Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023
Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42)
.heic) |
| Kuva: Päivi Kettunen |
Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa.
Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.”
Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, mitä kyltti lupaa. Täällä on kaunis luonto ja hyvä hengittää. Kangasniemen ihmisetkin ovat kauniita. Vastaan on tullut ystävällisiä katseita, hymyileviä kasvoja. Täällä tuntuu olevan uudistuva meininki, yhdessä tekemisen henki, eteenpäin katsova luottamus muutokseen ja uusiin mahdollisuuksiin.
Uutena kirkkoherrana saan olla johtamassa seurakuntaa, jossa meillä on osaavat ja motivoituneet työntekijät. Luottamushenkilöt luotsaavat yhteisöä, jolla on heille väliä ja josta he haluavat pitää päätöksillään huolta. Seurakuntalaisilla on innostusta osallistua suurin joukoin ja vaikuttaa aktiivisesti siihen, millaista seurakunnan elämä on.
Se on kaunista. Se on uudistavaa.
Seurakunta on lopulta siellä, missä sen jäsenet ovat, elävät ja liikkuvat. Siinä niin, kirkonpenkissä, mutta sitten kuitenkin myös tuolla noin. Kylillä ja kaduilla, Puulan rannoilla ja puiden katveessa. Kouluilla, kentillä, kaupoilla. Kiireessä ja levossa, touhuissa ja tilanteissa, ajatuksissaan ja tunteiden vallassa, huolissaan ja huolettomuudessa. Tekemässä, kohtaamassa, kukin elämässä omaa paikkaansa maailmassa.
Kun ajelin Kangasniemelle tänä aamuna, tuntui, että minäkin, niin kuin Maria, olen valinnut hyvän osan. Kauniin, uuden, merkityksellisen.
Mutta millaisen osan sinä olet valinnut?
Sillä Jeesuksen vastaus Martalle antaa olettaa, että myös meillä on mahdollisuus valita, miten asennoidumme elämään. Joka päivä on uusi mahdollisuus tehdä valinta näiden kahden sisaren esimerkin tapaan.
Valinta on vapautta.
Meillä on oikeus valita.
Valinta on mahdollisuus muuttua ja muuttaa tapaansa katsoa sitä osaa, joka kullakin kulloinkin on.
Mutta joka päivä on myös mahdollisuus olla valitsematta. Voi myös jatkaa siinä uomassa, jossa on tottunut menemään. Ajatella, että jos kädet ovat olleet tähänkin asti aina täynnä, on niiden oltava täynnä nytkin, riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Näin on tehtävä, ajateltava, puhuttava, koska näin on aina ennenkin tehty, ajateltu ja puhuttu.
Jeesuksen vastaus on meille niin yksilöinä kuin yhteisönä kutsu näkemään, miten asiat ovat ja miten niiden haluaisi olevan. Se on kutsu pysähtymään, reagoimaan ja säätämään suunta uudestaan.
”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”
Tilanne siskosten kodissa rohkaisee katsomaan ja arvioimaan omaa elämää, omia uomia, omaa tapaani toimia.
Mihin viime kädessä luotan?
Onko elämäni lopulta oman uurastukseni vai Jumalan huolenpidon varassa?
Valitsenko yleensä armottoman suorittamisen vai suloisemman armollisuuden?
Toiminko pelosta vai toiminko rakkaudesta?
Mitä pelkään ja välttelen, mitä rakastan ja tavoittelen?
Kiirehdinkö jotain karkuun vai jotakin kohti?
Yritänkö pärjätä yksin vai näenkö yhteistyön voiman?
Sooloilenko vai onko minusta joukkuepelaajaksi?
Olenko armon vai vaatimusten asialla?
Ah, kun sitä voisikin vain levähtää, olla rauhassa,
hiljentyä kiireen keskellä.
Kuunnella taitavaa puhujaa, sellaista, jolla on jotain sanottavaa.
Ottaa vastaan, kun hän jakaa lahjojaan.
Olla siinä huomion ja rakkauden kohteena.
Ja ehkäpä siihen, huomion kohteeksi, Jeesuksen jalkojen juureen, meitäkin kutsutaan. Kangasniemen seurakunnan strategiaan on kirjattu missio, missio, joka siis kuvaa seurakunnan tehtävää, syytä olla olemassa. Se on kuvattu täällä sanoin: ”Armon asialla vaativassa maailmassa.”
Ovatko siinäkin nuo kaksi sisarta, toinen kiinni vaatimusten uomassa, toinen armoa kerjäämässä.
Ajattelen, että seurakuntana, seurakuntalaisina, luottamushenkilöinä ja työntekijöinä, koko yhteisönä, meidän tehtävämme on olla armon asialla, koska niin helposti armottomuus, vaatimukset, suorituskeskeisyys ja kiire yrittävät tarttua meistä, ajastamme ja huomiostamme kiinni ja saattavat lopulta tukahduttaa elämästä hyvän osan, sen millä on merkitystä.
Kuitenkaan Martan ja Marian toimintatapojen erot eivät ehkä tarkoita, että Martan osa olisi aivan kelvoton. Johanneksen evankeliumissa, luvussa 11, kerrotaan, kuinka Jeesus vieraili taas Martan ja Marian luona, kun heidän veljensä Lasarus oli sairastunut. Siinä yhteydessä sanotaan, että: ”Jeesus rakasti Marttaa, hänen sisartaan, sekä Lasarusta.” Vaikka Maria tässä tämän päivän kohdassa olikin valinnut paremmin, oli Marttakin Jeesukselle rakas. Onkin armoa, että myös suorittajilla ja hätäilevillä touhuajilla on paikka Jeesuksen lähellä.
Ei Marian hyvä osa tarkoita, että tekeminen tai toiminta olisi väärin ja turhaa. Se, että olemme armon asialla, tarkoittaa myös tekoja. Jumala kehottaa meitä usein myös toimimaan. ”Olkaa hedelmälliset.” ”Menkää ja tehkää.” ”Rakastakaa toisianne.” ”Kaikki minkä olette tehneet tai jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet tai jättäneet tekemättä minulle.” sanoo Jeesus. Armo on myös tekoja ja toimintaa, ja usein onkin.
Kun ajattelemme päivän aihetta, Jumalan huolenpitoa, voimme miettiä sitä, miten Jumala toimii, miten hän pitää huolta. Hän on luonut maailman ja pitää luomaansa yllä. Mutta hänellä on myös työtovereita. Hän toimii myös ihmisten ja luomansa maailman kautta.
Sarpatissa leski ruokki Elian, vaikka muut näkivät nälkää.
Filipin seurakunta antoi Paavalille apuaan ja huolenpitoaan.
Myös sinä ja minä olemme Jumalan työtovereita, meidänkin tehtävämme on viljellä ja varjella, auttaa ja pitää huolta, antaa ruokaa nälkäiselle, käydä katsomassa sairaita, pitää heikomman puolta, osoittaa huomiota ja rakkautta. Juuri täällä Kangasniemellä, siinä omassa elämänpiirissä, omien voimien ja keinojen rajoissa, sillä rakkaudella, jota ensin itse saamme.
Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Joskus on aika touhuta kädet täynnä, ja joskus taas on aika jättää taakkansa Jumalan käsiin ja luottaa hänen huolenpitoonsa.
On eri asia tehdä levosta käsin kuin kiireessä ja pakosta.
On eri asia toteuttaa kutsumustaan väkisin kuin vapaana.
Ehkä Maria ymmärsi, että tässä ja nyt on oleellisempaa kuunnella armon sanoja kuin paahtaa menemään ja yrittää keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa.
Ihmisen aivot toimivat sitä paitsi niin, ettei voi keskittyä todella kuuntelemaan ja kuulemaan, jos vaikka kirjoittaa samalla kommenttia someen tai selailee kuvapostauksia. Sitä kuvittelee, että molemmat onnistuvat, mutta oikeasti ihminen voi keskittyä kunnolla vain yhteen asiaan kerrallaan. Niin meidät on rakennettu. Maria valitsi keskittyä Jeesukseen. Ehkä sen jälkeen hän kykeni sitten uusin ajatuksin ja tuorein asentein jatkamaan elämäänsä, ei vanhassa uomassa, vaan uudessa, merkityksellisemmässä suhteessa itseensä, toisiin ja Jumalaan.
Messu on tällainen levon paikka. Arki on sitten tekojen paikka.
Toivonkin, että yhteinen messu, Jumalan perheväen juhla, voisi olla sellainen Jeesuksen jalkojen juureen pysähtymisen paikka, joka antaa sinulle kokemuksen armosta ja hyväksytyksi tulemisesta, antaa sinulle voimia ja rohkeutta arkeen, antaa sinulle suunnan ja tarkoituksen kristittynä ja osana tätä yhteisöä. Rukous, Raamatun sanat, ehtoollinen ja yhdessäolo vahvistavat uskoa ja varustavat, kun nouset Jeesuksen jalkojen juuresta ja lähdet liikkeelle.
Tänäänkin messu päättyy lähettämissanoihin: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.”
Lähtekää – älä siis jää paikoillesi vaan jatka matkaasi kohti arkea ja omaa kutsumustasi;
rauhassa – sillä olet saanut levähtää ja kerätä voimia, niitä tarvitset, niillä jaksat taas;
ja palvelkaa – sinullakin on omat lahjasi, niitä voit käyttää myös toinen toistemme iloksi ja hyväksi, rakentaa seurakuntaa, tehdä tästä yhteisöä, jossa pidetään huolta. Haluaisin kuulla, mitä sinä haluaisit tehdä tässä yhteisössä. Mitä toivot Kangasniemen seurakunnalta? Mitä odotat, mitä kaipaat? Mitä voit itse tuoda yhteiseen pöytään?
Herraa – Jumala on palvellut messussa sinua, sinä voit laittaa hänen rakkautensa liikkeelle, kun aloitat uuden viikon ja kohtaat toisia siellä missä liikut; ja samalla, toisessa ihmisessä, Kristus kohtaa sinut; kun pidät huolta lähimmäisestä ja luomakunnasta, teet oikeastaan rakkaudenteon Kristukselle;
iloiten – Jumala pitää sinusta huolta, ei ole mitään pelättävää. Hän rakastaa sinua. Sinä olet hänelle kaunis. Kristus on kanssasi joka päivä ja joka askeleen. Joka aamu hänen armonsa on uusi, uudistava mahdollisuus. Kiitä siis ja iloitse, voit tehdä työtäsi ja tehtävääsi hyvillä mielin, levosta käsin, ja olla omalla paikallasi armon asialla vaativassa maailmassa.
Kommentit