Siirry pääsisältöön

Vapaus yhteyteen

Saarna 8.10.2022


Jes. 44:21-23; Gal. 5:1-6; Luuk. 14:1-6


”Vapauteen Kristus meidät vapautti.” 


Vapaus – mikä kaunis sana! Miten ihanaa onkaan saada olla vapaa. Vailla pakkoa, vailla väkinäisyyttä, vailla valmiita muotteja. Ajatus vapaudesta tuntuu hyvältä. Vapauden kaipuu ohjaa valintoja ja suuntaa askeleita. Ihminen tarvitsee vapautta saadakseen aikaan, toteuttaakseen itseään, ollakseen sitä miksi hänet on tarkoitettu. Vapaus tai autonomia on yksi psykologinen perustarve, joka vaikuttaa onnellisuuteemme ja hyvinvointiimme. Vapaus on siis meille tärkeä asia.


Mutta mitä on se vapaus, johon Kristus meidät vapauttaa?


Kun luen päivän evankeliumia, tulee aluksi mieleen, että Kristus vapauttaa turhista säännöistä ja umpimielisistä tulkinnoista. Vaikka sapattina ei ollut lupa tehdä työtä, Kristus silti parantaa sairaan. Ahdas tulkinta näkisi Jeesuksen toiminnan työksi ja siksi kielletyksi teoksi, jopa lain rikkomiseksi. Mutta Jeesus eikä hätä lue lakia niin. Luther on aikoinaan saarnannut tästä kohdasta sanoen, että ”rakkaus ja hätätila ohjaavat kaikkia lakeja”. Ja eikö sapatti, lepopäivä, joka annettiin ihmiselle pelastuksen päiväksi, oikeastaan jopa edellytä, että silloin elämää tulee suojellaja henkeä varjella, tarvittaessa myös pelastaa. Oli kyse sitten sairaudesta tai hengenvaarasta, putoamiselta kaivoon tai johonkin muuhun pulaan.


Kun luemme Raamatun lukuisia sääntöjä, ohjeita ja lakeja, saamme helposti itsemme solmuun ja löydämme ajatuksemme kahlittuina sellaisiin tulkintoihin, joissa ei välttämättä ole enää tilaa ihmiselle tai laajemminkaan elämälle. Kun lain tarkoitus on lopulta suojella elämää. Laki on ihmistä eikä ihminen lakia varten. Lutherin tiivistys on hyvä lukuohje, kun luemme ja opettelemme, miten tulisi elää Jumalan tahdon mukaan. ”Rakkaus ohjatkoon kaikkia lakeja”. Jeesus itsekin sanoi sen napakasti: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” 


Kristus vapauttaa elämään rakkauden ohjaamana. Siinä hän myös kutsuu seuraamaan omaa esimerkkiään. Tuossa evankeliumitekstissä hän vapauttaa sosiaaliseen yhteyteen, yhteyteen ihmisten kesken. Hän on ensiksikin aterialla fariseuksen kodissa. Hän jakaa pöydän lähimmäisen kanssa. Hän kutsuu vieraanvaraisuuteen ollessaan itse vieraana. Hän haluaa viettää aikaa ihmisten parissa, myös meidän kanssamme. Tänäänkin Kristus jakaa pöydän kanssamme ehtoollisessa.


Toiseksi, hän vapauttaa terveyteen. Hän koskettaa vesipöhöä sairastavaa miestä, koskettaa tätä, parantaa tämän ja lähettää pois. Lähettäminen ilmaistaan kreikassa samalla sanalla, joka tarkoittaa myös vapauttamista. Vapauttaessaan miehen sairaudesta Jeesus antaa tälle takaisin yhteyden ihmisiin ja palauttaa paikan yhteisössä, yhteisön jäsenenä. Miten me voisimme myös omissa yhteisöissämme ja ympyröissämme, myös omassa seurakunnassamme, luoda tilaa tulla ja olla ja osallistua niille, jotka kaipaavat yhteyteen ja etsivät paikkaansa?


