Saarna toisena adventtina 4.12.2022
Jes. 35:3-6; Hepr. 10:35-39; Luuk. 12:35-40
Lapsena parasta saattoi olla kaikki konkreettinen:
lahjalistat, leipominen, kuusen koristelu, joulukorttien väkerrys.
Nuorena parasta oli ehkä se, kun tiesi että kohta alkaa loma
ja saa nukkua ja valvoa miten haluaa.
Aikuisena tärkeäksi on tullut myös joulun sanoma. Sitä on yrittänyt tehdä tilaa kaikelle sille, mistä joulussa on pohjimmiltaan kyse.
Ehkä yksi parhaita asioita juuri nyt on kaikki se hyvä henki ja lämmin mieli, jonka joulun odotus, tämä erityinen ajanjakso vuodessa, saa aikaan. Nyt omat lapset kirjoittavat pukille, jättävät viestejä tontuille ja haluavat ilahduttaa kavereita pikku paketeilla. Moni on käynyt ihastelemassa Kirkkopuiston jouluvaloja yksin ja yhdessä. Ja sitä huomaa tuolla ihmisten joukossa kulkiessaan, miten monet hiljalleen virittäytyvät joulumielelle ja haluavat hyvää toisilleen, toivovat valoa sinne, missä on varjoja, väsymystä ja pimeää.
Johonkin sellaiseen kehottaa myös aiemmin kuultu Jesajan kirjan teksti:
”Voimistakaa uupuneet kädet,
vahvistakaa horjuvat polvet,
sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät:
’Olkaa lujat, älkää pelätkö.
Tässä on teidän Jumalanne! - -
- - [Hän] itse tulee ja pelastaa teidät.’”
Adventin ajan yksi tehtävä on juuri tämä: se kutsuu meitä voimistamaan uupuneita, vahvistamaan horjuvia, rohkaisemaan hätäileviä sydämiä. Tunnetko sinä jonkun, joka tarvitsee juuri tänään uutta voimaa tai uutta rohkeutta? Ketä sinä voisit lohduttaa ja kannustaa sanomalla: ”Ei mitään hätää, ole luja, älä pelkää!”
Sillä se on yksi keino tehdä itsellekin joulumieltä. Se, että kohdistaa huomion toisiin. Läheisiin. Perheenjäseniin. Ystäviin. Koulukavereihin. Työtovereihin. Naapureihin. Kehen tahansa. Luulen, että meidän jokaisen lähipiirissä on joku sellainen, joka kaipaa kuulla sanat ”Älä pelkää!” tai joku sellainen, joka haluaa tuntea saman viestin, kokea ilmankin sanoja, että ”en ole yksin.” Tai joku sellainen, joka saa voimia siitä, että juuri sinä olet hänelle olemassa. Ja niillä voimilla hän sitten jaksaa olla lujempi ja rohkeampi ja jatkaa taas arkea eteenpäin.
Mutta ehkä onkin niin, että sinusta itsestäsi tuntuu siltä, että tarvitset voimaa ja valoa. Kun et juuri nyt jaksaisi olla luja tai vahva, et jaksaisi pärjätä ja aina vaan tsempata. Ei aina usko kestä. On keskeneräinen olo. Ei oma voima riitä oikein elämään.
Ehkä ne ovat omat kätesi, jotka uupuvat näinä vuoden viimeisinä viikkoina. Ehkä juuri sinun polvesi horjuvat, kun pitäisi kyetä vielä saavuttamaan tavoitteita. Ehkä hätä onkin sinun sydämessäsi. Hätä jonkin oman asian takia, tai hätä jonkun tutun tyypin takia. Hätä Ukrainan tilanteen takia, tai hätä maapallon tilan takia. Hätä, johon et itse löydä tai tiedä vastausta, tai hätä jonka edessä koko maailma on hiljaa.
Jos näin on, niin tänä adventtina haluan sanoa juuri sinulle nuo Jesajan sanat: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! - - [Hän] itse tulee ja pelastaa teidät.”
Se on lupaus tälle päivälle ja tälle joululle. Sillä vaikka me kuinka teemme matkaa kohti joulua, niin lopulta Jumala tulee joulussa itse meidän luoksemme. Sillä vaikka me kuinka yritämme pelastaa itsemme erilaisista tilanteista, se on Jumala, joka tulee ja voi pelastaa meidät. Ja vaikka me kuinka laadimme joululahjalistoja ja mietimme mikä on se vuoden hittituote, joka keventäisi sydäntä ja tyynnyttäisi hädän pois mielestä, se on lopulta Jumala, joka tulee lahjaksi meille.
”Olkaa lujat. Älkää pelätkö! Jaksakaa uskoa ja toivoa ja rakastaa.” Se on Jumalan tsemppilause meille. Se on sama lause, jonka jouluyönä paimenet kuulivat kedolla: ”Älkää pelätkö. Teille on syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Maassa rauha, ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Enkä nyt väitä, että Jumala tai Kristus on vastaus kaikkiin mahdollisiin ongelmiimme. Mutta uskon, että se on lopulta hän, joka voi auttaa minua, antaa minulle voimaa, nostaa minut pystyyn, sytyttää lamppuni palamaan, virittää minulle joulumielen. Ja ehkä hän toimii siinä myös muiden ihmisten, heidän käsiensä ja sydäntensä kautta.
Ja sitten kun olen itse saanut avun ja voiman, jaksan minäkin auttaa toisia, tsempata kaveria, tukea horjuvaa, olla jollekulle se, joka vie yksinäisyyden pois. Näin Kristus, palvelee meitä, toistemme kautta, jotta me voisimme palvella toisiamme ja häntä. Tänäkin adventin aikana.
Kommentit