Saarna Huhtakodilla 2.7.2023
Armottomuutta vai armollisuutta?
Ja silti miesjoukko on valmis viskomaan hengiltä naisen, jonka he raahaavat Jeesuksen eteen. Ihan kuin naisen arvo olisi heille ainoastaan siinä, että he hänen avullaan voivat laittaa Jeesuksen koetukselle. Mitä Jeesus sanoisi Mooseksen laista? Puhuisiko Jeesus vihdoin itsensä pussiin?
On aika selvää, että me otamme Raamatusta osan käskyistä ja kielloista ja noudatamme niitä. Ja että otamme Raamatusta osan käskyistä ja kielloista ja ajattelemme, että ei niitä tarvitse noudattaa.
Armottomuutta vai armollisuutta?
Harvempi ottaa tosissaan vaikkapa Jeesuksen sanat Vuorisaarnassa siitä, että jos käsi tai silmä viettelee sinua, leikkaa se irti. Siinä kohdassa me kyllä tajuamme, että kyse on jostain muusta kuin ehdottomasta käskystä. Ehkä Jeesuksen oudosta huumorista ja retoriikasta, jolla hän mieleenpainuvasti alleviivaa asian tärkeyttä. Jeesuksen opetukset ovat yleensä täynnä armoa. Kai hän siis kuitenkin haluaa mieluummin suojella elämää ja terveyttämme kuin leikellä irti ruumiinosiamme? Sillä mitä meistä jäisi enää jäljelle?
Miksi laki sitten vaatii mitä se vaatii?
Lain tehtävä on suojella elämää. Mooseksen lailla oli erityinen merkitys siinä, miten se suojeli yhteisöä autiomaavaelluksella kohti luvattua maata. Paha piti hävittää yhteisöstä. Ehkä siksi käskyt olivat niin ehdottomia ja rangaistukset ankaria. Jotta yhteisö, Jumalan kansa, pysyisi mahdollisimman yhtenäisenä, ehjänä, kasassa. Ja ehkä tuo sääntöjen armottomuus onkin yhdenlainen pelote ja tehokeino. Kuten sanottua, jos kaikkea olisi pilkulleen noudatettu, olisi yhteisö kutistunut varsin vähiin. Ehkä sielläkin on käskyjä osattu lukea armollisemminkin.
Mitä osaa Raamatun käskyistä ja kielloista sitten pitäisi noudattaa? Lutherin mukaan Kristus on kirjoitusten avain ja lukukoodi. Kaikki se, mikä ajaa Kristusta, on voimassa. Voi myös miettiä, mitä Jeesus kussakin tilanteessa tekisi. Miten Jeesus, Jumalan Poika, Sana, jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, asiat ratkaisisi.
Miten Jeesus sitten toimii? Hän tulee temppeliin ja opettaa. Hän menee sinne, mikä on juutalaisen opetuksen ja uskon harjoittamisen keskus, ja antaa opetusta, selittää kirjoituksia ja tuo uutta näkökulmaa niihin. ”Teille on opetettu, mutta minä sanon teille.” Hänen ympärillään on paljon kuulijoita. Hänen sanoillaan on vetovoimaa. Armolla on tilausta. Ihmiset tahtovat tietää, mitä Jeesus sanoisi. Ja niin myös lainopettajat ja fariseukset tulevat hänen luokseen ja tiukkaavat, miten Jeesus kommentoi nyt tätä aviorikoksen tehneen naisen tapausta.
Mutta Jeesus ei vastaakaan mitään. Hän kumartuu ja kirjoittaa maahan.
Mitä Jeesus kirjoittaa? Sitä meille ei paljasteta. Kirjoittaako hän lakia uusiksi? Lisääkö hän sinne uuden pykälän? Onko maahan kirjoittaminen vain symbolinen ele vai kirjoittaako hän hiekkaan oman kommenttinsa ja tulkintansa laista? Mooseksen laissa on kirjoitettu näin, mutta minä kirjoitan tämän näin. Minä annan uuden käskyn: armahtakaa, älkää tuomitko.
Lopulta miehet häipyvät paikalta. Sillä kenellä heistä oli varaa tuomita?
Kenellä meistä on?
