Yhdessä jaettu kuorma

Saarna 5.9.2021

15. su helluntaista: Kiitollisuus

Neh. 8:5–10; 1. Tess. 5:16–24; Matt. 11:25–30



Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ”kiitollisuus”?

Itselleni nousee ainakin sellaisia sanoja kuin
tyytyväisyys, tyyneys, tyytyminen johonkin,
onni, onnellisuus, onnistuminen,
rauha, ilo, sopusointu, se että asiat ovat kohdallaan.

Kun näitä tunteita osuu kohdalle, saattaa huomata, että on niin hyvä olla, että tekee mieli kiittää. Ja voi sitä olla kiitollinen monesta muustakin asiasta.

Voi olla kiitollinen siitä, miten asiat ovat menneet tai miten ne ovat nyt.
Voi kiittää menneistä vuosikymmenistä, tapahtumista vuosien varrelta, läheisistä, kokemuksista yksin ja yhdessä, siitä, mitä on saanut, ja siitäkin mikä ei ehkä toiveista huolimatta toteutunutkaan.

Voi kiittää siitä, että on työtä, tai siitä että on saanut työnsä tehtyä. Siitä että voi toteuttaa itseään ja elää intoaan ja kutsumustaan todeksi, tai siitä, että oman polun tai omien lahjojen etsiminen on vielä meneillään.

Voi kiittää siitäkin, että on jaksanut tähän asti kuormista ja taakoista huolimatta.

Tai kiittää siitä, että saa olla myös uupunut, rikki tai kolhittu, ja että silti, siitä huolimatta saa kuulua joukkoon.

Voi kiittää mahdollisuudesta olla oma itsensä, tulla sellaisena kohdatuksi ja olla yhdessä, kokea yhteyttä.

Voi kiittää kiitollisuudesta, joka parhaimmillaan peittää pettymykset ja sytyttää valon sinne, missä on helposti harmaata ja pimeää.

Päivän teksteissä kiitollisuuden teema nousee esiin mm. tällaisten sanojen muodossa:

ilo, nautinto, voima, 

rauha, yhteys, lepo, 

lempeys, keveys.

Nehemian kirjan kohdassa Esra sanoo: ”Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne.”

Kiitollisuus voi saada iloitsemaan. Ehkä tänäänkin on hyvä päivä kiittää ja iloita, on sunnuntai, Jumalalle, jumalanpalvelukselle, omalle hiljentymiselle ja rukoukselle omistettu ja pyhitetty päivä. Saamme tulla yhteen. Saamme kiittää Jumalaa. Nauttia hänen pöytänsä antimista. Jakaa siitä hyvästä, jota itse saamme. Saamme kiittää ja iloita, sillä Jumala on meidänkin voimamme. Voimamme, kun oma jaksaminen on koetuksella.

Kiitollisuudella on voima karkottaa mielestä murhe, katkeruus, viha, turhat huolet, ja kaikki muu, mikä uhkaa tukahduttaa elämänilon. Ehkä juuri tänään on hyvä päivä tutkia omaa elämää ja miettiä, miten asiat ovat. Voinko olla jostain kiitollisempi ja mitä se voisi merkitä minulle? Mihin se minua kutsuu? Mihin se minua johtaa? Mitä se elämäni kannalta tarkoittaa, jos osaisin kiittää enemmän?

Tessalonikalaiskirjeessä kehotetaan: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta.” Joka hetki on mahdollisuus pysähtyä kiittämään ja etsiä ilon aiheita. Vaikka usein huolien ja mieltä vaivaavien asioiden nimeäminen onkin helpompaa.

On usein helppo nähdä niitä asioita, jotka ovat huonosti, rasittavat ja harmittavat, asioita, jotka painavat maahan ilon elämästä.

On usein helppo muistaa pettymykset ja toteutumattomat toiveet.

On usein helppo väsähtää taakkojen alle ja uupua kantamaan kuormaansa.

On usein helpompi kuormittua kuin myöntää ettei jaksa.

On helpompi venyä itse kuin pyytää apua toisilta.

On helpompi olla jälkiviisas kuin hyväksyä ajoissa oma keskeneräisyytensä.

