Siirry pääsisältöön

Jos olisit ollut täällä

Saarna Studiokirkossa 24.9.2023
17. su hell: Jeesus antaa elämän
2. Kor. 4:7–14; Joh. 11:21–45


”Jos olisit ollut täällä...”

Martan sanat osuvat. Ne puristavat kuin pettymys.
Jos olisin toiminut toisin…
Jos olosuhteet olisivat sallineet…
Jos sinä, Jumala, olisit puuttunut peliin aiemmin…

Martan sanat ovat luopumisen lause. Surun sanoja, murheen murusia, huolen haikea huokaus. Se toteaa tyytymättömänä, mitä on tapahtunut ja mikä olisi ollut ehkä estettävissä. “Jos olisit ollut täällä…”

Mutta ehkä se on samalla myös luottamuksen lause. Sillä sehän uskoo mahdollisuuteen. Se laittaa toivonsa voimaan, joka tulee ulkopuolelta. Se luottaa siihen, mitä vielä voisi olla, siihen mikä voisi olla toisin. ”Jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.”

Jeesuksella on toinenkin vaihtoehto. Vaikka hän ei ollut paikalla aiemmin, hän on paikalla nyt. Hänelle on mahdollista edelleen muuttaa asioita. Surun ja kuolemankin keskellä hän voi mahdollistaa ilon ja elämän, neuvottomuudessa ja umpikujien sokkelossa hän voi antaa toivon ja toisen tilaisuuden, ja niin hän herättää Lasaruksen henkiin.

Henkiin heräämisessä, niin kuin hengittäessä, ilman merkitys on oleellinen. Ilma mahdollistaa elämän ja elämässä monta asiaa. Ääntä ei synny, ellei soittaja voi puhaltaa saksofoniin. Vuorovaikutus ihmisten kesken ei oikein toimi, jos välit ovat liian tunkkaiset ja tukalat. Ahtaissa paikoissa ja ahdistavissa tilanteissa on hankala hengittää.

Elämästä saattaa kadota ilo, toivo, merkityskin, kun ilma loppuu ympäriltä.

Keuhkot tarvitsevat ilmaa, se on ihan hengissä pysymisen edellytys. Myös ajatukset tarvitsevat ilmaa. Ajattelun on saatava liikuskella ja kulkea vapaasti. Niin ajatukset kirkastuvat ja voi syntyä uusia ajatuksia. Eikä tunteitakaan pidä tukahduttaa ja painaa piiloon. Niillekin on tärkeää antaa ilmaa.

Martan ja Marian luona Jeesus antaa tunteille tilaa ja ilmaa. Hän saapuu surevien keskelle. Hän itkee itsekin. Hän kokee omassa ruumissaan ja tuntee omassa mielessään. Hän jakaa ihmisyyden kivun eikä työnnä sitä taka-alalle. Hän on Jumala, joka ottaa inhimillisyyteen osaa.

Ehkä siksi hänen kanssaan voi olla mahdollista olla juuri sellainen kuin on. Uskon Jeesukseen ei tarvitse olla ahdasta ja kuristavaa, vaan se voi olla hengittävää ja vapauttavaa. Sellaista, missä on jazzsovituksen kahlitsemattomuus ja tuulen virkistävä, eteenpäin työntävä voima, muutoksen mittaamaton mahdollisuus.

Sillä hänen läsnäolonsa antaa tilaa tulla luokse murheessa ja lohduttomana, voimattomuudessa ja vaihtoehtoja vailla, kaiken sen kanssa, mikä vie elämästä näköalan ja tarkoituksen. Se on läsnäoloa, joka hengittää, se antaa voimaa uskaltautua elämään täysin palkein, intoa puhkuen, kannatteluun luottaen, mahdollisuuksiin tarttuen. Se on Ylösnousseen läsnäoloa, jota ei kahlitse hautakaan, miksi siis muutkaan umpikujat?

Mitä tämä mahdollistava ilma voisi sitten tarkoittaa omassa elämässä? Ehkä ainakin aikaa. Kärsivällisyyttä odottaa ja nojata luottamukseen, että asiat muuttuvat ja kääntyvät paremmaksi, toivo ehtii edes hieman kasvaa.

Ehkä myös tilaa ympärillä. Muutos ja uuden syntyminen tarvitsevat tilaa. Uusi luomus kehkeytyy ajan kanssa, väljyydessä ja ilmavuudessa, ei vain kiireessä ja ahtaissa painekattiloissa.

Ja ehkä oman elämän ilma voi olla myös välillisyyttä, suhdetta johonkin toiseen, johon on väli ja erillisyys. Ja sitten välittämistä hänestä, vierellä olevuutta ja ihmisyyden jakamista, rinnalla kulkemista, mahdollisuutta heijastella jonkin tai jonkun välillä.

Ja lopulta omassa elämässä mahdollisuuksia avaavat ja tekevät tilaa myös nuo Jeesuksen sanat, sanat, jotka eivät ole vain ilmaan lausuttuja hokemia. Ne ovat lupauksia, joissa on Jumalan voima:

”Joka uskoo minuun, saa elää.”
”Minä olen ylösnousemus ja elämä.”
”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”

Niin kuin Lasaruksen kanssa, Jeesuksella on voima muuttaa myös minut ja voima muuttaa sinut. Hän antaa toivon. Hän kestää ja kokee surun. Hän kohtaa minut siellä, missä kipuilen. Hän nostaa maasta, avaa solmut ja päästää siteistä. Hän asettuu vierelle ja kutsuu siten takaisin elämään. Hän on kuoleman voittaja. Hän voi antaa uuden voiman ja herättää eloon myös kaiken sen, minkä suhteen jo luovutin. Hänellä on mahdollisuus uudistaa ja luoda uutta minussa ja minunkin kauttani. Hänen mahdollisuutensa ovat mahdollisuuksia minulle ja sinulle.

Siksi haluan tänään luottaa häneen ja huokaan hänelle Martan tavoin: ”Jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Siksi Jeesus, muista minua. Ota vastaan minut sellaisena kuin olen. Tee minut uudeksi. Anna joka päivä luottamus sinun voimaasi. Aamen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme. Ehkä e

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun