Siirry pääsisältöön

"Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.”

Saarna 2.5.2021 Kaupunginkirkon messuissa 
4. sunnuntai pääsiäisestä: Taivaan kansalaisena maailmasta

1. Joh. 3:18-24; 
Joh. 15:10-17

Elämä tuntuu joskus suurelta valintamyymälältä tai markkinatorilta, jonka kojut tarjoavat vaikka minkälaisia vaihtoehtoja. Lasten kanssa karkkiostoksilla kukin lapioi pussinsa täyteen omia suosikkimakeisiaan. Vappupalloista on valittava yksi, vaikka niin moni olisi mieleen. Autokaupoilla sitä yrittää valita juuri sellaisen menopelin, joka mahtuu sekä tarpeisiin, ideologiaan että budjettiin. Asuntoilmoituksista osa herättää heti mielenkiinnon, osan sitä sivuuttaa, kun huoneluku ei ole sopiva. Radiosta on mahdollisuus kääntää sellainen kanava, joka soittaa oikeaa musiikkia, ja jos ei radio riitä, voin toistaa haluamani kappaleet suoraan verkosta. Minulla on vapaus pukeutua niin kuin haluan, vapaus valita juonko kahvia vai teetä vai kumpaakaan, vapaus tehdä elämässäni kaikenlaisia itseäni koskevia valintoja.

On kuitenkin myös asioita, joihin en voi tai ole voinut vaikuttaa. En ole valinnut syntyä johonkin tiettyyn paikkaan tai jonkin tietyn kansan jäseneksi. En ole valinnut vanhempiani. En ole valinnut äidinkieltäni. En ole valinnut niitä geneettisiä ominaisuuksia, jotka minulle on annettu. Paljon voin valita, mutta on paljon sellaista, mikä ei ole omissa käsissäni. 

Koronavuoden ja karanteenien yksinäisyyden aikana voi vaikkapa tulla mieleen, voiko ihminen valita ystävänsä. Onko ystävyys, erotuksena yksinäisyydestä, minun oma valintani? Toki on niin, että voin päättää, keiden kanssa aikaani vietän, voin suuntautua enemmän tai vähemmän kohti toista ihmistä, voin olla kiinnostuneempi ja ystävällisempi tai välinpitämättömämpi ja kylmempi toista ihmistä kohtaan. Ja toki on niin, että ystävää kohtaan yleensä valitsen olla ystävällinen. 

Kuitenkin ystävyydessä ja ihmissuhteissa suunta tai suhde on molemminpuolinen. Kyse ei ole vain minun valinnastani, on kyse myös hänen valinnastaan. Kai rakkaus, jota me ihmiset voimme toisillemme osoittaa, on perusluonteeltaan sellaista, ettei se suostu olemaan kenenkään yksityisomaisuutta. Filosofi Martin Buber puhuu dialogisuudesta, joka on hänen mukaansa ihmiseen sisäänrakennettu yhteyden kaipuu toisia ihmisiä kohtaan. Kyse on Minä-Sinä-suhteesta, suhteesta, jossa on kaksi aktiivista subjektia, minä ja sinä tasavertaisina. Se ei ole Minä-Se-suhde, jossa tuo jokin Se on minulle vain objekti, jotain mihin voin suhtautua vain välineellisesti, kuten vaikkapa autoon, vaatteisiin ja kännykkään. Jokin Se on minulle pelkkä keino hyötyä itse ja saavuttaa jotain haluamaani.

On helppo ajatella, että ystävä ei ole jokin Se, vaan ystävä on Sinä. Myös Jeesus puhuu päivän evankeliumissa ystävyydestä ja valinnoista. ”Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.”

Tässä loputtomien vaihtoehtojen ja valintamahdollisuuksien maailmassa me saatamme helposti ehkä kuvitella, että myös usko, rakkaus, elämä itse, tai päivän aiheesta nouseva taivaan kansalaisuus ovat omia valintojamme, jotain minkä tilanteen sattuessa ja sopiessa nappaamme vain jostain valikoimasta mukaamme. Mutta lähtökohtaisesti se on toisin. Kristillinen usko lähtee siitä, että Jumala on kaiken hyvyyden ja rakkauden lähde. Meidän olemassaolommekin on Jumalan valinta. On hänen tahtonsa ojentaa meille kaikki pelastuksen lahjat. Usko, armo, anteeksiantamus, iankaikkinen elämä, rakkaus, jota antaa myös toisille. ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” 