Kolmanneksi, Jeesuksen vapautus sosiaaliseen yhteyteen tapahtuu dialogissa. Hän kutsuu ja suostuu itse vuoropuheluun. Hän kohtaa ihmiset dialogisesti. ”Mitä te itse teette?” hän kysyy lainopettajilta ja fariseuksilta. Jeesus ei sano vastauksia suoraan, vaan kysyy ja heittää pallon toiselle puolelle, heille, jotka ihmettelevät ja puntaroivat Jeesuksen sanoja ja toimintaa. Uskaltaudummeko me dialogiin? Annammeko vapauden ajatella itse vai odotammeko, että toiset ovat kanssamme kaikesta samaa mieltä?


Kristus vapauttaa yhteyteen. Yhteyteen toistemme kesken, mutta myös yhteyteen itseensä, yhteyteen Jumalan kanssa. Klassinen kristinuskon oppilause on, että ”Kristus vapauttaa synnin, kuoleman ja pahan vallasta”. Synti määritellään joksikin, mikä erottaa ihmisen Jumalasta, toisista ihmisistä ja muusta luomakunnasta. Siis joksikin, mikä tulee ihmisen ja Jumalan hyvyyden väliin. Jeesus palauttaa tuon yhteyden paitsi opettamalla rakkautta ja näyttämällä esimerkkiä, myös sovittamalla synnit Golgatan ristillä. Jesajan kirjassa Jumala lupaa: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.”


Jeesuksen toiminta perustuu tämän vapauden toteuttamiseen ja yhteyden palauttamiseen. Hän vapauttaa synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Vaikka elämäämme kuuluukin katoavaisuutta, rajallisuutta ja käsittämätöntä kärsimystä, kristityn toivo on Jumalan rakkaudessa, joka on kuolemaakin vahvempi. Uskon mysteeri on, että elämä voittaa kuoleman, valo voittaa pimeän, hyvyys voittaa pahan. Kristus katkoo pahalta kahleet, siksi kristitty saa turvautua johonkin itseään suurempaan, vaikka monenlainen paha yrittää pelotella ja horjuttaa luottamusta.


Kristus vapauttaa. Usko vapauttaa. Uskon olemus on vapaus. Sen tarkoitus ei ole vangita ja kietoa meitä jumiin ja ajaa umpikujaan. ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko” kirjoitti Paavali. Kristus vapauttaa armoon. Ensiksikin, hän armahtaa itse, antaa itse armonsa, katsoo armollisesti, ymmärtää ja koskettaa lempeästi. Toiseksi, hän kutsuu elämään armoa todeksi, lähettää eli vapauttaa viemään armon viestiä eteenpäin sanoin, katsein, kuuntelevin korvin, ymmärtävin sydämin, kätten töillä, ajatusten voimalla, oivalluksin ja ideoin, kaikilla niillä lahjoilla, joita meillä kullakin on. Usko vapauttaa meidät rakastamaan. Jumalaa ja toisiamme ja Jumalaa toisissamme.


”Vapauteen Kristus meidät vapautti.” Pyydän sinua nyt vielä hetkeksi pohtimaan, mistä juuri sinä tahtoisit vapautua. Pidetään parin minuutin hiljaisuus, jonka aikana voit vapaasti ajatella omia ajatuksiasi. Mistä tai mihin kaipaat vapautumista. Sano se sitten Jumalalle. ”Auta minut vapaaksi tästä asiasta.” ”Auta minua tekemään valintoja, jotka vievät kohti sinun vapauttasi.”


Kiitos. Rukoilkaamme vielä.


Jumala, joka tahdot meille hyvää.

Sinä tunnet meidät, tiedät elämämme, kuulet ajatuksemme.

Sinä näet kaiken sen, mikä meitä sitoo ja pitää otteessaan,

kaiken sen, millä sidomme ja kuormitamme itsemme,

ja kaiken sen, mistä tahtoisimme päästä irti ja olla vapaat.

Auta meitä.

Ohjaa meitä armollasi.

Opeta meitä ottamaan välillä iisimmin 

ja olemaan armollisempia myös itseämme kohtaan.

Auta meitä elämän tiukoissa tilanteissa 

luottamaan enemmän sinun voimaasi.

Vapauta meidät sinun vapauteesi, 

sinun iloosi, sinun tarkoituksiisi.

Aamen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun