Siirry pääsisältöön

Irti päästä, olet vapaa________

Saarna Tuomasmessussa 14.1.2018
2. sunnuntai loppiaisesta
Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa


Luuk. 4: 16–21

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”



Saarna

"Arkista stressiä. Huolia, väsymystä, pettymyksiä. Minua orjuuttavat olosuhteet, joita ei voi muuttaa. Tarvitsen mahdollisuuden virkistymiseen, lepoon, vapauteen, rentoutumiseen. Pois kaikesta pakosta.

Mitä vapaus on? Ettei tarvitse väistää vihollista, että säilyttää sisäkenttäetunsa, että muuttaa sen, mikä on muutettavissa, ja hyväksyy sen, mitä ei voi muuttaa, mutta ei hetkeksikään petä omaatuntoaan eikä luovu toivosta.

Evankeliumeista huomaamme selvästi, kuinka huolellisesti Jeesus hoitaa sisäistä vapauttaan. Hän vetäytyy autioille seuduille rukoilemaan (esim. Mark. 1:35). Hän löytää levon, sisäisen rauhan. Hän ei tee sitä paetakseen vastuutaan. Päinvastoin! Levossa hän löytää tien, jota hänen tulee kulkea, sopusoinnussa tehtävänsä kanssa.

Vaarallisin viholliseni ei ole arki eikä työ. Minusta tulee oma viholliseni ja menetän elämäniloni ja -haluni, kun kadotan sen lähtökohdan, jonka olen löytänyt rukouksen hiljaisuudessa, levätessäni Jumalassa. Vapaus on siellä, missä löydän sisäisen rauhan."


Tällä tavoin kirjoittaa ruotsalainen pappi Per Mases kirjassaan Näin avautuu Hiljaisuus. Ja aika hyvin kirjoittaakin.

Vapaus on siellä, missä löydän sisäisen rauhan. Sanotaan, että ihminen voi olla vapaa, vaikka hän olisi ulkoisesti vankina tai jollain tavoin sidottuna. Moni ihan arkinenkin asia kuitenkin vangitsee meitä ja pitää otteessaan. Oman mielen jumeissa ja vankiloissa on yhä hyvä kaikupohja sille viestille, joka kuultiin jouluyönä: ”Teille on syntynyt Vapahtaja.”

Jos Jeesus on Vapahtaja, mistä hän vapahtaa? Jos vangituille julistetaan vapautusta, millaiset ovat heidän vankilansa?

Tv-sarjassa Pako mies joutuu vankilaan. Hänen veljensä rientää apuun. Veli tekee itse rikoksen, jotta pääsee samaan vankilaan veljensä kanssa. Hänellä on suunnitelma paeta yhdessä vankilasta. Hän on päässyt käsiksi vankilan pohjapiirrustuksiin, jotka hän on tatuoinut vartaloonsa. Hänellä on suunnitelma mukana, hänellä on piirrustukset, käsikirjoitus on kutkuttava. Veli auttaa kotijoukkojaan, hän vapauttaa veljensä vankeudesta.

Päivän evankeliumissa Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Hän ilmaisee sen sanoessaan: ”Tänään on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Jeesus löysi tehtäväänsä tien hiljaisuudesta ja rukouksesta. Mutta kartan hän löysi kirjakääröstä. Se oli piirrettynä, ei tatuointeihin, vaan Jesajan kirjaan. Profeetan lupauksen sanoihin.

Jeesus menee siis kotijoukkojensa eteen. Kotiseutunsa väen, nasaretilaisten edessä hän lukee ääneen oman toimintasuunnitelmansa. Nuo sanat ovat hänen vaalilupauksensa ja käsikirjoituksensa.

”Herran Henki on minun ylläni.” Kyyhkysen tavoin oli Pyhä Henki Jeesuksen yllä hänen kasteessaan. Siitä alkoi hänen toimintakautensa.

”Hän on voidellut minut.” Jeesus ilmaisee, kenen valtuutuksella hän aikoo toimia. Hän vinkkaa, että hän on se odotettu, se luvattu Jumalan valittu, voideltu eli Messias eli Kristus. Jeesus ilmaisee näin jumalallisen voimansa.

”Hän on lähettänyt minut.” Jeesus on lähetetty maailmaan toteuttamaan Jumalan pelastussuunnitelmaa. Veli on tullut auttamaan.

”Ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman.” Aivan ensimmäisenä Vapahtajan syntymästä kerrottiin köyhimmille, paimenraukat sen sai kuulla: Teille on syntynyt Vapahtaja. Jumala tuli meille veljeksi ja Vapahtajaksi. Tämä evankeliumi on tarkoitettu ihan kaikille, myös ja erityisesti köyhille ja vähäisille.

”Julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Huikea tehtävä.

