Koiran metamorfoosista sudeksi
Koira kiertää kehää. Lieka kaulassa sen reviiri on rajattu. Mukavuusalue piirtyy tassujen alle, kopin suojista ei kauas yllä. Isännän ääni kutsuu aina takaisin. Uudelleen ja uudelleen. Parasta on pysyä turvallisessa. Tähän on totuttu. Muusta en tiedä, muusta en voi haaveilla.
Kunnes.
Hihna muuttuu turvallisesta hiertäväksi. Kopin seinät alkavat ahdistaa. Pihan joka kivi on käännetty ja maa jalkojen alla kaivettu tuhansille kuopille. Mitään ei pinnan alla ole enää piilossa.
Sitten.
Kuin kätketty luu, paljastuu jostain tahto, kuin uusi luonto, näky siitä mitä voisi olla. Että on metsä pihan poikki kulkevan tien takana. Tuntematon seutu, mutta kutsuva. Pelottava, mutta houkuttava. Koira, väsyneenä elämään vain toinen silmä auki, saa jostain voiman, joka riuhtoo, katkoo, vapauttaa. Panta kaulasta murtuu ja metsän kuusien takana huutaa hiljaisuus, jota kohti yö nousee. Nousee uusi kuu, uusi valo, jonka kajossa pilkistävät tassuista terävämmät kynnet.
Niillä puolustaudun vaaroja vastaan. Sitä vastaan, mikä kieltää uuden todellisuuden, sitä mikä toppuuttelee ja hapuilee vyötäisiltään jo uutta liekaa, vanhoja rajoja ja entisiä rajoituksia.
Jokin minussa on muuttunut. Kesy ja kiltti on kuin karistettu kuori. Isännän ääni on hiljainen ja vailla tehoa. Kuljen metsissä, jotka itse valitsen. Katson kuuta ja ulvon sille, että taivaassa tiedetään, miltä sieluni näyttää.
Sillä.
Täällä vaellus on yksinäistä. Kuljen, mutten löydä ymmärtäjää. Susi on oman tiensä kulkija. Oma tie ei ole muiden, se on vihdoin löytynyt, ja mietin, siksikö se oli niin kauan kadoksissa, kun sisimmässä tiesin sen johtavan yksinäisyyteen. Ja että tarvitsin rohkeutta ja vahvuutta, myös tahtoa, kyetä valitsemaan oman tieni.
Kuitenkin.
Olen tästä käänteisestä evoluutiosta kiitollinen. Että se, mikä on ollut opittua, sopeutumista, alistumista, on murtunut, ja tilalle on paljastunut jokin syvempi, jokin oma ja ainutkertainen. Jokin mitä ei voi kesyttää, vaan joka vaeltaa villinä. Pitkin polkua tai polkujen välejä, mutta kohti määrittämätöntä ja ennakoimatonta. Kohti unelmia ja korpia, joita ei vielä ole kartalle piirretty. Eikä se pelota tai uhkaa. Vaan kutsuu ja vetää puoleensa.
Rohkeammin kuin koskaan.
Kommentit