Saarna 15.4.2018 Tuomasmessussa
Hyvä paimen, Joh. 10:1-10
Lammastarha. Levon paikka. Huilaamisen hoodit. Turvallinen tienoo, johon mahtuu monenmoista määkijää. Ja paimen heidän kanssaan.
Tässä Taulumäen kirkon alttaritaulussa on yhdenlainen esitys Hyvästä paimenesta. Siinä Jeesus istuu. Sylissä on lammas. Lampaita on ympärillä. Kun katsot tuota kuvaa, mikä noista lampaista tuntuu omimmalta. Mihin kohtaan itse asettuisit? Miten lähellä Jeesusta olisit?
Saatat olla ihan lähellä. Tuossa sylissä, tai jalkojen juuressa, katseen ja kosketuksen päässä.
Tai ehkä oletkin aika kaukana. Tuntuu, että Jeesus on etäinen, vieras, outo, vaikeasti tavoitettava, joku hahmo lapsuuden tarinoista. Ehkä et mahdu edes samaan kuvaan Jeesuksen kanssa.
Tai voit olet joku lammas tuolla reunalla, kaukana mutta kuitenkin samalla laitumella. Jeesus on turvallinen, maasto on tuttua ja voi luottaa että paimenen luo voi aina tulla määkimään.
Tai jos sittenkin olet joku yksinäinen lammas tuolla jossain, pensaan takana, jalat mudassa tai jumissa oksanhaarassa eikä pääse Jeesuksen luokse vaikka haluaisi. Jokin pidättelee, jokin jumittaa.
Sillä elämässä voi olla monella tavalla jumissa. Kun on painanut menemään liian kauan liian kovaa vauhtia, voivat lihakset olla ihan jumissa. Tai kun reppu selässä on raskas ja matka pitkä, jumittavat hartiat.
Voi olla jumissa jossain menneessä, joidenkin selvittämättömien asioiden kanssa eikä vaan pääse eteenpäin. Tai voi jumissa kaverisuhteissa. Kuviot on solmussa eikä selvyyttä tunnu löytyvän.
Tai jokin asia voi olla vaan niin vaikea ymmärtää että sen kanssa jumittaa ja tuskastuu. Uskokin voi olla sellainen asia. Jeesuksen sanojen kanssa voi tulla seinä vastaan. Jeesus puhuu vertauksin, joita eivät edes hänen silloiset kaverit ymmärtäneet.
Tänään yritetään selvittää, mihin Jeesus itseään oikeastaan vertaa. Sillä hän ei päivän evankeliumissa sanokaan olevansa lampaiden paimen. Hän sanoo olevansa lampaiden portti. ”Minä olen lampaiden portti. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu.”
Seinään ja aitaukseen voi siis törmätä. Mutta kun oikea ovi löytyy, onkin jo vähemmän jumissa.
Tänne Taulumäen kirkkoon pääsee kolmesta ovesta. Kuinka moni tuli tänään tuosta kirkon pääovesta? Entä sakastin ovesta? Entä kastekappelin viereisestä ovesta? Tuliko joku jostain muualta? Ikkunasta? Seinän läpi?
Ovi on se, josta kuljetaan sisään. Epäilyttäväksi menee, jos valitsee jonkin toisen reitin. Varkaita ja rosvoja ne sellaiset.
Kuvittele jokin ihana, fantastinen paikka. Jokin alue, jonne ehdottomasti tahtoisit päästä. Siellä on jotain aivan superia, jotain vastustamatonta, jotain niin hyvää, että maksaisit mitä tahansa, tekisit mitä tahansa, antaisit mitä tahansa päästäksesi sinne. Mutta paikkaa ympäröi muuri. Muurissa on ovi ja ovella on vartija. Ovi on ainoa keino päästä sisään. Mietit mitä voisit vartijalle antaa, että hän antaisi sinun astua ovesta. Kuinka paljon rahaa olisi tarpeeksi? Voisitko vaihtaa sisäänpääsyn johonkin tavaraan? Kelpaisiko sille ehkä uusi puhelin tai mopon avaimet? Tai entä jos lupaisin vartijalle vastineeksi vapauteni ja tulevaisuuteni, sillä niin kovasti haluaisin päästä tuohon ihanaan paikkaan.
Mutta kun tulet vartijan luo, hän ei pyydäkään maksua vaan sanoo: tervetuloa ystävä. Pidä hauskaa. Nauti olostasi. Kaikki tämä on sinun.
Jeesus sanoo: ”Minä olen lampaiden portti. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”
Lammastarhaan tullaan sisään portista. Portilla on vartija, joka päästää paimenen sisään. Ja paimen johdattaa mukanaan lampaat. Portti on paikka, jossa paimen voi laskea lampaat. Ovatko kaikki tallella? Jäikö joku jumiin laitumen laidalle? Eksyikö joku porukasta? Ovatko kaikki kunnossa? Tarvitseeko jonkun jalkaa teipata tai puhdistaa turkkia?
Portti on siis tarkistuspaikka. Portti on hoitamisen ja välittämisen paikka. Paimen tahtoo pitää lampaista huolta, koska hänelle jokainen lammas on tärkeä.
Jos Jeesus on siis portti johonkin hyvään. Ja jos Jeesus on siis myös paimen ja me ollaan niitä määkijöitä, mitä se sitten on kulkea paimenen perässä ja kulkea portin kautta? Mitä tarkoittaa, että valitsee kaikista ovista juuri Jeesuksen oven?
Voisiko se tarkoittaa vaikkapa sitä, että on avannut tänään tämän kirkon oven. Tullut paikalle. Yhdessä toisten määkijöiden kanssa. Hoidettavaksi, lohdutettavaksi, välitettäväksi, rakastettavaksi. Tai tullut hoitamaan, lohduttamaan, välittämään, rakastamaan.
Että on tullut paimenen luokse. Jeesuksen luokse. Kuuntelemaan hänen ääntään. Hänen sanojaan. Hänen kutsuaan.
Että on tullut kuulemaan rakkauden sanoja. Sanoja siitä, että on tärkeä jollekulle. Että on tärkeä Jumalalle. Että Jumala rakastaa sinua. Juuri tuollaisena. Missä päin laidunta nyt sitten kuljetkaan. Mihin kohtaan alttaritaulussa itsesi asetatkaan. Jeesus asettuu sinun lähellesi. Lampaiden keskelle. Hän tuntee nimeltä. Hän tahtoo hyvää. Hän antaa kulkea vapaasti. Hän hoitaa ja rakastaa. Ja mikä parasta, hän on tuossa kuvassa lampaita varten. Meitä varten.
Tänäkin iltana saadaan ehtoollisessa luottaa, kuinka Jeesus, meidän hyvä paimenemme, on antanut henkensä meidän vuoksemme. Meitä varten. Meidän puolestamme. Hinta on maksettu. Tervetuloa ystävä yltäkylläiseen elämään.
Mitä lammas sanoo? Lammas sanoo mää. Lammas on mää-keskeinen. Mun asiat on sille tärkeimmät. Mää oon se, jolla on väliä. Tämmöinen mää-keskeisyys saa helposti aikaa jumitusta elämässä. Jos kaikki vaan ois kiinnostuneita omista asioistaan, olis paljon enemmän yksinäisyyttä, enemmän kiusaamista, enemmän ulkopuolelle jättämistä, ja vähemmän porukalla olemista, toisen lohduttamista, toisen ymmärtämistä. Rosvottais vaan toiselta sitä hyvää mitä itselle halutaan.
Mutta hyvä paimen ja lampaiden portti, on sää-keskeinen. Hän rakastaa enemmän sua kuin itseään. Hän hoitaa, lohduttaa, välittää ja rakastaa. Sää olet hänelle tärkeä. Ja kun me vaikkapa tällä tämäniltaisella tarkistuspisteellä tullaan hoidetuiksi ja rakastetuiksi, voidaan me viedä pikkuisen sitä rakkautta repussamme uuteen viikkoon. Antaa sitä jollekulle toiselle, jonka elämässä jumittaa. Pikkuisen sitä hyvyyttä ja rakkautta voi jäädä myös meidän omiin turkkeihimme roikkumaan, kun täältä lähdetään. Menetpä sää sitten ulos mistä kirkon ovesta tahansa.
Rukoillaan vielä:
Hyvä paimenemme Jeesus.
Johda meitä.
Vie meidät oikeista porteista
oikeille laitumille,
oikeisiin aitauksiin,
oikeisiin rajoihin,
oikeaan vapauteen,
oikeaan laumaan,
oikeaan yhteyteen,
ole meille oikea paimen, hyvä paimen, ja
johda meitä tuntemaan sinua,
kuulemaan ääntäsi elämämme hulinassa.
Johda meitä elämään toistemme lähellä
johda meitä näkemään oma arvomme
ja toisen arvo,
että minäkin olen lammas muiden joukossa,
että me olemme joukko, sillä me olemme yhdessä,
ja että yhdessä on turvallista.
Kiitos rakkaudestasi.