Ehkä siksi on paikallaan yrittää opetella laittamaan asioita myös toisenlaisiin mittasuhteisiin. Sillä kun uuvun kuormani alle, Jeesus kutsuu: ”Tulkaa minun luokseni. Minä annan teille levon.”

Kun ikeet painavat harteita, ikeet, jotka joku tai jokin toinen on laittanut päälleni, ikeet, joiden alla olen vankina, alistettuna tai muuten vasten tahtoani, ikeet, jotka riistävät ja rasittavat, kuluttavat ja kaventavat, latistavat ja luhistavat, kun tällaiset ikeet painavat harteitani, Jeesus sanookin: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Miksi Jeesuksen kuorma on kevyt ja hyvä kantaa? Miksi vaihtaisin omat kuormani hänen kuormaansa?

Tänään vietetään paitsi kiitollisuuden sunnuntaita, myös Yrittäjän päivää. Yhdenlainen ies, koronapandemia, on koetellut meitä viimeiset 1,5 vuotta. Tämä ies on ollut erityisen raskas monelle yrittäjälle ja heidän työntekijöilleen. Yrityksiä on mennyt konkurssiin, kun rajoitukset ovat sulkeneet ovia ja mahdollisuuksia. Jaksaminen on ollut koetuksella, työn tulevaisuus on ollut epävarmaa, raskas ies on painanut harteita alas.

Tänään saamme kirkon ovella osallistua kolehtiin, joka menee jyväskyläläisten yrittäjien arjessa jaksamisen tukemiseen, ruoka-apuun ja lasten harrastuksiin. Kolehti on yksi konkreettinen keino, jolla seurakuntana, siis me kaikki, voimme vaikeuksien kohdatessa tukea toinen toistamme, tällä kertaa yrittäjiä, jotka ovat osaltaan rakentamassa yhteiskuntaa, luovat työpaikkoja ja mahdollistavat työn tekemistä muillekin.

Ajattelen, että juuri tässä on kyse Jeesuksen ikeestä ja siitä, millä tavoin se on erilainen kuin muut kuormat. Jeesuksen ies on kevyt ja hyvä kantaa, koska sitä ei tarvitse kantaa yksin. Jeesuksen ies on taakan jakamista, se on kuorman puolittamista ja yhteistyötä, jossa kenenkään ei tarvitse väsähtää yksinäiseen ponnisteluun, vaan toinen tukee, kantaa ja taluttaa toista, Jeesuksen oman esimerkin mukaisesti.

Jeesuksen ies on rakkauden kuorman kantamista. Hän on sydämeltään lempeä ja nöyrä. Hän kutsuu meitä luokseen, jotta voi antaa meille levon, mahdollisuuden löytää toisemme ja solmia yhteys keskenämme ja sitten kantaa toistemme taakkoja, rakastaa lähimmäistä niin kuin itseämme, tehdä toiselle niin kuin toivoisimme itsellemme tehtävän. Jotta kenenkään kuorma ei olisi uuvuttavan raskas ja elämänilo katoavan pieni. Jeesuksen ies antaa meidän levätä hänen rakkaudessaan, joka tulee todeksi myös toinen toistemme kautta.

Sunnuntai ja yhteinen jumalanpalvelus ovat kiitoksen paikka, sillä se tuo meidät yhteen. Jeesus kutsuu meitä, hän lupaa paitsi levon, hän lupaa myös tehtävän ja hän lupaa olla myös itse kanssamme. Saamme nähdä, että meitä on, koronarajoituksista huolimatta, monta, jotka tahdomme kiittää ja iloita, jotka kaipaamme merkitystä ja etsimme omaa paikkaamme, jotka kannamme kuormia ja toivomme niihin kevennystä. Me näemme, että meitä on muitakin, jotka ehkä kaipaavat yhteyttä toiseen ihmiseen. Jotka kaipaavat iloa, lepoa, rauhaa, voimaa tai lempeyttä elämäänsä, ja toivovat että ehkä yhdessä voisimme jotain sellaista tavoittaa. Yhdessä toistemme kanssa. Yhdessä Jumalan kanssa.