Saarna 20.7.2025 Apostolien päivä
1. Moos. 12:1–4; Room. 1:1-7; Luuk. 5:1-11
”Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te”, kirjoitti Paavali Rooman seurakunnalle. Ja niin voi hyvin sanoa myös täällä Kangasniemellä. ”Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te”.
Sillä ilman Jeesuksen kutsua emme olisi tänään täällä. Ilman Jeesuksen kutsua ei olisi eilen vietetty tässä kirkossa nuorten konfirmaatiota, ei olisi seurakuntaa, ei olisi meitä kastettu. Ilman Jeesuksen kutsua ei tätä kirkkoa olisi 210 vuotta sitten rakennettu. Ilman Jeesuksen kutsua, ilman Jeesuksen ylösnousemusta, ilman Jeesusta maailma olisi hyvin toisenlainen.
Päivän teksteissä Jeesus tai Jumala kutsuu kolme Raamatun tärkeää hahmoa: Abrahamin, Paavalin ja Pietarin.
Abrahamille Jumala lupasi siunauksen, jos tämä lähtisi sinne, minne Jumala hänet johdattaisi. Eikä tuo siunaus ollut vain häntä varten, vaan kaikkia varten. ”Sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.”
Sitten Paavali sanoo olevansa kutsuttu ja valittu, Jeesukselta armon ja apostolin tehtävän saanut, jotta hän johtaisi kaikkia kansoja uskon tielle.
Ja Pietarin Jeesus kutsuu arkisen työn keskeltä ja antaa uuden tehtävän. ”Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.”
Näistä teksteistä nousee siis kolme sanaa: siunaus, armo ja arkinen elämä.
Jumalan kutsuun liittyy siunaus. Se, mihin Jumala kutsuu ja vie, on siunaukseksi. Eikä vain itselle vaan myös muille. Hän siunaa kutsumansa ja hän kulkee itse kutsumansa ihmisen mukana. ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” lupasi Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen, kun hän antoi opetuslapsille käskyn mennä ja tehdä kaikista kansoista hänen seuraajiaan. ”Minä olen teidän kanssanne” hän sanoi, siunasi opetuslapset ja astui ylös taivaaseen. Reilun viikon päästä hän lähetti lupaamansa Pyhän Hengen.
Kun Jeesus kutsuu, hän myös antaa tehtävään armon. Hän ei lähetä tyhjin käsin, vaan varustaa matkaan. Pyhä Henki on kanssamme. Rakkaus, jolla hän rakastaa, on voima, jolla me voimme rakastaa. Lahjat, joita häneltä saamme, ovat tarkoitettu jaettavaksi. Kutsu tulee Jumalalta. Tehtävä tulee Jumalalta. Ja armo tulee Jumalalta. Pyhä Henki on voimamme, kun lähdemme liikkeelle.
Ja se on tarpeen. Sillä suuren tehtävän edessä voi olla olo kuin Pietarin venekunnalla. Pelottaa ja tuntuu pieneltä. Mutta Jeesus sanoo: ”Älä pelkää.” Hän ei jätä yksin. Pyhän Hengen kautta hän antaa armon meille voimavaraksi. Hän siunaa sitä, joka kuulee kutsun ja lähtee viemään viestiä.
Apostolien päivää on vietetty alkujaan juuri Pietarin ja Paavalin muistopäivänä. Sana apostoli tulee kreikan sanasta apostello, lähettää. Samasta sanasta tulee sana posti. Apostoli on siis joku, jonka Jeesus on lähettänyt, joku, jolle Jeesus on antanut tehtävän.
Postihan toimii niin, että on lähettäjä ja vastaanottaja, mutta sitten on myös postinkantaja. Lomareissulta voi kirjoittaa postikortin kotiin tai vaikkapa ystävälle tai lapsenlapselle. Lähettäjä on se, joka kirjoittaa kortin, maksaa postimerkin, ja laittaa kortin matkaan, mutta tarvitaan joku, joka toimittaa kortin perille, haluttuun osoitteeseen. Apostoli on kuin postinkantaja, joka tuo terveisiä Jumalalta, viestin, joka on tarkoitettu, ei vain yhteen postilaatikkoon, vaan maailman jokaiseen osoitteeseen.
Juuri niin kuin Paavali kirjoitti: ”Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te.” Jeesuksen kutsu on osoitettu meille jokaiselle ja kaikille kansoille.
Mitä siinä kutsussa sitten sanotaan? Mikä on se viesti, jota meidät on kutsuttu viemään?
En tiedä, miten usein on Puulalla tai muilla paikallisilla vesillä kokeiltu noita Jeesuksen kalastusvinkkejä, jos saalis on omin neuvoin jäänyt kehnoksi. Mutta tuo Pietarin kalansaalis on opettavainen kertomus siitä, miten Jeesuksen kanssa asiat muuttuvat paremmaksi, voi saada aikaan jotain, mikä ilman häntä on vaikeampaa tai jopa mahdotonta.