Aamen.
Hyvä paimen, Joh. 10:1-10
Lammastarha. Levon paikka. Huilaamisen hoodit. Turvallinen tienoo, johon mahtuu monenmoista määkijää. Ja paimen heidän kanssaan.
Tässä Taulumäen kirkon alttaritaulussa on yhdenlainen esitys Hyvästä paimenesta. Siinä Jeesus istuu. Sylissä on lammas. Lampaita on ympärillä. Kun katsot tuota kuvaa, mikä noista lampaista tuntuu omimmalta. Mihin kohtaan itse asettuisit? Miten lähellä Jeesusta olisit?
Saatat olla ihan lähellä. Tuossa sylissä, tai jalkojen juuressa, katseen ja kosketuksen päässä.
Tai ehkä oletkin aika kaukana. Tuntuu, että Jeesus on etäinen, vieras, outo, vaikeasti tavoitettava, joku hahmo lapsuuden tarinoista. Ehkä et mahdu edes samaan kuvaan Jeesuksen kanssa.
Tai voit olet joku lammas tuolla reunalla, kaukana mutta kuitenkin samalla laitumella. Jeesus on turvallinen, maasto on tuttua ja voi luottaa että paimenen luo voi aina tulla määkimään.
Tai jos sittenkin olet joku yksinäinen lammas tuolla jossain, pensaan takana, jalat mudassa tai jumissa oksanhaarassa eikä pääse Jeesuksen luokse vaikka haluaisi. Jokin pidättelee, jokin jumittaa.
Sillä elämässä voi olla monella tavalla jumissa. Kun on painanut menemään liian kauan liian kovaa vauhtia, voivat lihakset olla ihan jumissa. Tai kun reppu selässä on raskas ja matka pitkä, jumittavat hartiat.
Voi olla jumissa jossain menneessä, joidenkin selvittämättömien asioiden kanssa eikä vaan pääse eteenpäin. Tai voi jumissa kaverisuhteissa. Kuviot on solmussa eikä selvyyttä tunnu löytyvän.
Tai jokin asia voi olla vaan niin vaikea ymmärtää että sen kanssa jumittaa ja tuskastuu. Uskokin voi olla sellainen asia. Jeesuksen sanojen kanssa voi tulla seinä vastaan. Jeesus puhuu vertauksin, joita eivät edes hänen silloiset kaverit ymmärtäneet.
Tänään yritetään selvittää, mihin Jeesus itseään oikeastaan vertaa. Sillä hän ei päivän evankeliumissa sanokaan olevansa lampaiden paimen. Hän sanoo olevansa lampaiden portti. ”Minä olen lampaiden portti. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu.”
Seinään ja aitaukseen voi siis törmätä. Mutta kun oikea ovi löytyy, onkin jo vähemmän jumissa.
Tänne Taulumäen kirkkoon pääsee kolmesta ovesta. Kuinka moni tuli tänään tuosta kirkon pääovesta? Entä sakastin ovesta? Entä kastekappelin viereisestä ovesta? Tuliko joku jostain muualta? Ikkunasta? Seinän läpi?
Ovi on se, josta kuljetaan sisään. Epäilyttäväksi menee, jos valitsee jonkin toisen reitin. Varkaita ja rosvoja ne sellaiset.
Kuvittele jokin ihana, fantastinen paikka. Jokin alue, jonne ehdottomasti tahtoisit päästä. Siellä on jotain aivan superia, jotain vastustamatonta, jotain niin hyvää, että maksaisit mitä tahansa, tekisit mitä tahansa, antaisit mitä tahansa päästäksesi sinne. Mutta paikkaa ympäröi muuri. Muurissa on ovi ja ovella on vartija. Ovi on ainoa keino päästä sisään. Mietit mitä voisit vartijalle antaa, että hän antaisi sinun astua ovesta. Kuinka paljon rahaa olisi tarpeeksi? Voisitko vaihtaa sisäänpääsyn johonkin tavaraan? Kelpaisiko sille ehkä uusi puhelin tai mopon avaimet? Tai entä jos lupaisin vartijalle vastineeksi vapauteni ja tulevaisuuteni, sillä niin kovasti haluaisin päästä tuohon ihanaan paikkaan.
Mutta kun tulet vartijan luo, hän ei pyydäkään maksua vaan sanoo: tervetuloa ystävä. Pidä hauskaa. Nauti olostasi. Kaikki tämä on sinun.
