Saarna Lapin riparin konfirmaatiossa 7.8.2022
Job. 28:7-15, 23-28 ”Viisauden tie”
Saarnan aluksi Aini, yksi riparilaisista luki oman puheensa, mietteitä rannalta. Ainin puhe kuvasi kauniisti vastatuulia ja myötätuulia, kannateltuna olemista ja päämäärää kohti kulkemista. Huikea puhe! Kiitos Aini! Koskettavasta, aidosta ja rohkeasta tekstistä.
Tämä ryhmä on täynnä tällaisia ajattelevia, herkkiä, viisaita nuoria,
joiden vuoksi, ajattelen, että tulevaisuus on kaikista mahdollisista uhkakuvista huolimatta toiveikas ja valoisa.
Haluan siteerata tähän Ainin perään toisen suuren ajattelijan sanoja.
Apulannan Toni Wirtanen laulaa näin laulussaan Valot pimeyksien reunalla:
”Meistä jokainen on polku jonnekin
mutta viisaus on siinä, että ymmärtää
ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois
Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa.”
Ehkä me riparilla saimme kokea ja oppia, kuinka jokainen on polku jonnekin.
Kuinka jokaisella on oma polku, jota kulkea.
Kuinka jokainen päättää itse, kenen ääntä kuuntelee ja ketä seuraa.
Kuinka jokainen on Jumalalle suuri ihme,
kaunis ja arvokas sellaisena kuin on, juuri tuollaisena.
Puhuttiin riparilla paljon siitä, kuinka kristitty on Jeesuksen seuraaja. Jeesuksen opetuksissa asuu viisaus, sillä hänen sanansa tulevat Jumalalta. Jeesus eli sanojensa mukaan. Hän ei vain puhunut rakkaudesta ja ihmisen arvosta, vaan osoitti sen teoillaan ja valinnoillaan, siinä miten hän kohtasi toiset, nekin, jotka eivät muille merkinneet mitään.
Elämässä ja Jeesuksen seuraajina meillä on teitä, joita tehdään jaloilla.
On teitä, joita tehdä vain mielessä ja ajatuksissa ja toiveissa.
On teitä, joita kuljetaan uskon ja luottamuksen avulla.
On teitä, joita pääsee perille, ja teitä, joilla tärkeintä on matkanteko.
On teitä, joita kuljetaan yhdessä.
On teitä, joita voi kulkea vain yksin.
On teitä toisen ihmisen luo.
On tie Jumalan luo.
Tie, jota eivät korppikotkan silmät erota
eivätkä sen tien keskelle porot asetu ja jumitu jolkottelemaan.
Usko on tie Jumalan luo. Tuota uskoa rippikoulu on pyrkinyt vahvistamaan. Kirjoitimme riparilla joitakin runoja. Runot julkaistiin anonyymisti joten en nyt pysty antamaan kunniaa niille, joille se kuuluu, mutta tässä on muutama runoja otsikolla usko:
Usko
se yhdistää
Jumalaan ja muihin
ihmisiin. Se antaa jokaiselle
mahdollisuuden.
Usko
Toivon tie
jokapäiväinen rakkauden muuri
anna minulle rauha olla
luottamuksessasi
Usko
on luottamus
Luottamus Jumalaan ja
omiin ajatuksiin, omaan sisimpäänsä.
Usko.
Usko
on kuin
mopo, sitä pitää
pitää kunnossa, muuten se
hajoaa.
Usko on tie Jumalan luo. Kristittynä uskon myös, että Jeesus on tie Jumalan luo. Jumala on rakkaus ja tuota rakkautta hän tahtoo osoittaa myös ja juuri sinulle. Siitä rakkaudesta Jeesus on meille merkki ja esimerkki. Hän antoi henkensäkin meidän, ystäviensä puolesta.
Ehkä on niin, että me voimme rakastaa toisiamme, pitää huolta toisistamme, nähdä toinen toisemme arvokkaina vasta sitten, kun olemme itse tulleet rakastetuiksi, kun olemme itse saaneet kokea, että meistä pidetään huolta, kun olemme matkustaneet itseemme ja nähneet ne huikeat maisemat, jotka meistä löytyvät, siis tajunneet oman kauneutemme ja arvomme. Sen että juuri sinulla on merkitys, sinulla on tarkoitus, sinä olet ihme, monin tavoin ihmeellinen.
Tästä ihmeestä käsin voit nähdä ihmeen toisissa. Voit katsoa toista samalla katseella, jolla Jumala katsoo sinua. Rakkaudella, hyvyydellä, ilolla, lempeydellä, rauhalla. Voit kulkea tietä kohti toista, tietä toisen vierellä, tietä Jumalan luo, kun olet ensin kulkenut tien itseesi. Ja sillä tiellä, joka vie itseesi, saat luottaa, että ystävä on aina vierellä. Jeesus kulkee kanssasi, käsi olkapäällä, tukee ja rohkaisee. Hän on luvannut pysyä menossa mukana.
Kun sinut tänään siunataan tuossa alttarin äärellä, saat luottaa tuohon Jeesuksen lupaukseen, joka lukee siinä alttarikaiteessa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät.” Hän on läsnä ehtoollisessa, jolle saa ja kannattaakin konfirmoituna seurakunnan jäsenenä usein osallistua. Se vahvistaa ja varustaa.
Jeesuksen sanat löytyvät myös rippiraamatusta, jonka tutkimista on hyvä jatkaa myös riparin jälkeen. Raamattu on hyvä matkaopas ja kartta sillä tiellä, jota kristittynä kuljet. Se on tienviitta Jumalan luo ja lähimmäisen lähelle.
Myös rukous vahvistaa ja varustaa. Saat luottaa, että Jumala on aina kuulolla, hän kuulee ylämäessä puuskutukset, hän kuulee hengityksenkin. Välillä on hyvä olla ihan hiljaa omien ajatusten kanssa ja jakaa niitä Jumalalle.
Mutta aivan yksin ei kannata ajatustensa ja uskonsa kanssa jäädä, vaan tulla mukaan seurakunnan nuorten toimintaan. Isostoiminnassa ja muissa jutuissa saa yhdessä kulkea tietä, seurata Jeesusta, jakaa fiiliksiä, nauraa ja laulaa porukalla, kokea yhteyttä ja turvallisuutta, tuntea olonsa hyväksytyksi, saada olla oma itsensä. Yhdessä polun kulkeminen on hauskempaa. Yhdessä ylämäetkin jaksaa paremmin. Yhdessä on huikeaa ihastella huipulta matkaa, joka on kuljettu, maailmaa, joka meille on annettu.
”Meistä jokainen on polku jonnekin.” Kulje rohkeasti omaa polkuasi. Usko on matka ja sinä sen vaeltaja. Vaella yhdessä. Älä kulje apua tarvitsevan ohi. Rakkaus vahvistakoon ja varustakoon sinua elämäsi tiellä, uskon tiellä, ja kyllä, viisauden tiellä.
Kommentit