Siirry pääsisältöön

Miltä rakkaus maistuu?


Saarna sunnuntaina 26.4.2020
2. sunnuntai pääsiäisestä: Hyvä paimen
Joh. 21:15-19

Kuva Pexels Pixabaystä 
Miltä rakkaus maistuu? Miltä rakkaus tuoksuu? Miltä rakkaus tuntuu tai miltä se kuulostaa?

Pietarilta penättiin rakkautta. Ylösnoussut näyttäytyi opetuslapsilleen useita kertoja. Nyt hän on tullut rannalle ja kutsunut heidät kanssaan nuotiolle, siinä hän tarjoaa syötäväksi paistettua kalaa. Aterian jälkeen hän testaa Pietaria, tämän luottamusta ja sitoutumista. ”Rakastatko sinä minua”, Jeesus kysyy. Ja Pietari vannoo kolme kertaa. Pietari, joka aiemmin ehti kolmesti kieltää, että edes tunsi koko miestä, saa nyt uuden mahdollisuuden. ”Sinä tiedät, että olet minulle rakas.”

Rakkaus voi korjata säröt, jotka hylkääminen ja epäluottamus saavat aikaan. Se on silta toisen luo, katse joka kääntyy takaisin ystävää kohti. Miten hyvältä nuo sanat korvissa kuulostavat, miten makealta ne maistuvat toiselle sanottaessa. Rakkauden sanat.

Pietarin rakkauden sanoja seuraa tehtävä. Ruoki, kaitse, ruoki. Pietarin rakkaus ja usko Vapahtajaan merkitsee tekoja. Rakkauden tekoja, palvelutehtävää, kutsua rakastaa muita. Rakkaus on hoitamista. Rakkaus on välittämistä. Rakkaus merkitsee toisen tarpeiden huomaamista ja niistä huolehtimista. Rakkaus maistuu maidolta, jota pienelle karitsalle tulee antaa. Rakkaus tuoksuu tuoreelta ruoholta, jota lammas kaipaa nälkäänsä. Rakkaus tuntuu turvalta, jota yksilö etsii lauman lämmöstä ja yhteenkuuluvuudesta. Rakkauden teot tuntuvat ja maistuvat.

Entä me, entäs ihmislauma? Millaista paimentamista me tarvitsemme?

Pietari sai Jeesukselta tehtävän. Tuo tehtävä on koko kirkon tehtävä. Rakastaa ja pitää huolta. Ruokkia ja kaitsea. Huolehtia heistä, jotka tarvitsevat tukea. Näinä poikkeuksellisina aikoina ei tuen tarve tai rakkauden kaipuu katoa mihinkään. Kirkon diakoniatyö pyrkii yhä turvaamaan apua kaipaavien arjessa pärjäämistä. Seurakunnan kasvatustyö pitää edelleen yhteyttä lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Jumalanpalveluksia yhä pidetään, vaikka niihin pääseekin nyt mukaan ainoastaan ruudun takaa. Mutta edelleen kirkoissa rukoillaan ja kannetaan Jumalalle yhteisiä asioita, edelleen etsitään turvaa Ylösnousseesta, kuoleman ja kaiken pahan voittaneesta Kristuksesta.

Hän, Ylösnoussut Kristus on paimen, joka voi pitää meistä huolta. Hän varjelee ja kantaa vaikeina aikoina. Hän on mukana sielläkin, missä me etäyhteyksien varassa tavoittelemme toisiamme. Hän on mukana arjen touhuissa, sillä miltä rakkaus maistuu, tuoksuu ja tuntuu, niin arjelta. Rakkaus on tavallista elämää, arjen asioita, pieniä ja isompia, yhdessä ja yksin. Se on lounaan valmistamista etäkoululaiselle, se on puhelinsoitto läheiselle, se on naapuriapua ja kaupassakäyntiä. Rakkaus arjen keskellä on sen kysymistä, että mitä sinulle kuuluu. Rakkaus on toivoa tulevaisuuteen, se on luottamuksessa elämistä tässä ja nyt.

Ja siinä vierellä kulkeva paimen, tuo Ylösnoussut, antaa meillekin tehtävän. Ruoki, kaitse, pidä huolta niistä lauman jäsenistä, joista voit, vaikkapa vain yhdestä. Ja välillä riittää, että pidät huolta vain itsestäsi. Näinä aikoina, kun henkistä jaksamista koetellaan, on tärkeää etsiä myös omia vihreitä niittyjä, omia tyyniä vesiä, joiden äärellä on mahdollista levätä. Levänneenä, omasta rauhasta käsin jaksaa sitten kantaa toisiakin. Sitten kun on itse saanut olla kannettuna, rakastettuna.

Päivän jumalanpalvelus katsottavissa Kaupunginkirkon YouTube-kanavalta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme. Ehkä e

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun