Siirry pääsisältöön

Katso itseäsi kauniisti

Saarna kynttilänpäivänä 2.2.2025
Luuk. 2: 22-33

Kuva: Pixabay


”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.”


Siinä on Simeonin uskontunnustus. 

Noin Simeon tuossa toteaa. 

Hänen silmänsä ovat auki ja siksi ne ovat nähneet Jumalan pelastuksen. 


Ottaessaan käsivarsilleen pienen lapsen, vastasyntyneen Jeesuksen, Simeon näkee jotain, mitä kauan odottanut. 

Siinä, pienessä lapsessa, maailman Vapahtajassa, on Simeonille pelastus, valo koko maailmalle, Jumalan vastaus kaipaukseen.


Pienessäkin lapsessa on suuri mahdollisuus.

Hänessä on tulevaisuus ja toivo.


”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.”


Näkeminen voi merkitä monelle pelastusta. Kun suvun vanhin ottaa pienen lapsen syliinsä, hän voi nähdä omallakin elämällään uuden merkityksen. Suku jatkuu. Elämä jatkuu. Olen jättänyt jäljen. Elämälläni on ollut väliä.


Ja onhan se nyt muutenkin ihanaa kun joku katsoo silmiin. Saa hymyn kasvoille. Välittää, tuo olon siitä että olen rakastettu, kokemuksen että minulla on väliä.


On merkityksellistä tulla nähdyksi. Se voi olla pelastus, että tulee hyväksytyksi. Ettei tule torjutuksi tai tuomituksi, vaan nähdyksi sellaisena kuin on.


Kuvittele itsesi tuohon Simeonin paikalle. Sylissäsi lepää pieni lapsi. Väkisinkin katsot häntä. Pieniä sormia, poskia ja nenänpäätä. Tavoittelet katseellasi lapsen katsetta. Haet katsekontaktia. Haluat yhteyden tuohon pieneen ihmeeseen.


Ja kun lapsi kohtaa katseesi, hän jää tuijottamaan, luo kontaktin, hymyilee ehkä. Rauhoittuu itkustaan. Löytää hätäänsä levon.


Vauvatutkimuksessa on todettu, mikä voima äidin katseella on vauvaan. YouTubessa on aiheesta hyviä videoita. Kun äiti kääntää katseensa pois, vauva hätääntyy, huuli alkaa väpättää, itku on tulossa. Mutta kun äiti kääntää katseensa takaisin ja lapsi kohtaa äidin silmät, hän rauhoittuu ja ilahtuu, alkaa jokeltaa tyytyväisenä.


”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.” Nähdyksi tuleminen voi merkitä pelastusta.


Katsekontaktissa tapahtuu paljon asioita.

Siinä yhtä aikaa välitän viestiä toiselle ja otan viestiä vastaan.

Luomme yhteyttä yhdessä. Lähetys katkeaa, kun katse kääntyy pois.


Kun elämässä tällainen katseen kääntäminen pois toistuu tarpeeksi usein, alan uskoa, että minua ei haluta nähdä. Minä en kelpaa. En ole tarpeeksi. En saa olla olemassa sellaisena kuin olen. Sillä kun tulen nähdyksi, olen ainakin silloin olemassa toiselle ihmiselle.


Jo aivan Raamatun alussa pohditaan tätä nähdyksi tulemisen teemaa. Kun ihminen tajuaa tehneensä jotain, mikä ei ollut sallittua, ja kun Jumala sitten tiedustelee, missä sinä olet, ihminen onkin mennyt piiloon. Syyllisyys saa piilottamaan ja kieltämään virheet. Häpeä saa ihmisen piiloutumaan, kätkemään itsensä toisten katseilta. 


Onko siis niin, että ihminen ei aina haluakaan tulla nähdyksi? Tai haluaa, mutta ei uskalla. Koska pelkää, millaisena muut hänet näkevät. Jos olenkin vääränlainen. Jos en riitä. Jos en kelpaa. Jos teen virheitä. Ehkä ei kannata näyttäytyä. Jään mieluummin pensaaseen piiloon.