Jeesuskaan ei heittänyt kiveään. Tuomitseminen ei kuulu Jeesuksen toimintatapoihin. Armahtaminen kuuluu. ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Jeesus tuli maailmaan, koska me ihmiset teemme syntiä. Silti hänkään ei toivo, että tekisimme. Sillä synti rikkoo meitä ja erottaa meidät hyvästä. Kielloilla, käskyillä ja lailla on oma tehtävänsä. Ohjeet ovat elämässä tarpeen. Kymmenen käskyä on yhä voimassa. Rakkauden kaksoiskäskyä on syytä tavoitella. Käskyt suojelevat elämää. Ne suojelevat yksilöä ja yhteisöä. Ne asettavat rajat, joiden sisällä on usein turvallista olla ja hyvä elää.
Vaikkakaan niiden sisällä ei aina olekaan helppo pysyä. Ihmissuhteet ovat joskus vaikeita. Parisuhde voi olla haastavassa paikassa. Suhde itseenkin voi olla solmussa ja itsensäkin rakastaminen liian vaativaa. Käskyjen noudattaminen ei ole aina kovin yksinkertaista. Niiden vaatimus voi tuntua raskaammalta kuin jaksamme kantaa ja armottomammalta kuin pystymme keskeneräisyydessämme, elämän epätasapainossa, vaihtelevissa olosuhteissa ottamaan vastaan. Me olemme koko ajan armoa vailla. Me tarvitsemme enemmän armollisuutta armottomuuden sijaan.
Vaikka Jeesus kehottaa naista muutokseen, hän ei enää tuomitse samalla rangaistuksella kuin Mooses. Hän armahtaa. Hän antaa uuden mahdollisuuden. Hän antaa aloittaa alusta ja yrittää uudelleen. Ehkä hän luottaa siihen, että lopulta armo saa aikaan enemmän hedelmää ja kasvua kuin tuomio, joka vain pysäyttää mahdollisuudet.
Tuomio on kuin hana, joka väännetään kiinni. Ei enää uutta luovaa ja virkistävää vettä, ei enää kastella tätä taimea, antaa sen tukahtua hiekkaan, jäädä kivien alle ja kuolla pois, ei enää väliä tällä elämällä.
Ehkä sitten, kun teemme virheitä tai toimimme väärin,
ja huomaamme ajautuneemme harhaan tai etäämmäksi Jumalasta,
etäämmäksi lähimmäisestä, etäämmäksi luomakunnasta, etäämmäksi siitä, minkä sisimmässämme koemme omaksi tarkoitukseksemme,
ehkä sitten voimme muistaa nuo Jeesuksen sanat: en tuomitse minäkään.
Ja voimme luottaa, että armo koskee minuakin. Rakkaus on minunkin osani. Uusi alku on minullekin mahdollinen.
Ja hiljalleen, kivi irtoaa kädestäni, armottomuus päästää otteestaan, enkä tuomitse niin herkästi itseäni, ja hiljalleen, opin katsomaan armollisemmin myös muita. Sillä ymmärrän, että en ole tehnyt täydellistä suoritusta, etkä ole sinäkään.
Kiven kantaminen mukana on raskasta niin kuin syytösten ja syyllisyyden mukana kantaminen on. Tänäänkin me saamme jättää kaikenlaisen raskaan Jeesuksen ristin juureen.
5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa!
Joh. 8:2–11:
Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
 |
| Kuva: rawpixel.com |
Armottomuutta vai armollisuutta?
Pakistan 2014:
Naisen kimppuun hyökkäsi tiilillä aseistautuneena yli 20 ihmistä, joista osa oli hänen sukulaisiaan. Väkijoukko oli suuttunut, koska nainen ei ollut avioitunut perheensä toiveiden mukaan. Poliisit olivat paikalla, mutta eivät estäneet väkijoukkoa tappamasta naista.
Naisen kimppuun hyökkäsi tiilillä aseistautuneena yli 20 ihmistä, joista osa oli hänen sukulaisiaan. Väkijoukko oli suuttunut, koska nainen ei ollut avioitunut perheensä toiveiden mukaan. Poliisit olivat paikalla, mutta eivät estäneet väkijoukkoa tappamasta naista.
Suomi 2016:
Ydinvoimaa vastustavat aktivistit rakensivat tiistaina Pyhäjoella tiesulkua ja ryhtyivät heittelemään Ylen toimittajaa kivillä. Osa kivistä oli suurikokoisia.
Ydinvoimaa vastustavat aktivistit rakensivat tiistaina Pyhäjoella tiesulkua ja ryhtyivät heittelemään Ylen toimittajaa kivillä. Osa kivistä oli suurikokoisia.
Brunei 2019:
Kaakkois-Aasiassa Borneon saarella sijaitseva Brunei ottaa käyttöön tiukan tulkinnan islamilaisesta sharia-laista ja alkaa määrätä kuolemantuomioita kivittämällä johtuen homoseksistä ja uskottomuudesta avioliitossa. Lisäksi sulttaanikunta ottaa käyttöön käsien ja jalkojen amputaatiorangaistukset varkauksista. (Lähteet: Ylen nettisivut 30.6.2023)
Kaakkois-Aasiassa Borneon saarella sijaitseva Brunei ottaa käyttöön tiukan tulkinnan islamilaisesta sharia-laista ja alkaa määrätä kuolemantuomioita kivittämällä johtuen homoseksistä ja uskottomuudesta avioliitossa. Lisäksi sulttaanikunta ottaa käyttöön käsien ja jalkojen amputaatiorangaistukset varkauksista. (Lähteet: Ylen nettisivut 30.6.2023)
Tällaisella kivenmurikalla saa pahaa jälkeä aikaan. Armottomuudella saa.
Ja silti miesjoukko on valmis viskomaan hengiltä naisen, jonka he raahaavat Jeesuksen eteen. Ihan kuin naisen arvo olisi heille ainoastaan siinä, että he hänen avullaan voivat laittaa Jeesuksen koetukselle. Mitä Jeesus sanoisi Mooseksen laista? Puhuisiko Jeesus vihdoin itsensä pussiin?
Kohdat, johon he Mooseksen laista viittaavat, löytyvät 3. ja 5. Mooseksen kirjoista:
”Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, molemmat avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava.” (3. Moos. 20:10)
”Jos mies tavataan makaamasta toisen miehen vaimon kanssa, molemmat on surmattava, sekä nainen että mies, joka hänen kanssaan makasi. Hävittäkää paha keskuudestanne.” (5. Moos. 22:22)
Sinänsä onkin kummallista ja huomionarvoista, että lainopettajat ja fariseukset ovat tässä kiinnostuneita vain naisen kivittämisestä. Missä mies on? Vai onko mies heidän mielestään sen verran arvokkaampi, ettei häntä tarvitsekaan tuomita? Että lakia voidaan kyllä tältä osin soveltaa?
Mitä laki vaatii? Miksi laki vaatii?
Sekä kolmannessa että viidennessä Mooseksen kirjassa on pitkät luettelot kieltoja ja sitten myös rangaistuksia siitä, jos joku näitä kieltoja rikkoo. Useissa rikkomuksissa rangaistuksena on kuolema. Siellä ei juuri sivulauseissa anneta tilaa lieventäville asianhaaroille tai poikkeustapauksille. Aika armottomia listoja löytyy ja on ylipäänsä ihme, että joku selvisi tuona aikana hengissä. Sillä esimerkiksi tuota kolmannen Mooseksen kirjan kohtaa edeltävässä jakeessa kuolemantuomio kuuluu myös sille, joka herjaa isäänsä tai äitiään, "sillä hän on herjaamalla vanhempiaan ansainnut kuoleman". Ilmeisesti lapset ja teini-ikäiset olivat tuohon aikaan jotain aivan eri tapauksia kuin nykyisin.
On aika selvää, että me otamme Raamatusta osan käskyistä ja kielloista ja noudatamme niitä. Ja että otamme Raamatusta osan käskyistä ja kielloista ja ajattelemme, että ei niitä tarvitse noudattaa.
Armottomuutta vai armollisuutta?
Harvempi ottaa tosissaan vaikkapa Jeesuksen sanat Vuorisaarnassa siitä, että jos käsi tai silmä viettelee sinua, leikkaa se irti. Siinä kohdassa me kyllä tajuamme, että kyse on jostain muusta kuin ehdottomasta käskystä. Ehkä Jeesuksen oudosta huumorista ja retoriikasta, jolla hän mieleenpainuvasti alleviivaa asian tärkeyttä. Jeesuksen opetukset ovat yleensä täynnä armoa. Kai hän siis kuitenkin haluaa mieluummin suojella elämää ja terveyttämme kuin leikellä irti ruumiinosiamme? Sillä mitä meistä jäisi enää jäljelle?