Oli Jumalan valinta tehdä aloite jo ihan alussa. Hän valitsi luoda ihmisen, jotta hänellä, joka itse on rakkaus, olisi joku, jota rakastaa, joku, joka rakastaisi takaisin, joku, jonka kanssa elää Minä-Sinä -suhteessa. Jumalan kuvina meissä on tuo sama kaipuu, kaipuu saada rakastaa, kaipuu saada rakkautta, kaipuu elää Minä-Sinä-suhteessa, kaipuu olla ystävä toisen kanssa. Mutta meissä tuo suhde ei aina pääse toteutumaan. Liian usein kohtelen toista ihmistä pelkkänä objektina ja välineenä vain saadakseni jotain itselleni. Suhde menee rikki, välit vääristyvät, ystävyys muuttuu yksinäisyydeksi, niin myös Jumalan kanssa.

Mutta Jumalan valinta oli tehdä korjausliike ja sovinto. Hän lähetti Jeesuksen kertomaan rakkaudestaan. Muistuttamaan, mikä hänen tahtonsa on: että me rakastaisimme toisiamme. Että me olisimme ystäviä toisillemme. Että me kohtaisimme toisemme vastavuoroisesti, ei välineellisesti vain hyötyäksemme toistemme kustannuksella. Jeesus kuin esimerkkinä valitsi meidät itsensä sijaan, ystävyytensä ja rakkautensa määrän hän näytti toteen ristillä.

Hänen ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseensa meidät on kastettu. Myös kasteen lahja on Jumalan valinta. Hän antaa meille uuden, puhtaan mahdollisuuden elää joka päivä hänen rakastaminaan ja opetella elämää ystävinä keskenämme, Minä-Sinä-suhteessa, taivaan kansalaisina. Usko ei kuitenkaan pakota tai määrää, vaan vapauttaa ja lupaa. Me saamme valita, tahdommeko kulkea hänen kanssaan, joka on meidät nimeltä kutsunut. Me saamme valita, tahdommeko kuulla hänen äänensä ja hänen käskynsä. Me saamme valita, rakastammeko, tai pyrimmekö rakastamaan, toisiamme niin kuin hän on rakastanut meitä. Me saamme valita, sillä hän on jo meidät ystävikseen valinnut.

Kommentit

Vapautettu sanoi…
Savon Sanomissa oli ilmeisesti kirjoituksenne Kirkastus sunnuntaista ja siksi tuli ajatus auttaa teitä:
Kukaan ei tule sisälle taivaanvaltakuntaan ellei Isä vedä häntä, kuten tuossa edelläkin kirjoititte ihminen ei omalla voimallaan siihen pysty, vaan työ on Herran Jeesuksen sillä Isä antaa armoa kaipaavan etsivän sielun poikansa armohelmaan.
Valheen saarnamies jota sielunviholliseksi kutsutaan opettaa vastakkaista oppia kuin Herra Jeesus ja tätä kutsutaan antikristukseksi ja hänen oppinsa julistajat lupaavat kaikille katumattomille huorintekijöille, varkaille ilman parannusta taivaanvaltakuntaa kunhan uskovat vain.
Herra Jeesus neuvoi syntistä naista ettei enään silleen syntiä tee ja Luther kehoitti sanoin "tee parannus" ja Herra Jeesus samasta aiheesta myös ellette käänny ja tule niinkuin lapset, ette suinkaan tule sisälle taivaanvaltakuntaan. Kirjoituksessanne oli toivomusta teiltä ja Jumalan-sana kehoittaakin; etsimään ensin seurakunta ja kyselemään sieltä ja myös etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskauttaan, niin teille kaikki annetaan, ja tässä tulee todeksi kokemus uudestisyntymisestä...Jumalasta syntyminen ennen iankaikkisuutta jolloin ihminen todistaa samaa oppia kuin Herra Jeesus julisti sillä ei ihminen vaan Herra Jeesus hänessä ja tätä kuvataan sanoin On Herrassa Jeesuksessa.
Herra Jeesus tuli tekemään sovitustyönsä syntisen ihmisen takia ja Rakkaudessaan Jumala sanansa ja henkensä kanssa vaikuttaa tottelemattoman ihmispolon näkemään Jumalanvastaisen elämänsä jotta tämä näkisi syntisyytensä ja tarvitsisi omakohtaisesti sovittajan eli Vapahtajan vapauttamaan perkeleen kahleista.
T; Heikki Koivisto
Anu Udd sanoi…
Oi kun ihana ja lohduttava saarna, kiitos 🙏
Sinulla on niin mahtava taito kirjoittaa hyvin puhuttelevaa tekstiä, niin saarnoissa kuin runoissakin. Hienoa Ville ❤

Runokirjaa odotellessa...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tähti antaa tehtävän

Saarna loppiaisena 6.1.2026 Jes. 49:5-7; Kol. 1:24-27; Matt. 2:12 Rakkaat ystävät. Niin kuin tietäjät, mekin olemme matkalla. Omassa elämässämme, mielessämme, kristittyinä, suhteessa itseemme, toisiimme ja Jumalaan. Loppiaisena olemme joulun lopussa mutta samaan aikaan uuden vuoden alussa. Me kuljemme Betlehemiin katsomaan joulun lasta, me lähdemme liikkeelle, me saavumme yhteen, me palaamme samaa tai toista tietä takaisin kotiin.   Vuoden alussa saattaa olla monenlaisia suunnitelmia, lupauksia, aikeita, tavoitteita. Elämän taipaleella, työssä, harrastuksissa, myös kristittynä, myös yhteisönä. Mikä ikinä se oman elämän suunnitelma tai tavoite onkin, rohkenen näin loppiaisena ehdottaa, entä jos kulkisimme niitä kohti tietäjien tavoin, seuraten Jeesusta, tai seuraten merkkejä siitä, mistä Jeesus löytyy. Tietäjillä oli suunnitelma. Suunnitelmalla oli suunta. Suuntana oli vastasyntynyt kuningas, jonka he tahtoivat ottaa vastaan. He kulkivat matkan päästäkseen päämäärään. Oli tehtä...

Poissaoleva Jumala

Saarna Orimattilassa 29.3.2009 5. paastonajan sunnuntai Kärsimyksen sunnuntai Ps. 43: 1 + 2–5; Jes. 29: 13–16; 1. Piet. 2: 4–10; Mark. 12:1-12. Saarna Olen lenkillä, kun paikallisliikenteen bussi kurvaa pysäkille. Hölkkään bussin ohitse ja silloin se osuu silmiini. Bussin kyljessä on monimetrinen mainostarra. Se julistaa: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Hätkähdän, kompastun ja kaadun. Sitten onneksi herään ajatuksistani ja palaan tähän todellisuuteen. Bussikampanja ei siis ole ulottunut vielä Orimattilaan eikä Lahteenkaan. Mutta suuremmissa kaupungeissa, Helsingissä ja Tampereella, bussimainoksia ollaan kesäksi liimailemassa joukkoliikenteeseen. Kyseessä on brittiläislähtöinen uskonnonvastainen kampanja, jolla ateistit ja vapaa-ajattelijat haluavat äänensä kuuluville. Heidän viestinsä tai tunnuslauseensa siis on: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Tunnuslause vaikuttaa tehokkaalta: ei...

"Joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu"

Saarna 19.6.2011 Pyhän Kolminaisuuden päivä Konfirmaatiomessu Viro 9951 Joh. 15:1-10 Kaksi päällimmäisintä muistoa riparista. Ensimmäinen viimeiseltä illalta Virossa. Istumme ringissä hämärässä yläkerrassa. Jokaisella on kädessään tuohus, rukouskynttilä. Yksi kerrallaan, vuorotellen tuohukset syttyvät. Liekki leviää. Valo kasvaa. On hyvä istua yhdessä. Jokainen saa sanoa, miltä tuntuu. Tuntuu, että huoneessa on rakkautta. Toinen muisto. Paluumatkamme lopulta. Linja-auto jaksaa vielä viimeiset kilometrit. Linja-autossa soi laulu. Lauletaan yhdessä riparilauluja. On hyvä istua kyydissä. Laulu menee sydämeen. Tuntuu, että bussissa on rakkautta. Yhdessä lauletaan sun salaisista haaveistas, joissa "joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu." Prinsessa Alice rakasti niin että sattui. Alice eli 1800-luvun Englannissa ja oli Englannin kuningatar Victorian tytär. Tarina kertoo, kuinka prinsessa Alicen lapsi oli sairastunut kurkkumätään. Lääkärit varoittivat ankarasti, ettei lasta s...