Mutta Jumala on sellainen, joka tahtoisi nähdä. Missä sinä olet? hän kysyy meiltä jatkuvasti. Hän etsii ja kaipaa. Haluaa nähdä sinut ja minut, jotka on omaksi kuvakseen luonut. Hänelle jokainen on kaunis ja arvokas. Ihana kuin vastasyntynyt, ihastuttavan ihmeellinen vauva.


Ja niin kuin pieni lapsi tahtoo tulla nähdyksi, tahtoo kohdata äidin silmät, niin uskon kyllä niin, että meissä jokaisessa on se sama kaipuu tulla nähdyksi ja hyväksytyksi.


”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.” Nähdyksi tuleminen voi merkitä monelle pelastusta.


Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen teemana ovat nuorten unelmat ja mahdollisuudet. Vanha Simeon oli odottanut lupauksen täyttymistä koko ikänsä. Mutta hän jaksoi toivoa, hän jaksoi unelmoida. Jeesus-lapsessa hänen odotuksensa palkittiin.


Yhteisvastuu 2025 kutsuu meitä kysymään, miten me voisimme auttaa tämän päivän nuoria heidän unelmissaan?

Miten annamme heille sellaisia lupauksia, joiden toteutumista kannattaa odottaa?

Miten rohkaisemme heitä, että unelmat kannattaa tuoda valoon, että kannattaa uskaltaa toivoa ja katsoa tulevaisuuteen, vaikka edessä olisikin vielä hämärää?


Ehkä kaikki lähtee katseesta. 

Siitä, että näemme heidät.

Uskallamme katsoa.

Otamme heidät todesta.

Kuulemme heidän ajatuksiaan, toiveitaan, pelkojaan.

Kuuntelemme, kun he kertovat unelmistaan.


Kyllä minä tiedän, että jotain tapahtuu kyvylle katsoa ja nähdä vauvavuosien jälkeen. Nuoren elämässä voi olla niin paljon epävarmuutta ja kysymyksiä, että ei tee välttämättä mieli katsoa omaa peilikuvaa tai silmiin äitiä tai muitakaan, ainakaan pitkään. Eikä aikuisenakaan ole aina helppo pysähtyä ja nähdä toisen katse. Voi olla, että häpeä ja syyllisyys ja virheiden pelko saa pikemminkin painamaan pään piiloon.


Missä sinä olet? kysyy Jumala.

Missä olet ja missä haluaisit olla?

Mistä unelmoit? 

Mistä innostut?

Mitä tarvitset siihen, että se olisi mahdollista?


”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.”


Tuo Simeonin sylissä säteillyt lapsi kasvoi, tuli nuoreksi ja aikuiseksi, ja sai myöhemmin tehtäväksi antaa sokeille näkönsä ja julistaa Jumalan valtakuntaa. Jeesus kohtasi erityisesti heitä, jotka olivat jääneet huomaamatta, joutuneet sivuun, pimentoon, ohitetuiksi. He tulivat nähdyiksi kaikkine kipuineen ja haavoineen, kun Jeesus, maailman valo, katsoi heitä. Hän katsoi rakkaudella, hyväksyen, kutsuen takaisin valoon.


Vielä ristiltäkin hän katsoi säälien myös heitä, jotka eivät nähneet hänen valoaan. Tuo katse voi pyyhkiä pois meidänkin syyllisyytemme, sen, joka meitä painaa pimeään. Se on anteeksiantamuksen katse, sovituksen ja pelastuksen katse. Se on katse, josta heijastuu meille Jumalan rakkauden kirkkaus.


Ja tuota katsetta hän meillekin opettaa sanoessaan: 

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 

Rakasta itseäsi. Näe itsessäsi Jumalan kuva. Katso itseäsi kauniisti.

Rakasta lähimmäistä. Etsi yhteyttä, niin kuin osaat ja voit. Vaikka sitten silmilläsi. Anna katseellasi nähdyksi tulemisen lahja. 

Lähimmäiselle. Mutta myös kauimmaiselle. 

Vanhoille ja nuorille. 

Kaikille kansoille, koko maailmalle, myös muukalaisille, etenkin heille, jotka ovat marginaalissa ja piilossa. 


Kaipuu on yhteinen. Tehtävä ja vastuumme on yhteinen.


”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.” totesi Simeon.


Mitä kaikkea sinun silmäsi ovat nähneet ja voivat vielä nähdä?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. O...

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun...

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäk...