Kun omat voimat ovat loppu,
tarvitsen voimia muualta.
Kun akku hiipuu,
on kytkettävä latausjohto paikoilleen.
Muuten puhelin ei yhdistä ja yhteys on poikki.
Kun jääkaappi on tyhjä, voi tulla nälkä.
On mentävä kauppaan tai tehtävä tilaus.
Kun öljy loppuu, lamppu sammuu. Pimeys pysyy.
Kun valvon läpi yön,
aamulla väsyttää enkä jaksa.
Kun tunnen olevani heikko,
ystävä voi rohkaista, että ”hei, olet vahva”.
Kun omat voimat loppuvat, saan voimia toisilta.
Kuvittele, että on kaksi astiaa. Toinen on tyhjä, toinen on täysi.
Kun ajattelet itseäsi tänään, kun ajattelet omaa elämääsi tänään, kun ajattelet omia toiveitasi, haaveitasi tai tavoitteitasi tänään, kun ajattelet pettymyksiäsi ja epäonnistumisiasi tänään, mitä nämä astiat sinulle kertovat?
Jos olet isä tai vanhempi, mikä on se astia, joka sinulla on täynnä, mikä on se astia, joka on tyhjillään?
Tai suhteessasi omaan isään, omiin vanhempiisi, mikä on se astia, joka sinulla on täynnä, mikä on se astia, joka on tyhjä?
Entä suhteessa ystäviisi, mitä tarkoittaa, että astiasi on täynnä? Mitä tarkoittaa, että astia on tyhjä?
Tai työssä tai opinnoissa, tai muissa arjen asioissa, harrastuksissa, ryhmissä joihin kuulut, mikä on täynnä, mikä on tyhjänä? Mihin olet tyytyväinen? Mitä haluaisit lisää? Mitä tarvitset juuri nyt enemmän?
Entä Jumalan edessä. Suhteessa Taivaan Isään. Mikä malja on ylitsevuotavainen? Mistä olet tänään kiitollinen? Mikä on niin kuin pitää, niin kuin haluat? Ja mitä sitten toivot ja tarvitset enemmän? Mihin pyydät voimia? Missä olet heikko? Mihin olet väsynyt? Mihin kaipaat tukea, apua, kannustusta?
Isänä koen usein, että syli on aivan liian täynnä. On vastuita ja velvollisuuksia, on asioita huolehdittavana, jotta lapsilla olisi kaikki hyvin. Mutta usein sydän on myös täynnä onnea ja sitä pakahtuu ylpeydestä lastensa puolesta. Toisaalta syli on usein myös tyhjä ja vanhempana sitä kokee helposti riittämättömyyttä paineiden ja vaatimusten alla. Osaanko olla kyllin viisas ja tehdä oikeita valintoja, riittävätkö voimat, olenko tarpeeksi? Nämä ovat todellisia kysymyksiä vanhemmuudessa, työelämässä, ihmissuhteissa, mutta myös uskossa, kristittynä, Jeesuksen seuraajana.
Jeesuksen vertauksessa taivasten valtakunta on sellainen, että viisas ottaa mukaansa myös vara-astian. Hän ei voi antaa omastaan tyhmälle, koska se on jotain ikiomaa, joka kuuluu hänelle itselleen. Hän tietää, että on mahdollista palaa loppuun, jäädä pimeään, pysyä tunnistamattomana. Hän tietää, että ovella ilman valon kajoa naama pysyy piilossa ja ovi kiinni, sillä sulhanen ei tunne häntä.
Taivasten valtakunnan öljy on Jumalan tuntemista. ”Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.” sanottiin Pietarin kirjeessä. Kristuksen tunteminen avaa oven taivasten valtakuntaan. Ei se olekaan jokin mahtivoima tai erityistaito, jolla sinne pääsee. Sulhanen kutsuu häätaloon sen, jonka hän tuntee. Seurakunta on Kristuksen morsian. Kristus rakastaa meitä. Hän on kutsunut meidät kasteessa omikseen ja yhteen toistemme kanssa. Ja edelleen hän kutsuu meitä kasvamaan hänen tuntemisessaan ja hänen armossaan.
Hänen armoaan on se, että omat voimat saavat huveta. Hän ojentaa kätensä kuin latauspiuhan. Hänen armoaan on se, että oma liekki saa sammua. Hänen rakkautensa voi sytyttää sen uudelleen palamaan. Hänen armoaan on se, ettei tarvitse jaksaa yksin. Hän valvoo kanssamme. Hän täyttää astiamme. Hän sanoo, että riittää. Sinä riität isänä, äitinä, vanhempana, isovanhempana, ystävänä, puolisona, seurakuntalaisena, työntekijänä, opiskelijana, eläkeläisenä, sinä riität ihmisenä. Hän rakastaa sinua, hän haluaa tuntea sinut, ja hän haluaa auttaa sinua kasvamaan armossa, tuntemisessa ja ihmeenä, joka ihmisenä olet. Niitä unelmia kohti, joita sinulla elämässäsi on.
Rukoile kanssani:
Pyydät valvomaan, sinuun uskomaan,
mutta yksin on vaikeaa, kun yö taas päälle lankeaa.
Sinut tarvitsen, jaksa itse en.
Ole läsnä pimeässä, vierelläni, ihan tässä.
Yön sydämessä, tässä hetkessä,
huokaan hiljaa rukoukseni sinulle, toivomukseni:
Uudista sisin, että olisin
itselleni armollinen, sinullekin uskollinen,
ja maailmalle, luomakunnalle,
sellainen, joka havahtuu, mitä kaikkea tapahtuu.
Valvo kanssani, Jeesus, Herrani.
Pysy aina vierelläni, etten sulje silmiäni.
Sinut tarvitsen, jaksa itse en.
Aamen.
Kommentit