Siirry pääsisältöön

Miltä rakkaus maistuu?


Saarna sunnuntaina 26.4.2020
2. sunnuntai pääsiäisestä: Hyvä paimen
Joh. 21:15-19

Kuva Pexels Pixabaystä 
Miltä rakkaus maistuu? Miltä rakkaus tuoksuu? Miltä rakkaus tuntuu tai miltä se kuulostaa?

Pietarilta penättiin rakkautta. Ylösnoussut näyttäytyi opetuslapsilleen useita kertoja. Nyt hän on tullut rannalle ja kutsunut heidät kanssaan nuotiolle, siinä hän tarjoaa syötäväksi paistettua kalaa. Aterian jälkeen hän testaa Pietaria, tämän luottamusta ja sitoutumista. ”Rakastatko sinä minua”, Jeesus kysyy. Ja Pietari vannoo kolme kertaa. Pietari, joka aiemmin ehti kolmesti kieltää, että edes tunsi koko miestä, saa nyt uuden mahdollisuuden. ”Sinä tiedät, että olet minulle rakas.”

Rakkaus voi korjata säröt, jotka hylkääminen ja epäluottamus saavat aikaan. Se on silta toisen luo, katse joka kääntyy takaisin ystävää kohti. Miten hyvältä nuo sanat korvissa kuulostavat, miten makealta ne maistuvat toiselle sanottaessa. Rakkauden sanat.

Pietarin rakkauden sanoja seuraa tehtävä. Ruoki, kaitse, ruoki. Pietarin rakkaus ja usko Vapahtajaan merkitsee tekoja. Rakkauden tekoja, palvelutehtävää, kutsua rakastaa muita. Rakkaus on hoitamista. Rakkaus on välittämistä. Rakkaus merkitsee toisen tarpeiden huomaamista ja niistä huolehtimista. Rakkaus maistuu maidolta, jota pienelle karitsalle tulee antaa. Rakkaus tuoksuu tuoreelta ruoholta, jota lammas kaipaa nälkäänsä. Rakkaus tuntuu turvalta, jota yksilö etsii lauman lämmöstä ja yhteenkuuluvuudesta. Rakkauden teot tuntuvat ja maistuvat.

Entä me, entäs ihmislauma? Millaista paimentamista me tarvitsemme?

Pietari sai Jeesukselta tehtävän. Tuo tehtävä on koko kirkon tehtävä. Rakastaa ja pitää huolta. Ruokkia ja kaitsea. Huolehtia heistä, jotka tarvitsevat tukea. Näinä poikkeuksellisina aikoina ei tuen tarve tai rakkauden kaipuu katoa mihinkään. Kirkon diakoniatyö pyrkii yhä turvaamaan apua kaipaavien arjessa pärjäämistä. Seurakunnan kasvatustyö pitää edelleen yhteyttä lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Jumalanpalveluksia yhä pidetään, vaikka niihin pääseekin nyt mukaan ainoastaan ruudun takaa. Mutta edelleen kirkoissa rukoillaan ja kannetaan Jumalalle yhteisiä asioita, edelleen etsitään turvaa Ylösnousseesta, kuoleman ja kaiken pahan voittaneesta Kristuksesta.

Hän, Ylösnoussut Kristus on paimen, joka voi pitää meistä huolta. Hän varjelee ja kantaa vaikeina aikoina. Hän on mukana sielläkin, missä me etäyhteyksien varassa tavoittelemme toisiamme. Hän on mukana arjen touhuissa, sillä miltä rakkaus maistuu, tuoksuu ja tuntuu, niin arjelta. Rakkaus on tavallista elämää, arjen asioita, pieniä ja isompia, yhdessä ja yksin. Se on lounaan valmistamista etäkoululaiselle, se on puhelinsoitto läheiselle, se on naapuriapua ja kaupassakäyntiä. Rakkaus arjen keskellä on sen kysymistä, että mitä sinulle kuuluu. Rakkaus on toivoa tulevaisuuteen, se on luottamuksessa elämistä tässä ja nyt.

Ja siinä vierellä kulkeva paimen, tuo Ylösnoussut, antaa meillekin tehtävän. Ruoki, kaitse, pidä huolta niistä lauman jäsenistä, joista voit, vaikkapa vain yhdestä. Ja välillä riittää, että pidät huolta vain itsestäsi. Näinä aikoina, kun henkistä jaksamista koetellaan, on tärkeää etsiä myös omia vihreitä niittyjä, omia tyyniä vesiä, joiden äärellä on mahdollista levätä. Levänneenä, omasta rauhasta käsin jaksaa sitten kantaa toisiakin. Sitten kun on itse saanut olla kannettuna, rakastettuna.

Päivän jumalanpalvelus katsottavissa Kaupunginkirkon YouTube-kanavalta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun