Matt. 16:21–23: Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”
Ihminen vai Jumala?
Itselleen haluava vai itsensä kokonaan antava?
Rikkinäinen vai ehjäksi tekevä, eheyttävä ja korjaava?
Hajottava vai rakentava?
Häilyvä vai kestävä?
Lyhytnäköinen vai pysyvä, suunnitelmasta kiinni pitävä?
Erilleen vievä vai yhteyteen kutsuva?
Kiusaava ja katoava vai suojeleva ja elämää niin monin tavoin vaaliva?
Ihminen vai Jumala?
Kumpaa sitä kuuntelisi elämän isoissa risteyksissä?
Pietari ei voinut hyväksyä Jeesuksen suunnitelmaa. Ei opettajaa saisi surmata. Ei ystävälle saisi käydä noin. Toisenlaista tietä hän Herralleen toivoi.
Mutta paaston aikana seurakuntaa kutsutaan seuraamaan juuri Jeesuksen tietä kohti ristiä. Paasto on matka kohti ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä. Se oli Jeesuksen kutsumus ja tehtävä: ”hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon — Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.”
Ihan inhimillistä on suhtautua siihen kuin Pietari, torjuen ja vaihtoehtoja etsien. Kuka nyt tuollaiseen suostuisi. Tuo ei sovi meille. Me olemme ajatelleet tämän ihan toisin. Parasta yrittää kääntää hänen päänsä: ”Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!”
Mutta Jeesus pysyy lujana ja sanoo vastaan: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”
Ihminen vai Jumala? Kumman mukaan sitä elämäänsä eläisi. Mihin sitä elämässään nojaisi. Minkä varaan pelimerkkinsä laittaisi.
Jesajan kirjassa (55:8) sanotaan: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.” Mistä voin tietää Jumalan ajatukset? Mistä löytää hänen tiensä? Missä voin kuulla Jumalan äänen? Onko olkapäilläni oikeasti enkeli toisella ja kiusaaja toisella, jotka kuiskuttelevat korviini ja ohjaavat valintojani? Niinhän meille usein omantunnon ääni kuvitetaan ja oikean ja väärän ratkaiseminen esitetään.
Jos en kuulekaan enkelin viestiä hartioitteni tasalta, voin löytää Jumalan äänen hänen sanastaan. Jumala puhuu hiljaisuudessa. Mutta on tärkeää lukea ja kuunnella Raamattua kokonaisuutena ja rukoillen.
Sillä ensin Jaakobin kirjassa sanotaan: ”Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään.”
Eli Jumala ei kiusaa. Mutta sitten tulee kuitenkin mieleen Job ja kuinka Jumala salli ja antoi kiusaajalle luvan koetella Jobia. Herra sanoi Saatanalle: ”Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea.”
Jumala ei siis kiusaa, mutta hän antaa luvan kiusaamiseen. Ja sitten, vaikka Jeesusta koettelee autiomaassa Paholainen, annetaan ymmärtää, että se on Jumala, joka tekee tämän mahdolliseksi: ”Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen.”
Tämä ihan vain esimerkkinä siitä, että Raamattu tulkitsee myös itse itseään ja on siksi hyvä tutkia ja ymmärtää niitä tilanteita, joihin ne ja ne sanat on kirjoitettu.
Siksi on hyvä ottaa Jumala mukaan ja rukoillen kuunnella Jumalan ääntä, etsiä hänen tietään ja ajatuksiaan ja lukea Raamattua. Pyytää, että Henki auttaisi ymmärtämään, mitä Jumala haluaa kulloinkin sillä ja sillä Raamatun kohdalla sanoa. Mitä tarvitsen elämääni tänään? Mihin suuntaan hän ohjaa minua tässä elämän tilanteessa? Sillä sama kohta voi puhutella nyt eri tavoin kuin toisella kerralla. Henki on se, joka tekee sanasta elävän ja elämään kulloinkin osuvan.
Siksi, kun tänään, paaston alussa, matkalla kohti pääsiäisen mysteeriä, ristiä ja ylösnousemusta, kysyn itsekseni, että ihminen vai Jumala, haluan mieluummin vaihtaa vastakkainasettelun rinnakkaiseksi. Eli ei ”ihminen vai Jumala”, vaan ”ihminen ja Jumala”. Sillä sitähän Jeesus oli. Täysi ihminen ja täysi Jumala. Jumala, joka halusi tulla ihmiseksi ja eli ihmisen elämän.
Hän kesti kiusaukset. Siksi hän tietää, miten vaikea on vastustaa erilaisia koettelemuksia ja houkutuksia. Hän kärsi ja antoi henkensä. Siksi hän tuntee omissa nahoissaan, mitä on kärsimys, mitä on kipu, mitä on pelissä, kun toteuttaa Jumalan suunnitelmaa. Hän on näkymättömän Jumalan näkyvät kasvot. Hän on Jumala, joka tietää mitä on olla ihminen, ja tuntee sen kaikki puolet, myös rikkinäisyyden ja keskeneräisyyden.
Siksi: ihminen ja Jumala. Raamatun sivuilta me löydämme Jumalan ajatukset ja Jumalan tien. Sieltä me löydämme myös, kuinka Jeesus tiivisti Jumalan tahdon kahteen tärkeimpään käskyyn: ”Rakasta Jumalaa. Rakasta lähimmäistäsi.” Molemmat ovat tärkeitä, ihminen ja Jumala. Molempia tulee rakastaa. Myös ihmistä, ei vain Jumalaa. Ihmistä, vaikka hän on kesken ja rikki, haavoittuva ja hapuileva. Ja ehkä juuri siksi. Koska rakkaus tekee rikkinäisestä ehjemmän ja epäilevästä luottavaisemman.
Jumala on rakkaus. Siksi hän tänäkin paastonaikana käskee rakastamaan, ohjaa huomaamaan ihminen vierellä tai ihminen kaukana ja kehottaa välittämään rakkautta eteenpäin. Sitä rakkautta, jota me saamme häneltä niin monin tavoin kaikessa siinä hyvässä, mitä elämässämme, sen vajavaisuudesta huolimatta, on. Sitä rakkautta me saamme häneltä erityisesti Jeesuksessa, joka oli ja on ihminen ja Jumala. Ja Jeesuksen me kohtaamme tässä ja nyt: lukemalla tai kuulemalla Raamattua, kokoontumalla yhteen, ottamalla vastaan ehtoollisen lahjan.
Se hänen rakkautensa voi rohkaista meitä, kun erilaiset kiusaukset koettelevat, vaikkapa kiusaus ajatella itsestämme tai toisistamme alentavasti. Hänen rakkautensa voi antaa meille luottamusta omaan arvoomme, ihmeeseen, joka ihmisenä olemme. Hänen rakkautensa voi antaa meille voimaa ja tehdä meistä vahvempia ja kestävämpiä, jotta jaksamme pitää huolta myös muista ihmisistä ja muusta luomakunnasta. Ja siten teemme ehkä tilaa elämässämme sille, mikä on oikeasti tärkeää. Tilaa myös Jumalalle ja hänen äänelleen, hänen suunnitelmalleen meitä varten.
Ihminen vai Jumala? Ei, vaan ihminen ja Jumala, Jeesus, syntisten ystävä ja Jumalan Poika, meitä tämän paaston aikana siunatkoon ja rohkaiskoon, johdattakoon omalla tiellämme ja Jumalan tiellä.
Kommentit