Jeesus sanoo: ”Minä olen lampaiden portti. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”
Lammastarhaan tullaan sisään portista. Portilla on vartija, joka päästää paimenen sisään. Ja paimen johdattaa mukanaan lampaat. Portti on paikka, jossa paimen voi laskea lampaat. Ovatko kaikki tallella? Jäikö joku jumiin laitumen laidalle? Eksyikö joku porukasta? Ovatko kaikki kunnossa? Tarvitseeko jonkun jalkaa teipata tai puhdistaa turkkia?
Portti on siis tarkistuspaikka. Portti on hoitamisen ja välittämisen paikka. Paimen tahtoo pitää lampaista huolta, koska hänelle jokainen lammas on tärkeä.
Jos Jeesus on siis portti johonkin hyvään. Ja jos Jeesus on siis myös paimen ja me ollaan niitä määkijöitä, mitä se sitten on kulkea paimenen perässä ja kulkea portin kautta? Mitä tarkoittaa, että valitsee kaikista ovista juuri Jeesuksen oven?
Voisiko se tarkoittaa vaikkapa sitä, että on avannut tänään tämän kirkon oven. Tullut paikalle. Yhdessä toisten määkijöiden kanssa. Hoidettavaksi, lohdutettavaksi, välitettäväksi, rakastettavaksi. Tai tullut hoitamaan, lohduttamaan, välittämään, rakastamaan.
Että on tullut paimenen luokse. Jeesuksen luokse. Kuuntelemaan hänen ääntään. Hänen sanojaan. Hänen kutsuaan.
Että on tullut kuulemaan rakkauden sanoja. Sanoja siitä, että on tärkeä jollekulle. Että on tärkeä Jumalalle. Että Jumala rakastaa sinua. Juuri tuollaisena. Missä päin laidunta nyt sitten kuljetkaan. Mihin kohtaan alttaritaulussa itsesi asetatkaan. Jeesus asettuu sinun lähellesi. Lampaiden keskelle. Hän tuntee nimeltä. Hän tahtoo hyvää. Hän antaa kulkea vapaasti. Hän hoitaa ja rakastaa. Ja mikä parasta, hän on tuossa kuvassa lampaita varten. Meitä varten.
Tänäkin iltana saadaan ehtoollisessa luottaa, kuinka Jeesus, meidän hyvä paimenemme, on antanut henkensä meidän vuoksemme. Meitä varten. Meidän puolestamme. Hinta on maksettu. Tervetuloa ystävä yltäkylläiseen elämään.
Mitä lammas sanoo? Lammas sanoo mää. Lammas on mää-keskeinen. Mun asiat on sille tärkeimmät. Mää oon se, jolla on väliä. Tämmöinen mää-keskeisyys saa helposti aikaa jumitusta elämässä. Jos kaikki vaan ois kiinnostuneita omista asioistaan, olis paljon enemmän yksinäisyyttä, enemmän kiusaamista, enemmän ulkopuolelle jättämistä, ja vähemmän porukalla olemista, toisen lohduttamista, toisen ymmärtämistä. Rosvottais vaan toiselta sitä hyvää mitä itselle halutaan.
Mutta hyvä paimen ja lampaiden portti, on sää-keskeinen. Hän rakastaa enemmän sua kuin itseään. Hän hoitaa, lohduttaa, välittää ja rakastaa. Sää olet hänelle tärkeä. Ja kun me vaikkapa tällä tämäniltaisella tarkistuspisteellä tullaan hoidetuiksi ja rakastetuiksi, voidaan me viedä pikkuisen sitä rakkautta repussamme uuteen viikkoon. Antaa sitä jollekulle toiselle, jonka elämässä jumittaa. Pikkuisen sitä hyvyyttä ja rakkautta voi jäädä myös meidän omiin turkkeihimme roikkumaan, kun täältä lähdetään. Menetpä sää sitten ulos mistä kirkon ovesta tahansa.
Rukoillaan vielä:
Hyvä paimenemme Jeesus.
Johda meitä.
Vie meidät oikeista porteista
oikeille laitumille,
oikeisiin aitauksiin,
oikeisiin rajoihin,
oikeaan vapauteen,
oikeaan laumaan,
oikeaan yhteyteen,
ole meille oikea paimen, hyvä paimen, ja
johda meitä tuntemaan sinua,
kuulemaan ääntäsi elämämme hulinassa.
Johda meitä elämään toistemme lähellä
johda meitä näkemään oma arvomme
ja toisen arvo,
että minäkin olen lammas muiden joukossa,
että me olemme joukko, sillä me olemme yhdessä,
ja että yhdessä on turvallista.
Kiitos rakkaudestasi.
Aamen.
Kommentit