Miksi laki sitten vaatii mitä se vaatii?
Lain tehtävä on suojella elämää. Mooseksen lailla oli erityinen merkitys siinä, miten se suojeli yhteisöä autiomaavaelluksella kohti luvattua maata. Paha piti hävittää yhteisöstä. Ehkä siksi käskyt olivat niin ehdottomia ja rangaistukset ankaria. Jotta yhteisö, Jumalan kansa, pysyisi mahdollisimman yhtenäisenä, ehjänä, kasassa. Ja ehkä tuo sääntöjen armottomuus onkin yhdenlainen pelote ja tehokeino. Kuten sanottua, jos kaikkea olisi pilkulleen noudatettu, olisi yhteisö kutistunut varsin vähiin. Ehkä sielläkin on käskyjä osattu lukea armollisemminkin.
Mitä osaa Raamatun käskyistä ja kielloista sitten pitäisi noudattaa? Lutherin mukaan Kristus on kirjoitusten avain ja lukukoodi. Kaikki se, mikä ajaa Kristusta, on voimassa. Voi myös miettiä, mitä Jeesus kussakin tilanteessa tekisi. Miten Jeesus, Jumalan Poika, Sana, jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, asiat ratkaisisi.
Miten Jeesus sitten toimii? Hän tulee temppeliin ja opettaa. Hän menee sinne, mikä on juutalaisen opetuksen ja uskon harjoittamisen keskus, ja antaa opetusta, selittää kirjoituksia ja tuo uutta näkökulmaa niihin. ”Teille on opetettu, mutta minä sanon teille.” Hänen ympärillään on paljon kuulijoita. Hänen sanoillaan on vetovoimaa. Armolla on tilausta. Ihmiset tahtovat tietää, mitä Jeesus sanoisi. Ja niin myös lainopettajat ja fariseukset tulevat hänen luokseen ja tiukkaavat, miten Jeesus kommentoi nyt tätä aviorikoksen tehneen naisen tapausta.
Mutta Jeesus ei vastaakaan mitään. Hän kumartuu ja kirjoittaa maahan.
Mitä Jeesus kirjoittaa? Sitä meille ei paljasteta. Kirjoittaako hän lakia uusiksi? Lisääkö hän sinne uuden pykälän? Onko maahan kirjoittaminen vain symbolinen ele vai kirjoittaako hän hiekkaan oman kommenttinsa ja tulkintansa laista? Mooseksen laissa on kirjoitettu näin, mutta minä kirjoitan tämän näin. Minä annan uuden käskyn: armahtakaa, älkää tuomitko.
Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme.
Jeesus tuli temppeliin opettamaan kirjoituksista.
Häneltä kysytään kirjoituksista.
Hän kirjoittaa jotain hiekkaan.
Ääneen hän sanoo:
Häneltä kysytään kirjoituksista.
Hän kirjoittaa jotain hiekkaan.
Ääneen hän sanoo:
”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”
Ja sitten hän kumartuu uudestaan kirjoittamaan maahan.
Ja sitten hän kumartuu uudestaan kirjoittamaan maahan.
Lopulta miehet häipyvät paikalta. Sillä kenellä heistä oli varaa tuomita?
Kenellä meistä on?
Jeesuskaan ei heittänyt kiveään. Tuomitseminen ei kuulu Jeesuksen toimintatapoihin. Armahtaminen kuuluu. ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Jeesus tuli maailmaan, koska me ihmiset teemme syntiä. Silti hänkään ei toivo, että tekisimme. Sillä synti rikkoo meitä ja erottaa meidät hyvästä. Kielloilla, käskyillä ja lailla on oma tehtävänsä. Ohjeet ovat elämässä tarpeen. Kymmenen käskyä on yhä voimassa. Rakkauden kaksoiskäskyä on syytä tavoitella. Käskyt suojelevat elämää. Ne suojelevat yksilöä ja yhteisöä. Ne asettavat rajat, joiden sisällä on usein turvallista olla ja hyvä elää.
