Saarna Kaupunginkirkossa 15.3.2020
3. paastonajan sunnuntai: Jeesus, pahan vallan voittaja
 |
| Kuva MonikaP Pixabaystä |
Minun silmäni katsovat alati Herraan,
hän päästää jalkani ansasta.
Minun silmäni, mihin te katsotte? Mitä näette, mihin kiinnittyy katseenne, mihin huomionne?
Viime päivinä ovat silmäni tuijottaneet uutisotsikoita ja tartuntojen määriä. Hallituksen ohjeita ja suosituksia, erilaisia rajoituksia ja varotoimia. Miten toimia nyt? Miten välttää ansa edessämme, viruksen liian nopea leviäminen, tilanne, jossa hoitoa tarvitsevia on enemmän kuin hoitopaikkoja?
Vai onko ansa, joka odottaa siihen astumistamme, sittenkin liiallinen huoli ja yltyvä pelko, siitä syntyvä paniikki, kun vain tuijotan uhkakuvia ja annan epätoivon valehdella itselleni, että mitään ei ole tehtävissä.
Minun silmäni katsovat alati Herraan,
hän päästää jalkani ansasta.
hän päästää jalkani ansasta.
Mutta paljon on tehtävissä. Paljon on jo tehty. On ennakoitu ja ryhdytty varovaisiksi. Eikä varovaisuus ole nyt pelkuruutta, vaan rohkeutta ajatella toisin ja rakkautta, toisista välittämistä.
Pidin siitä, mitä presidentti Niinistö sanoi torstaina. Hän kehotti suomalaisia ottamaan toisistaan etäisyyttä fyysisesti mutta samalla lähentymään henkisesti.
Meillä on kirkkona tähän hyvät mahdollisuudet. Meillä on rukouksen mahdollisuus. Rukouksessa voimme tuntea läheisyyttä, kun muistamme itseämme, toinen toistamme, yhteisiä kipukohtia ja huolenaiheita. Olemme tänään tässä, Jumalan edessä ja saamme tuoda mukanamme kaiken, mikä tässä uudessa tilanteessa aiheuttaa huolta, pelkoa, ahdistusta, kysymyksiä. Saamme kantaa kaiken sen Jumalan ja toistemme tietoon.
Minun silmäni katsovat alati Herraan,
hän päästää jalkani ansasta.
hän päästää jalkani ansasta.
Raamatussa uskominen ja näkeminen yhdistetään toisiinsa monessa kohdassa. Jeesuksen torjuminen oli silmien sokeutta, näkökyvyn puutetta nähdä hänessä Jumalan vastaus ja Jumalan apu pahan vallan ansoista. Ilmestyskirjan lukukappaleessa annetaan uskossaan haalealle Laodikean seurakunnalle neuvoksi voidella silmänsä parantavalla voiteella, jotta sen näkö parantuisi ja uskon liekki lämpenisi. Ja muistatko, kuinka Pietari, kävellessään vettä pitkin kohti Jeesusta, hän pysyi pinnalla niin kauan kuin hänen katseensa pysyi Jeesuksessa. Heti kun hän käänsi katseensa kohti aaltoilevaa vettä, huolestui ja pelästyi sitä, hän alkoi vajota. Usko on katseen pysymistä Jumalassa. Uskoa on silmien liike, sydämen liike kohti sitä, mistä saan avun, mistä löydän turvan.
Minun silmäni katsovat alati Herraan,
hän päästää jalkani ansasta.
hän päästää jalkani ansasta.
Siksi en tahdo tuijottaa vain viruksen aiheuttamaa huolta ja myllerrystä, jonka se on maailmalla saanut aikaan. Yritän siirtää katseeni tästä kysymysten, epätietoisuuden ja ihmiskohtaloiden arvoitusten tilanteesta kohti Jumalaa ja hänen tahtoaan. Kuunnella sitä, miten Jeesus ohjasi ajattelemaan itseni ulkopuolelta. Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, hän sanoi. Minkä tahdot ihmisten tekevän sinulle, tee sinä heille.
Pelkoa vahvempi, pahan valtaa vahvempi, kaikkea muuta vahvempi on rakkaus. Ja me saamme seurakuntana, toivon ja uskon yhteisönä luottaa, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.
Minun silmäni katsovat alati Herraan,
hän päästää jalkani ansasta.
hän päästää jalkani ansasta.
Vaikka tässä uudessa tilanteessa vältämme toistemme koskemista käsin tai muuten fyysisesti, voimme koskettaa toisiamme tunnetasolla. Pyrkiä ymmärtämään toistemme mielenmaisemaa. Katsella yhdessä samaan suuntaan. Niin kuin Pikku prinssin kirjoittaja Antoine Saint-Exupéry on kirjoittanut: ”Rakkaus ei ole vain sitä, että pidetään toista kädestä ja katsellaan toista rakastuneena silmiin. Rakkaus on ennemminkin sitä, että katsotaan yhdessä samaan suuntaan.”
Niin meidän tulee nyt silmiämme ohjata. Etsiä yhteistä suuntaa. Ottaa toisemme huomioon. Pyrkiä tässä tilanteessa olemaan tekemättä toisille mitä emme halua itsellemme tehtävän. Varotoimena välttämään fyysistä läheisyyttä, mutta samalla kasvamaan henkisesti lähemmäksi.
Ehkä usko on sen näkemistä, mitä ei voi fyysisesti nähdä. Sen sijaan uskon vaikutuksen voi nähdä. Rakkauden seuraukset ja vaikutuksen voi nähdä, vaikka rakkautta niin kuin tarttuvaa virusta ei voi silmin erottaa.
Ehkä pitäisi ostaa sitä silmävoidetta, jota Ilmestyskirjan enkelille kaupitellaan: ”Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.”
Vessapaperin hamstrauksen sijasta ostaisikin siis kultaa, valkoiset vaatteet ja silmävoidetta. 1. Pietarin kirjeessä kultaa verrataan uskoon:
”Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.”
Kun minun silmäni katsovat maailmaa ja kaikkea, mistä uutiset, ihmiset ja sydämeni helposti ovat huolissaan, ja kun näen, miten toivoamme kysytään, miten rakkautemme punnitaan ja miten uskoamme Jumalan hyvyyteen koetellaan, mistä silloin löydän varmuuden tai katseelleni kiinnekohdan, johon katsoa psalmilaulajan luottamuksella:
Minun silmäni katsovat alati Herraan,
hän päästää jalkani ansasta.
hän päästää jalkani ansasta.
Ehkä voin kääriytyä noiden valkoisten vaatteiden suojaan. Sillä ne ovat puhtauden ja anteeksiantamuksen asu, armon puku, rakkauden vaate, joka peittää ja suojaa ihan kokonaan. Se on kastemekko, jonka turvissa saan kristittynä olla ja uskoa. Kastemekko lupaa, että Kristus on lähellä. Kaikkina päivinä hyvyyden voiman ihmeellinen suoja ympäröi meitä. Sekä fyysisesti lähellä että henkisesti lähellä, ihan vierellä kulkee Kristus, joka on vapauttanut sinut synnin, kuoleman ja pahan vallasta.
Huolten ja ahdistuksen kohdatessa, katso kastepukua, näe itsesi sen sisällä, anna silmiesi tarttua siihen, anna sydämesi luottaa kasteen lahjaan, Jumalan rakkauteen, huolenpitoon ja varjelukseen.
Ja mene sitten ja rakasta, pidä huolta ja varjele toisia.
Ota tähän toivon tehtävään voimaksesi vaikka tämä kelttiläinen siunaus:
Maailma on nyt liian vaarallinen
ja liian kaunis kaikelle muulle paitsi rakkaudelle.
Olkoot silmäsi niin siunatut, että näet Jumalan jokaisessa.
Olkoot kätesi niin siunatut,
että kaikki mihin kosket on sakramenttia.
Ja huulesi, ettet puhu muuta kuin totuutta ja rakkautta.
Olkoot jalkasi niin siunatut, että juokset
niiden luo, jotka tarvitsevat sinua.
Ja olkoon sydämesi niin auki ja niin palava,
että sinun rakkautesi,
sinun rakkautesi muuttaa kaiken.
Kommentit