sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kun jotain avataan, voi jotain tapahtua

TAIDERIPARIN KONFIRMAATIO 2.7.2017 klo 10 Taulumäen kirkko

Toukokuussa sain puhelun. Tarvittiin saarnaaja konfirmaatioon, jonka ripariryhmälle ei ollut vielä omaa pappiakaan tiedossa. Saarnaaja piti kuitenkin saada sovittua, sillä konfirmaatiomessu radioitaisiin. Suostuin. Tänään sain sitten olla kahdessa iloisessa juhlassa, joiden ilosta vastasivat nuoret itse. Ensimmäinen oli radiojumalanpalvelus, toinen oman ryhmän konfirmaatio. Molemmista jäi hurjan hyvä mieli. Sellainen, että kun uskalletaan olla aitoja ja olennaisen äärellä, päästään kauas. Tai lähelle. Ytimeen.

Luuk. 15: 11-32
Jeesus sanoi:
    ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
    Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
    Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
    Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”


Saarna

Avautuminen on monen asian edellytys. 
Ennen kuin piirtäjä ryhtyy piirtämään, hän avaa piirustuslehtiön, eikö vain. 
Soittaja avaa soitinkotelon. 
Maalaaja avaa maalirasian. 
Valokuvaaja avaa ensin kameralaukun ja kamerasta linssinsuojuksen. 
Laulaja avaa suunsa.
Näyttelijälle avataan esirippu.
Käsimimiikassa ja varjoteatterissa avataan kämmenet.

Avautuminen on edellytys monenlaiselle tekemiselle ja taiteelliselle olemiselle, kuten tälläkin riparilla on koettu. Vasta kun jotain avataan, voi jotain tapahtua. Myös yhteishengen kannalta avautuminen on tärkeää. Kun jokainen uskaltaa avautua edes hieman, oppivat erilaiset persoonat tulemaan juttuun. Yhdessä heittäydytään leikkeihin ja skaboihin ja kirjoittelemaan salaisille kirjeystäville. Huomataan, että jokainen saa olla sellainen, mitä on, ja että itse asiassa ollaankin aika samanhenkisiä.

Nuoruus on avautumisen aikaa. Maailma avautuu. Silmät avautuvat näkemään elämän monet värit ja sen huikeat ihmeet. Nuoruudessa avautuvat elämän tiet ja mahdollisuudet.

Riparilla avataan uskoa ja sen kysymyksiä. Sydänkin voi avautua. Tunteita herää. Ystävyyden nuput aukeavat.

Konfirmaatiossa avautuu tie moneen suuntaan. Saa oikeuden kummin tehtävään. Avautuu mahdollisuus ehtoollispöytään ihan itsekseen. Avautuu tie täysivaltaiseksi seurakunnan jäseneksi.

Avautuminen on siis ihan hyvä juttu. Myös tuossa Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta ja hänen veljestään on monia avautumisia. Ainakin kolme asiaa avautuu, nimittäin ovi, syli ja vaatekaappi.

Jeesuksen vertauksessa avautuu ovi pojalle, joka sai isältä omaisuuden ja joka päätti sitten lähteä. Poika lähtee. Isä päästää lähtemään. Nuoruus on sellaista etäisyyden ottamisen aikaa. Viikko riparilla on hyvä kokeilu, miltä tuntuu olla poissa kotoa. Siinä saattaa nuori kysellä, että onko ovi minun kohdallani auki. Saanko kokeilla rajojani? Luotetaanko minuun? Saanko itsenäistyä? Saanko minä etsiä omaa tietäni? Saanko yrittää, saanko erehtyä?

Tuhlaajapojalle ovi aukeni. Hän päätti lähteä kauas vieraille maille. Siellä hän kuitenkin menetti kaiken. Yhteyden kotiin, yhteyden isään, oikeastaan yhteyden omaan itseensäkin. Hän erehtyi ja tuhlasi lahjansa. Mutta hän myös tajusi erehtyneensä. Entä sinä ja minä? Saammeko mekin palata takaisin, jos menee pieleen? Saammeko tehdä virheitä, vai onko kaikki sitten menetetty? Suljetaanko ovet takanamme? Kenen luokse voimme mennä, kun jäljellä ei ole enää mitään?

