Saarna 8.10.2023
19. su hell - Rakkauden kaksoiskäsky
Mark. 12:28–34
Kuva: Pixabay
Joskus sitä miettii, miksi joku tekee niin kuin tekee?
Mitä hänen päässään oikein liikkuu?
Mutta voi sitäkin pohtia, miksi itse toimin niin kuin toimin?
Mikä minua motivoi ja saa sydämeni palamaan innosta?
Tuossa kertomuksessa muuan lainopettaja tulee Jeesuksen luo. Minkä takia? Mikä hänet, niin kuin niin monen muunkin evankeliumien ihmisen, tuo Jeesuksen luokse?
Omia motiiveja on joskus hyvä pohtia. Mutta en tiedä kannattaako toisen syitä aina alkaa arvailemaan. Lopulta kun emme voi niitä kenenkään toisen puolesta varmuudella tietää.
Mutta tuumaillaan silti.
Ehkä lainopettaja, korkeasti oppinut ihminen, on kiinnostunut Jeesuksen oikeaoppisuudesta?
Ehkä hän testailee, miten hyvin Jeesus tuntee hänelle itselleen niin rakkaan lain?
Ehkä hän, kuten jotkut muutkin, yrittää ajaa Jeesuksen nurkkaan ja saada tämän puhumaan itsensä pussiin?
Tai jospa hän todella on kiinnostunut ja vaikuttunut siitä, miten hyviä vastauksia Jeesus on juuri antanut toisille? Tässäpä vasta taitava sanankäyttäjä, tämän kanssa minäkin haluan keskustella asioista.
Tai jospa hän haluaa tietää Jeesuksen kannan siihen, miten tätä elämää tulisi elää, jotta toimisi hyvin ja oikein?
Tai ehkä tuo oppinut, käskyjen ja Jumalan lain asiantuntija, on kiinnostunut pelastuksesta? Mikä on se kaikkein tärkein käsky, jota noudattamalla ihminen onnistuu omalta osaltaan pitämään liiton Jumalan kanssa, tekemään sen, mitä Jumala tahtoo, ja näin pelastumaan ja pysymään Jumalan yhteydessä, pääsemään taivasten valtakuntaan?
Mikä hänen motiivinsa lopulta onkaan, pääasia on minusta siinä, että hän kiinnostuu ja innostuu, mutta ei vain kiinnostu ja innostu, vaan myös tulee Jeesuksen luo.
Entä sinä? Mikä sinun motiivisi on tulla tänään Jeesuksen luo?
Ajattelen, että on rohkaisevaa, kun Jeesus kesti lainopettajien, valtaapitävien ja monien muiden tiukat kysymykset. Siksi hän kestää varmaan meidänkin kysymyksemme ja tilanteet, joiden kanssa tulemme hänen luokseen. Tärkeintä on, että tulemme. Hänellä riittää ymmärrystä. Hän antaa kyselyllemme tilaa. Hänen seurassaan saa olla epävarma ja keskeneräinen.
Ja häneltä voimme saada myös vastauksen.
Kuten lainoppineen kanssa, Jeesus vastaa kysymykseen, mutta hän suostuu myös keskusteluun. Hän kuuntelee kyselevätkin näkökulmat. Hän ryhtyy dialogiin. Hän kannustaa ja antaa palautetta: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”
Ehkä tuo juutalainen lainopettaja oli kiinnostunut liitosta, jonka merkkinä laki oli. Jumala oli antanut kansalleen lakinsa, jota noudattamalla kansa saattoi pitää oman osansa sopimuksesta. Käskyt pitämällä kansa osoitti, kenelle se kuului ja kuka oli sen Jumala ja pelastaja. Jumala oli pelastanut kansan orjuudesta ja tämän pelastavan teon seurauksena, vapautensa ja pelastuksensa sinetiksi kansa oli saanut elämän lain. Tästä laista oppinut tulee Jeesuksen kanssa keskustelemaan. Mikä käskyistä on kaikkein tärkein?
Kertomuksen keskiössä onkin Jeesuksen vastaus: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
Kirkon historiassa on sanottu, että Jeesus tiivisti tässä koko Jumalan lain rakkauden kaksoiskäskyksi. Oikeastaan Jeesus poimii Mooseksen kirjoista nämä kaksi käskyä ja asettaa ne rinnakkain. Nämä kaksi, rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen, ovat kaikkein tärkeimmät ja suurimmat, ehkä myös vaikeimmat.
Niiden rinnalla jäävät turhiksi polttouhrit ja muut uhrit, joita laki toisaalla on käskenyt uhrata. Rakkaus on ainoa uhri, jolla on lopulta väliä.
