Siirry pääsisältöön

Eristyksestä erityisyyteen

Saarna Kaupunginkirkossa 24.1.2021
3. sunnuntai helluntaista: Jeesus herättää uskon

Kuva Engin Akyurt Pixabaystä 

Mark. 1:29–39

Mitä Jeesus oikeastaan tässä raamatunkertomuksessa tekee? Hän parantaa Pietarin anopin. Menee ensin tämän luokse, tarttuu kädestä ja nostaa jalkeille. Sitten hän parantaa monia muitakin sairaita ja ajaa lisäksi pahoja henkiä ihmisistä. Ja vielä: kiertää paikasta toiseen, saarnaa ja opettaa eri puolilla, monille ihmisille ja ihmisjoukoille.

Näin toimiessaan Jeesus herättää uskon, kuten tämä sunnuntai on otsikoitu. Jeesus herättää uskon tekemällä ihmeellisiä tekoja, parantamalla sairaita ja kertomalla hyvää sanomaa rakastavasta Jumalasta ja tämän valtakunnasta.

On hyvä, että Jeesus tekee niin. On hyvä, että Jeesus edelleen tekee niin. Hänen vaikutuksensa ja tekonsa yhä toimivat keskellämme, sekä naapurikylissä että täällä omassa kylässämme.

Edelleenkin kerrotaan hyvää sanomaa, edelleen luetaan Raamatun kertomuksia, ekumeenisen rukousviikon aikana kristityt jälleen rukoilevat yhdessä, ja pitkästä aikaa voidaan taas käydä pyhälle ehtoolliselle. Jeesus toimii sanansa ja sakramenttinsa kautta. Hän kuulee rukoukset ja pyynnöt. Hän auttaa, hän tulee edelleen luoksemme, tarttuu kädestä ja nostaa jalkeille niin kuin kerran Pietarin anopin.

Ja mitä Jeesus parantaessaan anopin kuumeesta itse asiassa tekee ja saa aikaan? ”Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.” Jos ajattelemme tuollaista kuumetta, niin kuin on 
viimeisen vuoden aikana kuumetta ja monia muita oireita paljon ajateltu ja tarkkailtu, niin se, kuume siis, on oikeastaan jotain, mikä estää, rajoittaa ja kahlitsee ihmistä. Kuumeessa ei jaksa eikä saa tehdä asioita, joita muuten tekisi. Kuume vie voimat ja estää elämästä sitä elämää, jota kukin on tarkoitettu elämään. Kuume eristää ja pakottaa karanteeniin lepäämään. 

Pietarin anopille oli varmaan kova paikka, kun hän ei voinut tuon ajan tavoin kestitä vävypoikaansa ja tämän ystäviä. Hänelle oli kunnia-asia saada palvella vieraitaan, palvella eli olla avuksi ja osoittaa kunnioitusta, välittämistä ja rakkautta.

Voisiko siis olla, että kun Jeesus herättää ihmisessä uskon – joko ihmetekojensa tai parantamistensa tai vapauttavien sanojensa tai ehtoollisen lahjan kautta 
– hän samalla vapauttaa ihmisen. Vapauttaa ihmisen toteuttamaan kutsumustaan, vapauttaa ihmisen elämään suhteessa toisiin, yhteydessä lähimmäisiin ja rakastamaan heitä kunkin omasta roolistaan ja tehtävästään käsin. Ja näin usko, jonka Jeesus herättää, näkyy sitten ulospäin rakkauden tekoina, lähimmäisen palveluna, kutsumuksen elämisenä todeksi.

Rakkaus ja kauniit teot ovat siis ikään kuin kiitos uskosta Jeesukseen, vastaus siihen, mitä Jeesus ensin tekee. Sillä parantaessaan sairaita, Jeesus näki ja kuuli ihmisten huolet ja murheet, palautti heille ihmisarvon, antoi takaisin mahdollisuuden elää vapaana, ei enää eristettynä ja karanteeniin pakotettuna, vaan yhdessä toisten kanssa, vapaana palvelemaan, rakastamaan, kutsumusta toteuttamaan. Hän avasi solmut ja kahleet, virvoitti fyysisistä ja henkisistä rajoitteista, jotka estivät elämästä elämää, johon heidät oli kutsuttu.

Ja johon meidät myös on kutsuttu. Meitäkin voi vaivata kuume tai flunssan oireet, jotka rajoittavat elämää. Meitä voi vaivata jokin muu sairaus, joka tekee elämästä eristetympää. Meitä voi vaivata ja sitoa moni sellainen asia, jota ilman eläisimme vapaampaa, mahdollisempaa elämää. Ehkä jokin riippuvuus, ehkä jokin valheellinen ajattelutapa suhteessa itseen tai omaan tekemiseen tai ympäröivään todellisuuteen, ehkä jokin vahingollinen ihmissuhde tai jokin kipeä tunne, vaikkapa syyllisyys, joka pitää otteessaan ja lamauttaa elämässä kuin kuumepotilaan.

Kaikki nämä sitovat, lamauttavat, eristävät asiat me saamme tuoda Jeesukselle. Hän kuulee ja näkee meitäkin. Hän ojentaa kätensä ja me voimme tarttua siihen. Ja hän voi vetää meidätkin jalkeille, iloon ja elämään. Hän voi vapauttaa meidät uskoon ja luottamukseen, hän voi kutsua rakkauteen ja armahdukseen, ja hän voi lähettää meidät tekemään sitä, minkä koemme tavaksemme palvella ja elää armahdettuina, vapaina ja kutsuttuina, erityisinä, tehtävän saaneina, yhdessä hänen kanssaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. O...

Kyse on evankeliumista

Saarna 9.3.2025  Kirkkoherran virkaanasettamismessussa.  Jeesus, kiusausten voittaja:  1. Moos. 3: 1-7; Hepr. 4: 14-16; Matt. 4: 1-11 Kuva: Raimo Tiihonen Sitten Henki toi Villen Kangasniemelle kirkkoherranvaalista seuranneen valitusprosessin kiusattavaksi. Kun hän oli hoitanut tehtävää puolisentoista vuotta, eli 556 päivää ja myös joitakin öitä, hänelle tuli vihdoin juhlapäivä. Silloin piispa tuli hänen luokseen asettamaan hänet kirkkoherran virkaan ja kysyi häneltä: ” Tahdotko Jumalan avulla pysyä lujana kirkon uskossa ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia?” Rakkaat kuulijat täällä kirkossa ja linjojen päässä. Mihin Henki on sinua kuljettanut? Miten sinua on elämän polulla johdatettu? Elämä ei ehkä mene aina niin kuin on suunnitellut. Elämä ei ole pelkästään omien käsien ja oman käsikirjoituksen varassa. Ehkäpä Jumala toimii niin ihmeellisellä tavalla, että sitä löytää itsensä joskus tilanteesta tai paikasta, jota ei osannut itse kaavailla. Silti ja varmaan juuri s...

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun...