Jouluna 2017

Sinä jouluna oli yöllä paimenia ulkona. Ihan yllättäen ja valmistautumatta heille ilmoitettiin, että nyt on joulu. Oli aivan pimeää ja naps, taivas välähti valoa täyteen. Mahtoi säikähdyttää.

Me sen sijaan osaamme jo varautua. Kalenterin luukuista osaamme laskea 24:ään ja hyvissä ajoin alamme varustautua joulua varten. Ja hyvä niin. Jeesuksen synttäreitä on syytä juhlia ihan olan takaa.

Mutta me käymme joulun viettohon niin monin miettehin. Toisesta on ihana laittaa joulua. Ripustella koristeita, viritellä valoja, suunnitella pöydän antimia. Saa läheisiä kylään tai saa olla ihan omalla porukalla.

Toinen taas saattaa kärsiä suorituspaineista. Kinkun kuorrutus palaa karrelle, rosolli unohtuu hankkia ja kuusikin on tyvestä kiero ja latvasta vino.

Että vaikka kuinka valmistautuu, voi olo olla kuin kedolla äimistyneellä paimenella, että häh, nytkö se joulu jo tuli.

Ehkä joulu löytyy välimaastosta. Jouluun satsataan, mutta on ihan ok, jos kaikki toiveet ja tavoitteet eivät toteudu. Elämää se elämä joulunakin on.

Ystävä sai kiireen seassa armon kokemuksen lauseesta: Joulu on olotila, ei suoritus. Ei kaiken tarvitsekaan olla tiptop ja vähempikin tipetipetiptap riittää. Jouluun mahtuu rosollia ja rosoisuutta. Kinkku ei ehkä olekaan joulun kunkku.

Joululaulussa asiaa pohditaan, että

Turhuuden turhuus kaikki on,
niin turhaa touhu tää;

me kylmin käymme sydämin,

laps' sivuun vain jos jää.
Me lahjat jaamme runsahat,

Laps' -tyhjät kätes ihanat.

Elämän keskellä, elämän, joka niin usein on suorituksia ja tavoitteita, on joulun sanoma sanomaa armosta ja vähemmistä suorituspaineista. Tuo sanoma kerrottiin ensin sauvoihinsa nojaileville paimenille, joilla eivät kädet olleet täynnä kiirettä. Joulu tuli ensin köykäiseen karjasuojaan. Joululle putsattiin paikka nuhjuiseen seimeen, josta härkä tai hevonen oli ehkä juuri lopetellut iltapalansa. Siihen oljille syntyi joulun lapsi, maailman Vapahtaja. Siinä hän makasi tyhjin käsin. Huitoi ja heilui tyhjillä, ruttuisilla vastasyntyneen käsillään. Melko matalalla profiililla Jumala tuli maailmaan, ihmislapseksi, tyhjin käsin. Mutta juuri nuo tyhjät kädet antavat meille kaiken.

Kyllä, on tärkeää siivota ja tehdä joululle tilaa.
On tärkeää touhuta ja laittaa, jotta sitten jouluna voi olla rauhassa.
On tärkeää kääriä lahjoja, jotta niiden saajaa voisi ilahduttaa.
Ja laittaa pöytä kauniiksi, jotta voi nauttia ihanasta joulusta.

Mutta lopulta joulu tulee luoksemme tyhjin käsin. 

Tyhjin käsin se huitoo ja hapuilee syliä, jossa olisi tilaa. 

Syliä, joka käärisi sen kuin pienen joulupaketin. Joululahjan, johon on kirjoitettu, kenelle se on tarkoitettu. Siinä lukee sinun nimesi, minun nimeni, jokaisen nimi tässä maailmassa. Me ollaan Jumalalle tärkeitä ja rakkaita, siksi meille on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra.

Hän tulee luoksemme tyhjin käsin, mutta antaa niillä kaiken. Nuo kädet ovat meille joululahja. Ne ovat ihmisiä siunaavat kädet. Elämän leipää jakavat kädet. Parantavat kädet. Suuntaa näyttävät kädet. Kaitsevat kädet, niin kuin alttaritaulussa. Auttavat, apuun ojentuvat kädet. Ristille levittäytyvät kädet. Armon ja rakkauden kädet, vaikka ne olisivat ihan tyhjät kädet. 

Tyhjät kädet kutsuvat antamaan. Tyhjät kädet pyytävät tarttumaan. Tyhjät kädet kääntävät katseen siitä, mitä itsellä on, siihen mitä toisella ei ole. Tyhjät kädet kutsuvat näin pitämään huolta ja ottamaan syliin. Kenet voisin tänä jouluna huomata, ketä voisin kantaa, ketä voisin kädelläni hellästi hoitaa?

Ja toisaalta joulun lapsen tyhjät kädet kutsuvat päästämään irti siitä, mikä on vähemmän tärkeää. Vapahtaja vapauttaa tavoittelemasta ja haalimasta kaikenlaista ylimääräistä. Tyhjemmilläkin käsillä pärjää. Tyhjällä kädellä on helpompi ottaa toisen kädestä kiinni ja sanoa, että sinä olet tärkeä ja rakas. Tyhjällä kädellä voi ottaa vaikka lautapelin, jonka äärellä saa viettää hyviä hetkiä läheisten kanssa. Tyhjin käsin voi avata oven naapurille, tehdä lumityöt, tai raaputtaa päätään ja miettiä, miten voisi vaikka ihan pienissäkin jutuissa jakaa joulumieltä ja rakkautta eteenpäin.

Tai sitten voi ihan vain ihmetellä Betlehemin paimenten kanssa, että mitä ihmettä. Sekin riittää, kun on vain ja ottaa vastaan sen, mitä annetaan.

Riittää, kun pudottaa hanskat ja tyytyy olemaan joulun syleilyssä.
Riittää, kun istuu siinä, antaa ajatusten kulkea ja mielessään lapioi kinoksia pois joulun tieltä.
Kyllä se joulu saapuu. Kyllä meille on tänäkin jouluna syntynyt Vapahtaja.
Kyllä se Jumala edelleen maailmaa rakastaa, sinua yhtenä muiden mukana, juuri tuollaisena.

Maan päällä rauha.
Vaikka omat kädet olisivat tyhjät, ja ehkä juuri siksi.
Lapsen käsissä on meille runsaat lahjat.