Saarna 19.3.2023
4. paastonajan sunnuntai: Elämän leipä
Aam. 8:11–12; 1. Piet. 2:1–3; Joh. 6:24–35
 |
| Kuva: Pixabay |
Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä.” Se on vahva ja voimallinen kuva. ”Minä olen elämän leipä.” Otan siihen vähän vauhtia yhdysvaltalaispsykologi Abraham Maslow’n tarvehierarkian kautta.
Maslow’n mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää riittävässä määrin ensin, ennen kuin hän alkaa etsiä tyydytystä ”korkeammille” tarpeille. Maslow’n mallia on toki kritisoitu mm. siitä, soveltuuko se ihan yleispätevänä jokaiseen, mutta ainakin se kertoo, kuinka meillä ihmisinä on erilaisia ja eritasoisia tarpeita.
Tarpeiden järjestys Maslown tarvehierarkiassa on seuraava:
- fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)
- turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
- yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)
- arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta)
- itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).
Myöhempinä vuosinaan Maslow lisäsi hierarkiaan vielä yhden tason, itsensä ylittämisen tarpeet. Sillä tarkoitetaan yhteyden saamista johonkin omaa minää suurempaan esimerkiksi hengellisyyden tai taiteen kautta.
Eli kertauksena:
Tarve säilyä hengissä on perustarve. Sitä seuraavat:
Tarve olla turvassa.
Tarve kuulua yhteen.
Tarve olla arvostettu.
Tarve toteuttaa itseään.
Tarve ylittää itsensä ja saada yhteys johonkin suurempaan. Se on tarpeista kaikkein korkein.
Jeesusta etsivien ihmisten esimerkin tavoin on inhimillistä keskittyä perustarpeisiin. Jeesus oli juuri edellispäivänä ruokkinut tuhansia ihmisiä yhden pienen pojan eväillä. Se oli täyttänyt nälän ja herättänyt mielenkiinnon tätä ihmeellistä opettajaa kohtaan. Heillä on into ja motivaatio. He etsivät, hyppäävät veneisiin ja he löytävät. ”Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?”
Jeesus on vastannut fysiologiseen tarpeeseen ja antanut ruokaa. Voisiko hän täyttää muitakin tarpeita? Turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden, arvostuksen tarpeen?
Ehkä tosiaan voi.
Jeesus voi antaa turvan. Hänen tunnustekonsa saavat luottamaan, että hän voi auttaa vaaroissa. Hän on juuri kävellyt läpi myrskyn opetuslasten luo veneelle. Kun hän on mukana, ei tarvitse pelätä. Saa olla turvassa.
Jeesus kutsuu yhteen. Hänen läsnäolonsa kiinnostaa ja kiehtoo. Hän kutsuu seuraansa. Hänen luonaan on muitakin. Seurakunta on yhteisö, jossa tulisi saada oma itsensä. Saman Jeesuksen ympärillä.
Jeesuksen luona voi kokea kelpaavansa. Hän ottaa luokseen pienen lapsen. Hän ottaa luokseen syntisen ja virheitä tehneen. Hän istuu samaan pöytään sen kanssa, jota koko muu maailma hyljeksii ja vähättelee. Hänelle jokainen on arvokas. Hän voi antaa jokaiselle ihmisarvon. Hän antaa tehtävän rakastaa myös itseä. ”Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.”
Jeesus kutsuu rakastamaan ja hän kehottaa laittamaan omat lahjat likoon. Niin voi täyttyä myös tarve toteuttaa itseään. Ei kannata laittaa valoaan vakan alle, vaan antaa sen loistaa koko maailmalle. Eikä kannata haudata omia lahjojaan aarteena maahan, vaan antaa niiden olla ihmisten ilona ja hyötynä, siellä missä joku on jotain sellaista vailla, jota juuri sinä voit antaa. Ja sinäkin voit saada häneltä jotain, mitä itse tarvitset.
”Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?” kysyivät Jeesusta etsineet ihmiset. Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.”
Usko Jeesukseen voi lopulta täyttää myös tarpeen saada yhteys johonkin itseään suurempaan. Koko maailman Vapahtajaan. Maailman Luojaan. Henkeen, joka on kaikkialla ja koko ajan.
”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” Mitä Jeesus oikeastaan sanoo, kun hän sanoo, että ”Minä olen elämän leipä”?
Ensiksikin: ”Minä olen” on Jumalan nimi Vanhassa testamentissa. Kun Mooses tiedustelee palavalta pensaalta, miksi kutsua tätä Jumalaa, joka lähettää hänet Egyptiin faaraon luo, Jumala sanoo olevansa ”ehje ašer ehje”, ”minä olen se joka minä olen”.
Johanneksen evankeliumissa Jeesus käyttää näitä ”minä olen” -ilmauksia muuallakin:
”Minä olen tosi viinipuu ja minun Isäni on viinitarhuri.” (15:1)
”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” (15:5)
»Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.” (10:14-15)
”Minä olen lampaiden portti. - - Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” (10:7,9)
”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (14:6)
Jeesus, elämän leipä, on yhteys johonkin suurempaan. Hän on portti Jumalan luo. ”Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
Toiseksi, siis elämän leipä. Leipä antaa elämän, ruoka pitää meidät hengissä, ravinto täyttää fysiologisia tarpeitamme. Mutta Jeesus huomauttaa, että ”älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän.” Lukukappaleissakin puhuttiin kahdenlaisesta nälästä ja janosta: leivän nälästä ja Herran sanan kuulemisen nälästä, veden ja puhtaan sanan maidon janosta. Niin kuin vesi tyydyttää janomme, sanan kuuleminen tyydyttää sielumme. Niin kuin leipä antaa elämän, elämän leipä antaa ikuisen elämän.
Ja siksi kolmanneksi: ”Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään.” Jeesus lupaa antaa sen, mitä todella tarvitsemme. Sen, mitä olemme vailla. Sen, mitä sisimpämme kaipaa.
Moni kaipaa turvaa. Moni kaipaa ihmisiä lähelleen.
Moni janoaa arvostusta ja hyväksyntää.
Moni toivoo rohkeutta laittaa osaamistaan yhteiseen hyvään.
Moni rukoilee yhteyttä korkeampaan.
Ja moni on myös ruokaa, juomaa ja suojaa vailla.
Vaikka ihminen ei elä pelkästä leivästä, niin siitäkin. Ei riitä, että puhumme vain elämän leivästä ja tarjoamme hengellistä ravintoa. Jeesus kutsuu tekemään myös konkreettisia tekoja, laittamaan kätemme saveen ja likaamaan kenkämme tämän maailman tomussa. Antakaa nälkäiselle ruokaa ja janoiselle juomaa. Antakaa alastomalle vaatteet ja kodittomalle katto pään päälle. Käykää katsomassa sairaita ja vangittuja. Sillä nämäkin teot ovat Jumalan tekoja. On aika myös tehdä eikä pelkästään antaa vaalilupauksia. Jokapäiväinen leipä puuttuu vielä monelta tässä maailmassa.
Elämän leipä antaa meille voimaa osallistua maailman hätään. Kukin omalla paikallaan, omilla taidoillaan, omilla käsillään tai sanoillaan, omilla valinnoillaan voi olla mukana täyttämässä eri asteisia tarpeita, tekemässä toiselle niin kuin toivoisi itselle tehtävän, antamassa toiselle jotain mitä hän on vailla, jotain mitä hän tarvitsee. Siten voimme myös välittää sitä voimaa, jota elämän leipä, Jeesus Kristus, meille rakkaudessaan antaa, jotta voimme toimia hänen seuraajinaan ja hänen seurakuntanaan, hänen työtovereinaan tässä maailmassa, tässä kaupungissa, tällä alueella, omassa elämänpiirissämme, omilla lahjoillamme.
Turvautuen häneen, joka sanoo: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”
Kommentit