Siirry pääsisältöön

Jouluna 2017

Sinä jouluna oli yöllä paimenia ulkona. Ihan yllättäen ja valmistautumatta heille ilmoitettiin, että nyt on joulu. Oli aivan pimeää ja naps, taivas välähti valoa täyteen. Mahtoi säikähdyttää.

Me sen sijaan osaamme jo varautua. Kalenterin luukuista osaamme laskea 24:ään ja hyvissä ajoin alamme varustautua joulua varten. Ja hyvä niin. Jeesuksen synttäreitä on syytä juhlia ihan olan takaa.

Mutta me käymme joulun viettohon niin monin miettehin. Toisesta on ihana laittaa joulua. Ripustella koristeita, viritellä valoja, suunnitella pöydän antimia. Saa läheisiä kylään tai saa olla ihan omalla porukalla.

Toinen taas saattaa kärsiä suorituspaineista. Kinkun kuorrutus palaa karrelle, rosolli unohtuu hankkia ja kuusikin on tyvestä kiero ja latvasta vino.

Että vaikka kuinka valmistautuu, voi olo olla kuin kedolla äimistyneellä paimenella, että häh, nytkö se joulu jo tuli.

Ehkä joulu löytyy välimaastosta. Jouluun satsataan, mutta on ihan ok, jos kaikki toiveet ja tavoitteet eivät toteudu. Elämää se elämä joulunakin on.

Ystävä sai kiireen seassa armon kokemuksen lauseesta: Joulu on olotila, ei suoritus. Ei kaiken tarvitsekaan olla tiptop ja vähempikin tipetipetiptap riittää. Jouluun mahtuu rosollia ja rosoisuutta. Kinkku ei ehkä olekaan joulun kunkku.

Joululaulussa asiaa pohditaan, että

Turhuuden turhuus kaikki on,
niin turhaa touhu tää;
me kylmin käymme sydämin,
laps' sivuun vain jos jää.
Me lahjat jaamme runsahat,
Laps' -tyhjät kätes ihanat.

Elämän keskellä, elämän, joka niin usein on suorituksia ja tavoitteita, on joulun sanoma sanomaa armosta ja vähemmistä suorituspaineista. Tuo sanoma kerrottiin ensin sauvoihinsa nojaileville paimenille, joilla eivät kädet olleet täynnä kiirettä. Joulu tuli ensin köykäiseen karjasuojaan. Joululle putsattiin paikka nuhjuiseen seimeen, josta härkä tai hevonen oli ehkä juuri lopetellut iltapalansa. Siihen oljille syntyi joulun lapsi, maailman Vapahtaja. Siinä hän makasi tyhjin käsin. Huitoi ja heilui tyhjillä, ruttuisilla vastasyntyneen käsillään. Melko matalalla profiililla Jumala tuli maailmaan, ihmislapseksi, tyhjin käsin. Mutta juuri nuo tyhjät kädet antavat meille kaiken.

Kyllä, on tärkeää siivota ja tehdä joululle tilaa.
On tärkeää touhuta ja laittaa, jotta sitten jouluna voi olla rauhassa.
On tärkeää kääriä lahjoja, jotta niiden saajaa voisi ilahduttaa.
Ja laittaa pöytä kauniiksi, jotta voi nauttia ihanasta joulusta.

Mutta lopulta joulu tulee luoksemme tyhjin käsin. 
Tyhjin käsin se huitoo ja hapuilee syliä, jossa olisi tilaa. 

Syliä, joka käärisi sen kuin pienen joulupaketin. Joululahjan, johon on kirjoitettu, kenelle se on tarkoitettu. Siinä lukee sinun nimesi, minun nimeni, jokaisen nimi tässä maailmassa. Me ollaan Jumalalle tärkeitä ja rakkaita, siksi meille on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra.

Hän tulee luoksemme tyhjin käsin, mutta antaa niillä kaiken. Nuo kädet ovat meille joululahja. Ne ovat ihmisiä siunaavat kädet. Elämän leipää jakavat kädet. Parantavat kädet. Suuntaa näyttävät kädet. Kaitsevat kädet, niin kuin alttaritaulussa. Auttavat, apuun ojentuvat kädet. Ristille levittäytyvät kädet. Armon ja rakkauden kädet, vaikka ne olisivat ihan tyhjät kädet. 

Tyhjät kädet kutsuvat antamaan. Tyhjät kädet pyytävät tarttumaan. Tyhjät kädet kääntävät katseen siitä, mitä itsellä on, siihen mitä toisella ei ole. Tyhjät kädet kutsuvat näin pitämään huolta ja ottamaan syliin. Kenet voisin tänä jouluna huomata, ketä voisin kantaa, ketä voisin kädelläni hellästi hoitaa?

Ja toisaalta joulun lapsen tyhjät kädet kutsuvat päästämään irti siitä, mikä on vähemmän tärkeää. Vapahtaja vapauttaa tavoittelemasta ja haalimasta kaikenlaista ylimääräistä. Tyhjemmilläkin käsillä pärjää. Tyhjällä kädellä on helpompi ottaa toisen kädestä kiinni ja sanoa, että sinä olet tärkeä ja rakas. Tyhjällä kädellä voi ottaa vaikka lautapelin, jonka äärellä saa viettää hyviä hetkiä läheisten kanssa. Tyhjin käsin voi avata oven naapurille, tehdä lumityöt, tai raaputtaa päätään ja miettiä, miten voisi vaikka ihan pienissäkin jutuissa jakaa joulumieltä ja rakkautta eteenpäin.

Tai sitten voi ihan vain ihmetellä Betlehemin paimenten kanssa, että mitä ihmettä. Sekin riittää, kun on vain ja ottaa vastaan sen, mitä annetaan.

Riittää, kun pudottaa hanskat ja tyytyy olemaan joulun syleilyssä.
Riittää, kun istuu siinä, antaa ajatusten kulkea ja mielessään lapioi kinoksia pois joulun tieltä.
Kyllä se joulu saapuu. Kyllä meille on tänäkin jouluna syntynyt Vapahtaja.
Kyllä se Jumala edelleen maailmaa rakastaa, sinua yhtenä muiden mukana, juuri tuollaisena.

Maan päällä rauha.
Vaikka omat kädet olisivat tyhjät, ja ehkä juuri siksi.
Lapsen käsissä on meille runsaat lahjat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme. Ehkä e

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun