armollaan pöydän puhtaaksi. Saamme uuden alun, koska joku toinen on kuollut puolestamme.

Sellainen taitekohta voi olla myös tässä kirkkovuoden taitteessa. Adventti voi olla uuden alun mahdollisuus. Mahdollisuus jättää jotain painoa kyydistä ja aloittaa matka kohti joulua kevyemmällä askeleella. Kun seuraamme aasilla ratsastavaa Jeesusta ja laulamme mielessämme hoosiannaa, Herra, auta, pelasta, on mahdollista laskea maahan kaikki mitä turhaan kannamme mukanamme, hänen jalkojensa juuressa on paikka kaikelle, mitä emme enää tarvitse, ja kaikelle, mihin tarvitsemme hänen apuaan. Saamme luottaa, että hän kulkee kanssamme kohti joulua, onhan se hänen syntymäjuhlansa. Hän kulkee kanssamme, missä sisäinen matkamme kulkeekin. Ja hän auttaa meitä tarttumaan uuteen mahdollisuuteen. Hän pelastaa meidät antamalla meille uuden alun. Kuningas voi antaa meille uuden elämän.

Kuningas tulee adventtina kansansa keskelle. Seurakunta on Jumalan kansa. Seurakunta seuraa kuningasta ja kuningas elää seurakunnan keskellä. Seurakunta on Kristuksen ruumis, hänen rakkautensa merkki tässä maailmassa, ja meidän tehtävämme seurakuntana on palvella ja rakastaa toisiamme. Eikä vain toisiamme, vaan Jeesuksen esimerkin mukaan kaikkia muitakin, koko maailmaa, koko luomakuntaa. Jeesus on kuningas, joka saapui kaikkia varten. Hän kohtasi kaikenlaiset ihmiset. Hän antoi uuden alun jokaiselle.

Kangasniemen seurakunnan uusi strategia tulevalle kahdelle vuodelle alkaen ensi vuoden alusta on nimeltään ”Toivo Jumalassa, kiinni elämässä”. Meidän toivomme on Jumalassa, mutta tahdomme olla mukana ihmisten arjessa ja ottaa sen todesta. Strategian mukaan seurakunta tahtoo pitää ovia auki ulospäin ja ovia auki kirkkoon ja kasvuun. Ovet ovat auki kaikille. Ovet ovat auki yhteiselle työlle ja kumppanuuksille. Ovet ovat auki uusille mahdollisuuksille ja tulevaisuuteen.

Uuden alun hengessä kerron nyt kolme esimerkkiä, miten haluamme tänä kirkkovuotena kohdata yhä useamman seurakunnan jäsenen, jos kerran seuraamme Jeesuksen esimerkkiä ja uskomme, että hänen rauhansa ja armonsa on tarkoitettu kaikille. Muutakin teemme, mutta nämä kolme haluan kertoa tänään. Ensimmäinen pieni asia on se, että kirkon ovet ovat auki perjantai-iltapäivisin neljästä puoliseitsemään. Tänne saa tulla hiljentymään ja olemaan omassa rauhassa. Seurakunnan työntekijä on myös paikalla kohtaamista ja keskustelua varten. Tämä alkaa vuoden toisesta perjantaista alkaen.

Toiseksi hyödynnämme tämän kirkkorakennuksen uusia mahdollisuuksia. Niin kuin olette ehkä huomanneet kolme nurkkaa on avattu ja sinne on tehty uusia tiloja eri-ikäisille. Rukouksen nurkassa on paikka keskustelua ja rukousta varten. Lasten nurkkaukseen ja sen myötä kirkkoon löytävät toivon mukaan entistä paremmin pienet seurakuntaiset. Kahvikulmauksessa on mahdollisuus kohdata entistä monipuolisemmin. Jossain vaiheessa vuotta on mm. tarkoitus aloittaa keskusteluja kirkossa -tilaisuudet. Ensi vuoden aikana valmistuu myös musiikin nurkka sekä saavutettavampi sisäänkäynti ja wc-tila liikuntaesteisille pohjoisparven alle. Myös Harlun alttaritaulu saa paikkansa uudelta pohjoisseinältä.

Sitten kolmanneksi, tämä kokeilu on vähän isompi. Jumalanpalvelus on seurakunnan elämän sydän. Täällä kohtaamme armollisen Jumalan ja toisemme, saamme eväitä kristittynä elämiseen arjessa. Kuitenkin on niin, että messu kello kymmeneltä ei toimi kaikille. Moni jää tienlaitaan eikä ehdi tai tohdi heittämään vaatteitaan Jeesuksen eteen. Erityisesti monelle lapsiperheelle sunnuntaiaamu on viikon ainut aamu, kun saa olla rauhassa kotona. Siksi tahdomme kokeilla ensi vuoden aikana sellaista, että yksi jumalanpalvelus kuukaudessa, pääsääntöisesti kuukauden ensimmäinen eli gospelmessu, alkaa klo 10 sijasta iltapäivällä klo 17. Tämä on iso muutos ja toivon kaikilta ymmärrystä ja rohkeutta kokeilla. Muina sunnuntaina messu on normaalisti klo 10, mutta gospelmessut alkavat ensi vuoden aikana klo 17. Niinä päivinä ei ole messua aamulla. Kalenterissa on joitakin poikkeuksia, esimerkiksi pääsiäisenä ja ensi vuoden itsenäisyyspäivänä jumalanpalvelus on aamukymmeneltä. Poikkeuksista tiedotamme erikseen. 

Kokeilemme tätä ensi vuoden ajan ja arvioimme kokeilua vuoden aikana palautteen ja kokemusten pohjalta. Tällä kokeilulla pyrimme siihen, että seurakuntayhteys ja ehtoollisyhteys tulisivat läheisemmiksi yhä useammalle ja kaikissa elämänvaiheissa, myös lasten, nuorten ja perheiden kohdalla. Lähdetään avoimin mielin kokeilemaan uutta mahdollisuutta.

Opetuslapsiltakin kysyttiin: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” Jeesus käski heidän vastata, että ”Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.” Ehkä on niin, että Herra tarvitsee sitä, että hänen sanomansa, hänen rauhansa, hänen uhrinsa, hänen rakkautensa kohtaisi ja tavoittaisi ihan jokaisen, myös täällä Kangasniemellä. Ja ehkä meitäkin täällä kutsutaan rohkeasti uuteen alkuun, kokeilemaan jotain uutta, jotta se muuttuisi, minkä tulee muuttua, jotta se toimisi paremmin, mikä ei kaikille vielä toimi, jotta uuden alun mahdollisuus oli mahdollinen yhä useammalle meistä.

Mikä se sinun elämässäsi sitten onkin, mikä ei toimi tai mikä tarvitsee uuden alun, ota tämä adventti itsellesi taitekohdaksi, jossa sen jonkin on mahdollista muuttua. Iloitse ja riemuitse, katso, kuninkaasi tulee sinunkin luoksesi.