Ehkä se viesti, Jumalan hyvä sanoma, voisi olla siinä, että Jeesus on lopulta vastaus siihenkin kysymykseen, joka nykyihmisen mieltä kiusaa, kun hän etsii elämälleen merkitystä ja tyhjyyteensä täytettä. Mitä kaikkea me verkkoihimme yritämmekään pyydystää, se karkaa helposti käsistämme. Hapuilemamme saalis on katoavaista, kun sielunpohjalla on kaipaus, halu löytää jotain pysyvää.
Ehkä se Jumalan viesti on siinä, että kerran on Golgatalla postimaksu maksettu ja kirje leimattu. Jeesuksen työ ristillä pysyy, kun kaikki muut ratkaisut kaatuvat. Jeesus teki sen, mitä hänet lähetettiin tekemään. Maksamaan velkamme, sovittamaan syntimme, voittamaan kuoleman valta. Mikä muu voisi tässä maailmassa olla vahvempi viesti, kuin armo, Jumalan ansioton rakkaus, kun kaikki muu vaikuttaa olevan rahalla ja ansioilla ostettavissa!
Ilman Jeesusta, ilman ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä me emme olisi tänään tässä. Mutta me julistamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on noussut kuolleista. Me julistamme, koska Ylösnoussut itse ilmestyi apostoleilleen, jotka saivat noista kohtaamisistaan Jeesuksen kanssa niin paljon rohkeutta, voimaa ja ihmeellistä armoa, että vaikka pelotti ja vaikka oli ehkä avuton olo, he lähtivät liikkeelle kertomaan ja viemään viestiä. Posti lähti matkaan. Apostolin kyydillä, ilosanoman tuojan askelin.
Ja kun tuo posti, tuo ilosanoma on saavuttanut nyt meidätkin, voimmeko olla itse lähtemättä liikkeelle. Voimmeko olla laittamatta postia sinne, missä sitä ei olla vielä kuultu tai otettu vastaan. Jeesus kutsuu arjen keskellä ja lähettää viestin arjen keskelle. Hänen viestinsä on tarkoitettu kalareissulle, torikahville, mökki-iltaan, maitohyllylle, marjapensaaseen ja ravintolan terassille. Armoa arkeen, postia kaipuuta poteville.
”Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te”. Me olemme saaneet tuon Jeesuksen kutsun ja tehtävän kasteessa. Kasteessa on kuori leimattu. Ristinmerkki otsassa ja rinnassa muistuttaa Jeesuksen työstä ja omasta tehtävästämme taistella tässä maailmassa armon, hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, uskon, toivon ja rakkauden puolesta. Aina emme tuossa tehtävässä onnistu. Monesti jää suoritus kesken. Mutta Jumala on sellainen ja armo on sellainen, että saamme aina uuden mahdollisuuden. Saamme toimia apostolien kyydissä, heidän rohkeuttaan ja esimerkkiään seuraten.
Ja rohkeita olivat myös ne kirkon ihmiset, jotka vuonna 325 kokoontuivat Nikeaan keskustelemaan siitä, mitä usko kolmiyhteiseen Jumalaan oikeastaan on. He muotoilivat lopulta kirkon keskeisimmät uskontunnustuksen perusteet. Tänä vuonna vietetään Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlavuotta.
St. Andrewsin yliopiston emeritusprofessori Alan Torrance on todennut tuon Nikean kokouksen merkityksestä seuraavasti:
”Kristillisen kirkon olemassaolon oikeutukseen kuuluu olennaisesti sen tunnustaminen, että Jeesus ei ole vain hieno esimerkki, inspiroitunut profeetta, vapauttava läsnäolo, täyttyneen läsnäolon symboli tai hengellisen viisauden omaava henkilö, vaan pikemminkin Jumalan läsnäolo, joka samaistuu ihmisyyteen, paljastaa itsensä ihmiskunnalle ja yhdistää ihmiskunnan itseensä sovittamalla sen synnit pelkästä armosta, jota emme voineet odottaa.”
Kuka on siis se Jeesus, joka kutsuu, lähettää ja antaa tehtävän? Hän ei ole vain yksi hieno ihminen tai innostava tyyppi muiden tyyppien joukossa. Vaan hän on Jumalan Poika, samaa olemusta kuin Isä, hän on rakkaus itse. Armon ja rakkauden Jumala antaa Poikansa kautta meille viestin vietäväksi koko ihmiskunnalle ja kaikille luoduille. Ja Pyhä Henki vieläpä on kanssamme ja vahvistaa ja varustaa tässä tehtävässä.
Nouskaa nyt tunnustamaan kristillinen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.
Me uskomme yhteen Jumalaan,
Kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,
Jumala Jumalasta,
valo valosta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
joka meidän ihmisten
ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta
ja syntyi ihmiseksi,
ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi kuoleman ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella
ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Me uskomme Pyhään Henkeen,
Herraan ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Isästä ja Pojasta,
jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan
ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.
Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
odotamme kuolleiden ylösnousemusta
ja tulevan maailman elämää.
Kommentit