Jeesus tuli Vapahtajaksi, vapauttamaan. Tätä oli jo odotettu. Piinallisen kauan olivat kahleet kiristäneet nilkkoja, köydet puristaneet ranteita ja siteet peittäneet silmät, kuin toivo olisi jo kauan sitten mennyt ja pelkkä pimeys jäänyt jäljelle.

Joskus pelkkä arki käy yli voimien. Sen vaatimusten alle luhistuu. Miten ihanaa olisi ryömiä irti sen alta ja hengittää keuhkot täyteen vapautta ja uutta voimaa. Miten mieluusti näkisin selkeämmin elämäni suunnan, miten haluaisin nähdä, että on muitakin vaihtoehtoja. Ei vain tämä sisintä syövä umpikuja, jota kohti tunnen tarpovani. Miten paljon kaipaankaan, että joku lausuisi vapauttavan sanan. Se on ohi. Olet vapaa. Se, minkä ennen luulit määritelleesi sinua, on poissa.

Että vaikka sinulla on sairautta, et ole vain sairas ja siksi surkea. Olet Jumalan lapsi. Kaikkivaltiaan voima kantaa sinua.

Vaikka sinua ahdistaisi, et ole vain ahdistunut ja toivoton. Olet Jumalalle rakas. Hän antaa uuden mahdollisuuden.

Vaikka kipu sisälläsi polttaa ja hiertää, et ole sen orja. Olet Kristuksen kainalossa. Hän hoitaa haavasi.

Vaikka teet väärin ja satutat muita, et ole pelkkä syntinen. Olet syntinen, mutta armahdettu. Sinulle on annettu anteeksi. Armossa saat kasvaa.

Vaikka valitset umpikujat ja elät tuhoisaa elämää, et ole kuoleman oma. Olet Kristuksen oma. Hän antaa toivon iankaikkisesta elämästä.

Vaikka et ole teflonia pahuuden iskuja vastaan, et ole mikään luuseri. Olet voittajajoukkueessa. Hyvä kukistaa lopulta pahan. Elämä nousee kuoleman päälle. Armo peittää synnin, vaikka osattomiksi emme synnin, kuoleman ja pahan todellisuudesta vielä pääsekään.

Aiemmin tänään iloittiin hyvyydestä yhden perheen kanssa, kun sain kastaa pienet kaksoset. Jumala kutsui heidät nimeltä omikseen jo aivan pieninä.

Vaikka kastevesi on ehkä kauan sitten pyyhitty omalta otsaltamme pois, saamme yhä luottaa kasteen voimaan. Kristittyinä saamme luottaa ristin voimaan, sen merkin joka on kerran piirretty otsaamme ja rintaamme. Kokeile. Tuohon on risti tehty. Saamme yhä luottaa niiden sanojen voimaan, jotka kasteessamme on lausuttu:

Ota pyhä ristinmerkki otsaasi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen. Armollinen Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden vapauttanut sinut synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Antakoon hän sinulle voimaa joka päivä kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle.

Kristitty on saaanut valtavan lahjan. Jeesus luki kirjakääröstä, että ”Hän on lähettänyt minut - - - julistamaan vangituille vapautusta.”

Vapautus, kreikaksi afeesis, merkitsee myös anteeksiantoa. Vapaaksi pääsemistä myös syyllisyydestä ja huonon omatunnon otteesta. Saat ihan oikeasti luottaa, että synninpäästö, joka sinulle lausutaan ja on lausuttu, on totta. Se on vapautuksen julistus. Olet vapaa. Hengitä. Elä. Kiitä. Yritä välttää lankeamasta uudelleen. Mutta kun lankeat, älä yritä riuhtoa itseäsi vapaaksi yksin. Luota veljeen, joka tuli luoksemme auttamaan ja vapauttamaan. Luota Jeesukseen, joka sanoo: ”Sinun syntisi on annettu anteeksi.” Siksi olet vapaa. Hänen voimastaan. Hänen suunnitelmansa ansiosta.

Saman lahjan saat myös ehtoollisen leivässä ja viinissä. Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu. Jotta saisit elää armahdettuna, vapahdettuna, ilmaa keuhkoissa, iloa sydämessä, oma kutsumus ja tehtävä mielessä. Ehtoollisen mysteeri on vapautuksen julistus sinulle. Saat levätä vapaana, Jumala on lähellä, hän tuntee sinut nimeltä, sinä olet hänelle rakas.

”Vaarallisin viholliseni ei ole arki eikä työ. Minusta tulee oma viholliseni ja menetän elämäniloni ja -haluni, kun kadotan sen lähtökohdan, jonka olen löytänyt rukouksen hiljaisuudessa, levätessäni Jumalassa. Vapaus on siellä, missä löydän sisäisen rauhan."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m