Ja lopulta se on Jumalan rakkaus, joka riittää. Päästäkseen Jumalan valtakuntaan, pelastuakseen ja pysyäkseen Jumalan yhteydessä, on tultava Jeesuksen luo. Se on nimittäin Jeesus, joka täytti täysin rakkauden vaatimukset, rakasti sinua ja minua loppuun asti, antoi henkensä ystäviensä puolesta, maksoi lunnaat ja kantoi syntimme ristille. Hänen kuolemansa tähden saat uskoa kaikki syntisi anteeksi. Kaiken sen, missä et ole osannut rakastaa Jumalaa koko sydämestäsi tai koko sielustasi, ja kaiken sen, missä voimat tai ymmärrys eivät ole riittäneet toimimaan rakkaudellisesti. Jumala antaa sen anteeksi.
Ja myös sen, kun olet rakastanut itseäsi enemmän kuin lähimmäistä. Kun olet kulkenut apua tarvitsevan ohi. Kun olet laittanut oman edun toisen edelle. Kun olet toiminut toista ihmistä kohtaan rakkaudettomasti, vaikka olisit voinut rakastaa. Jumala antaa sen Jeesuksen uhrin tähden anteeksi.
Ja senkin, jos olet unohtanut rakastaa itseäsi, ollut kykenemätön näkemään omaa arvoasi, ymmärtämään ihmettä, joka sisimmältäsi, sydämeltäsi ja sielultasi olet. Sen, jos olet epäillyt Jumalan rakkautta, sitä, että se koskee sinuakin. Jos et ole uskonut, että Jumala kaikella voimallaan ja hyvyydellään haluaa pitää sinustakin huolen. Koskettaa sinunkin sieluasi. Pitää yhteyttä sinunkin kanssasi. Hän antaa senkin anteeksi. Koska hän on rakkaus.
Ja koska hän on rakkaus, hän käskee sinua ja minua rakastamaan. Rakkaus on se voima, joka pitää tämän maailman kasassa. Kaikkialla on rakkauden mentävä aukko.
Sotatantereilla ollaan rakkautta vailla. Kansojen, jos yksilöidenkin, näyttää olevan kumman vaikea ymmärtää toisiaan.
Yksinäiset ovat rakkautta vailla. Kun kukaan ei käy katsomassa, elämästä katoaa helposti merkitys.
Monet vähemmistöt ovat rakkautta vailla. Aina joku luulee olevansa oikeutettu kiusaamaan, syrjimään ja pitämään itseään ylempänä.
Jokainen meistä on joskus rakkautta vailla. Etenkin silloin, kun välinpitämättömyys ja katkeruus alkavat kuiskuttaa korvaan ja kääntävät huomion mukavuusalueille.
Koska tämä maailma on Jumalalle rakas, hän tarvitsee sinua ja minua, ensinnäkin luottamaan hänen rakkauteensa ja ottamaan se vastaan, ja sitten laittamaan kaikki se hyvä, mitä me häneltä, ja toistemme ja luomakunnan kautta saamme, laittamaan se hyvä eteenpäin, rakastamaan ja pitämään huolta tästä maailmasta, lähimmäisistä, itsestämmekin.
Rakkaus vapauttaa rakastamaan, anteeksianto vapauttaa antamaan anteeksi, ja vapaus motivoi toimimaan oikein, avaamaan solmuja, tasaamaan polkuja, taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta ja rakentamaan siltoja myös vastarannalle.
Tänään vietetään ekumeenista lähetyspyhää. Teemapäivällä on motivoiva otsikko: Jumalan rakkaus lähettää meidät rakastamaan. Täällä kirkossa lähetyspyhää vietetään tänään myös kuorojen yhteisessä konsertissa. Siellä lauletaan ja tunnelmoidaan teemalla: Lähetystyö on yhteinen juttu.
Ja niin se onkin. Lähetystyöntekijöiden puolesta rukoileminen on tärkeää. Rahan antaminen lähetysjärjestöille on tärkeää. Mutta tärkeää on tänään muistaa myös, että lähetystyö, Jumalan rakkauden eläminen todeksi omassa arjessamme, lähimmäisenrakkaus, joka ei erottele tai etsi omaa etuaan, se lähtee ihan läheltä. Siitä aivan vierestä. Omista kuplista. Omista ympyröistä, pienistä piireistä, omalta kotiovelta ja heti tuosta kirkon ovelta messun jälkeen. Ja siitä se voi sitten laajentua pikkuhiljaa kauemmaskin, koko maailmaan.
Jokainen meistä, sinä ja minä, voimme olla lähetystyöntekijöitä, lähimmäisiä, rakkauden merkkejä tässä maailmassa, alkaen yhdestä rakkaudellisemmasta sanasta, yhdestä rakkaudellisemmasta teosta, yhdestä rakkaudellisemmasta ajatuksestakin. Niillä voimilla ja sillä ymmärryksellä, joita kulloinkin on, siinä sielun- ja mielentilassa, joka kulloinkin on meneillään, ja sillä sydämellä, joka juuri sinun sisuksissasi sykkii elämän ääntä tähän maailmaan.
Sinä et ole yksin. Minä en ole yksin. Me saamme toimia yhdessä. Ja Kristus, vapauden ja armon tuoja, on meidän kanssamme.
Kommentit