Saarna 9.6.2024
3. sunnuntai helluntaista, Kutsu Jumalan valtakuntaan
Hepr. 12: 1-6; Luuk. 9: 57-62
 |
| Kuva Adrian Campfield Pixabaystä |
Etsi, kutsu minutkin.
Että sinun olla saan.
Auta tahtomaasi kohti kasvamaan. (Virsi 914)
Otan vauhtia vielä viime sunnuntailta. Sekä viime että tämän pyhän evankeliumissa Jeesus puhuu seuraamisestaan.
Viime sunnuntain tekstissä Jeesus sanoi: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni…”
Jeesus jättää jälkiä. Hänen työllään on jäljet. Niin mekin. Niin meidänkin tekemisillämme. Mekin jätämme elämällämme erilaisia jälkiä.
Osa jäljistä voi olla ikäviä pinttymiä kuin tahra pöytäliinassa tai lommo auton konepellissä. Osa jäljistä lämmittää sydäntä vielä vuosien jälkeen. Osa jäljistä vain syntyy kulkiessamme, kun taas osan eteen on nähtävä vaivaa kuin arvosanat tutkintotodistukseen saadakseen.
Jokainen meistä jättää elämällään jälkiä. Virheet jäävät vaivaamaan. Niihin helposti kietoutuu. Ja onnistumiset saatan sitten vain kieltää, ettei kukaan pitäisi jotenkin ylpeänä enkä jäisi pyörimään vain oman erinomaisuuteni ympärille.
Millaisia jälkiä sinä olet jättänyt ympäristöösi?
Miten olet vaikuttanut niihin ihmisiin, jotka ovat eläneet lähelläsi?
Millaisen jäljen olet painanut tämän maapallon pintaan?
Millaisia askelia olisit halunnut ottaa?
Ja millaisia ovat ne jäljet, joita sinuun on jäänyt?
Kohtaamisista, elämänkohtaloista, erilaisista tilanteista.
Työelämässä, kotona, seurakunnassa.
”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni…” sanoo Jeesus.
Etsi, kutsu minutkin.
Että sinun olla saan.
Auta tahtomaasi kohti kasvamaan.
Tämän sunnuntain evankeliumissa ihmiset tahtovat lähteä seuraamaan Jeesusta. Mutta heillä on vielä hoidettavanaan muuta puuhaa ennen kuin voivat sitten oikeasti lähteä. Heidän on jätettävä vielä muutama jälki toisaalle ennen kuin voivat lähteä seuraamaan Jeesuksen jälkiä.
Yhdelle näistä Jeesus sanoo: ”Se, joka auratessaan katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Mikä merkitys onnistumisilla minulle on?
Miten tiukasti takerrun omiin virheisiini?
Omien jälkien tutkimisella on paikkansa.
Joskus on tarpeellista arvioida kuljettua matkaa.
Kaikkea sitä, mitä on kohdannut ja miten matka on vaikuttanut omaan elämään.
Mutta jos aina auratessani katson vain taakseni, saattaa aura lähteä viemään vinoon. Jos tuijotan vain tehtyä työtä, saattaa suunta hukkua ja kutsu helposti unohtua.
Etsi, kutsu minutkin.
Minuakin Jeesus kutsuu kulkemaan hänen jäljessään.
Seuraamaan häntä.
Hän kulkee edellä ja hän auttaa tahtomaansa kohti kasvamaan.
Entä jos omien jälkieni sijaan katsoisin elämässäni enemmän hänen jälkiään.
Sitä, miten hän kulki,
sitä mitä hän opetti,
sitä mihin hän kutsuu.
Miten Jeesus kulki? Millaisia jälkiä hän jätti?
Jeesus kulki vierellä. Hän teki taivalta yhdessä.
Hän ei kulkenut apua huutavan ohi. Hän kysyi kohtaamiltaan ihmisiltä, mitä voisin sinulle tehdä.
Hän kulki tien, joka hänelle annettiin kuljettavaksi.
Hän joi sen maljan, joka hänen eteensä tuli.
Hän täytti Isän tahdon, vaikka se merkitsi hänelle askelia kipuun, tuskaan ja kuolemaan.
Hän teki sen minun ja sinun vuoksemme.
Hänen jälkensä ovat uhrautuvan rakkauden jälkiä.
Mitä Jeesus opetti?
Hän opetti rakastamaan kaikkia ihmisiä.
Hän julisti Jumalan valtakunnan olevan keskellämme.
Että hyvyys voittaa pahan, valo voittaa pimeyden.
Teoillaan ja sanoillaan, esimerkillään ja askelillaan hän opetti anteeksiantamisen merkitystä, heikomman puolelle asettumista, omastaan antamista, oikeudenmukaisuuden toteutumista.
Hänen jälkensä voivat olla hiljaisia ja aavistamattomia, haaleita ja huomaamattomia. Hänen jälkensä eivät huuda kovaan ääneen tai mainosta itseään isolla rahalla. Hänen jälkensä löytyvät sieltä missä toisia palvellaan, siellä missä kahleet murretaan, siellä missä haavoja hoidetaan, siellä missä rakkaus sulattaa itsekkyyden, siellä missä solmitaan sovinto ja yhteys palautuu.
Mihin Jeesus kutsuu?
Hän kutsuu seuraamaan jäljessään. Hän antoi esimerkin. Hän osoitti kulkureitin. Hänen jälkensä näyttävät suunnan. Mutta on katsottava eteenpäin, on katsottava hänen jälkiään. Käännettävä katse omista jäljistä kohti häntä. ”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen.”
Ja tuo Jeesus kutsuu minuakin.
Katsomaan enemmän eteeni kuin taakseni.
Hänen jälkensä näyttävät minullekin oikean suunnan.
Hänen jäljissään on armo, johon voin pyyhkiä omien virheitteni sotkut.
Hänen jälkensä voivat viedä sinne, missä omat onnistumiset eivät olekaan enää keskiössä.
Hänen jälkensä ovat ne, joihin saan kristittynä osoittaa,
auttaa toisiakin näkemään juuri Jeesuksen jäljet.
Hänen seuraamisensa on jokapäiväinen matka.
Häntä seuratessani voimme kasvaa myös yhdessä.
Kun katson auratessani häneen, joka kulkee edellä,
voi työni ja elämäni tuottaa hedelmää ja kylvöni antaa sadon,
kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää.
Sopivasti, riittävästi.
Sillä hän antaa kasvun.
Hän etsii, jotta tapahtuu löytymisen ihme.
Hän kutsuu, koska yhteys vie perille.
Etsi, kutsu minutkin.
Että sinun olla saan.
Auta tahtomaasi kohti kasvamaan.
Kommentit