Vaikkakaan niiden sisällä ei aina olekaan helppo pysyä. Ihmissuhteet ovat joskus vaikeita. Parisuhde voi olla haastavassa paikassa. Suhde itseenkin voi olla solmussa ja itsensäkin rakastaminen liian vaativaa. Käskyjen noudattaminen ei ole aina kovin yksinkertaista. Niiden vaatimus voi tuntua raskaammalta kuin jaksamme kantaa ja armottomammalta kuin pystymme keskeneräisyydessämme, elämän epätasapainossa, vaihtelevissa olosuhteissa ottamaan vastaan. Me olemme koko ajan armoa vailla. Me tarvitsemme enemmän armollisuutta armottomuuden sijaan.
Vaikka Jeesus kehottaa naista muutokseen, hän ei enää tuomitse samalla rangaistuksella kuin Mooses. Hän armahtaa. Hän antaa uuden mahdollisuuden. Hän antaa aloittaa alusta ja yrittää uudelleen. Ehkä hän luottaa siihen, että lopulta armo saa aikaan enemmän hedelmää ja kasvua kuin tuomio, joka vain pysäyttää mahdollisuudet.
Tuomio on kuin hana, joka väännetään kiinni. Ei enää uutta luovaa ja virkistävää vettä, ei enää kastella tätä taimea, antaa sen tukahtua hiekkaan, jäädä kivien alle ja kuolla pois, ei enää väliä tällä elämällä.
Mutta Jeesukselle on väliä.
Erehtyminen on inhimillistä ja hän tuntee omissa nahoissaan,
mitä on elää ihmisenä tässä maailmassa.
Ehkä hän kumartuu meidänkin puoleemme,
kun tunnemme itsemme pieneksi ja syyllisyys painaa meitä alas.
Ehkä hänen sormensa kirjoittaa lupauksensa meihinkin.
Ehkä hänen sanansa on kirjoitettu sydämeemme.
Ja siellä lukee: "rakastettu, armahdettu, en tuomitse minäkään."
mitä on elää ihmisenä tässä maailmassa.
Ehkä hän kumartuu meidänkin puoleemme,
kun tunnemme itsemme pieneksi ja syyllisyys painaa meitä alas.
Ehkä hänen sormensa kirjoittaa lupauksensa meihinkin.
Ehkä hänen sanansa on kirjoitettu sydämeemme.
Ja siellä lukee: "rakastettu, armahdettu, en tuomitse minäkään."
Ehkä sitten, kun teemme virheitä tai toimimme väärin,
ja huomaamme ajautuneemme harhaan tai etäämmäksi Jumalasta,
etäämmäksi lähimmäisestä, etäämmäksi luomakunnasta, etäämmäksi siitä, minkä sisimmässämme koemme omaksi tarkoitukseksemme,
ehkä sitten voimme muistaa nuo Jeesuksen sanat: en tuomitse minäkään.
Ja voimme luottaa, että armo koskee minuakin. Rakkaus on minunkin osani. Uusi alku on minullekin mahdollinen.
Ja hiljalleen, kivi irtoaa kädestäni, armottomuus päästää otteestaan, enkä tuomitse niin herkästi itseäni, ja hiljalleen, opin katsomaan armollisemmin myös muita. Sillä ymmärrän, että en ole tehnyt täydellistä suoritusta, etkä ole sinäkään.
Jeesuksen kanssa
annan uusille mahdollisuuksille uuden mahdollisuuden.
Annan armolle tilaa itseni ja muiden kohdalla.
Armahdan ja unohdan, en jää virheisiin roikkumaan.
Vaan menen, enkä enää elä valheessa.
Yritän uudelleen, tavoittelen hyvää elämää, pyrin toimimaan oikein,
mutta jos ja kun erehdyn, uskallan nousta ja rohkaisen toisiakin.
Annan armolle tilaa itseni ja muiden kohdalla.
Armahdan ja unohdan, en jää virheisiin roikkumaan.
Vaan menen, enkä enää elä valheessa.
Yritän uudelleen, tavoittelen hyvää elämää, pyrin toimimaan oikein,
mutta jos ja kun erehdyn, uskallan nousta ja rohkaisen toisiakin.
Kiven kantaminen mukana on raskasta niin kuin syytösten ja syyllisyyden mukana kantaminen on. Tänäänkin me saamme jättää kaikenlaisen raskaan Jeesuksen ristin juureen.
Hän on kantanut kaiken, hän on sovittanut kaiken,
hän on rakastanut ja armahtaa meitä lakkaamatta.
Kommentit