Poika palasi arkana kotiin. Kotona hänet otettiin rakkaudella vastaan. Isällä oli siellä syli auki. Isä juoksi poikaa vastaan kädet levällään. Hän sulki pojan syliinsä, otti luokseen, antoi anteeksi ja järjesti iloiset juhlat. Avattiin vaatekaappi ja poika puettiin parhaisiin vaatteisiin. 

Ehkä moni kyselee tänään mielessään, saanko olla sellainen kuin olen. Saanko minäkin luottaa siihen, että minua rakastetaan tällaisena? Saanko minäkin iloita?

Saat. Sinäkin saat. Erehtyä, palata takaisin, iloita. Saat luottaa, että Jumalan syli, taivaan Isän syli on aina myös sinulle auki.

Sillä Jeesuksen vertaus kahdesta veljestä on oikeastaan vertaus siitä, millainen Jumala on ihmisiä, keskenään erilaisia ihmisiä kohtaan. Sekä tuhlaajaveljelle että sille, joka jäi kotiin, isä oli hyvä ja rakastava. Jumala on jokaista kohtaan rakastava Jumala. Hän on antelias ja anteeksiantava. Hän lahjoittaa omaisuuttaan ja hyvyyttään jokaiselle. Hänen kasvojensa edessä jokainen on hänen luomistyönsä taideteos ja mestaripiirros. Jokainen näistä nuorista on Luojan kaunein ajatus.

Miten rakastava Jumala sitten toimii? Minulle tuhlaajapojan isän toiminta kertoo siitä, että koska Jumala rakastaa, hän avaa oven ja antaa vapauden lähteä. Hän antaa etsiä, kulkea omia teitä, kokeilla rajoja. Saa valita, jäädäkö vai lähteäkö.

Rakastava Jumala odottaa. Ja odottaa. Ja odottaa.

Rakastava Jumala ottaa vastaan. Kuin isä juoksee poikaa vastaan, Jumala tulee ihmistä vastaan, ihmisen luo.

Rakastava Jumala avaa sylinsä.

Rakastava Jumala iloitsee. Hän iloitsee jokaisesta mestaripiirroksestaan. Jokaisesta näistä nuoresta Jumala iloitsee.

Eikä ole mitään asiaa, joka voisi viedä liian kauas rakastavan Jumalan ulottuvilta. Mikään riitasointu tai töhry paperilla, mikään sotku tai virheliike ei saa Jumalaa sulkemaan syliään. Vaan hän pitää sylin auki, jotta me voisimme päästä hänen luokseen ja voisimme kokea, miten rakkaita me hänelle ollaan.

Tänään nämä konfirmoitavat nuoret on puettu parhaisiin vaatteisiin. Heillä on yllään alba, valkoinen vaate, joka muistuttaa toisesta asusta, kastepuvusta. Jo kasteessa Jumala on avannut sylinsä ja sulkenut rakkauteensa. Jumalan rakkaus peittää ja suojaa meitä kuin albat nuorten yllä. Uskossa avautuu mahdollisuus joka päivä palata aina uudelleen siihen syliin, joka meille on kerran kasteessa avattu.

(Avautuminen on edellytys. Et voi sulkea ketään syliin, ellet ensin avaa syliä. Et voi vangita mielikuvitustasi paperille tai valokuvaan, ennen kuin avaat piirustuslehtiön tai kameran linssin. Jumala avaa sylinsä sulkeakseen sinut siihen. Sulkeakseen sinut rakkauteensa ja hyvyyteensä. Hän avaa sylinsä, jotta sinulla säilyy vapaus valita. Hän avaa oven, jotta sinulla säilyy vapaus lähteä. Hän avaa armon vaatekaapin, jotta sinulla säilyy vapaus, johon Kristus on sinut vapauttanut. Vapaus synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Siitä tuo valkoinen vaatekin muistuttaa.)

Jumalan sylin avautuminen on siis meille edellytys. Jumalan syli avautuu ja me saamme kokea rakkautta ja välittämistä, turvaa ja monenlaista hyvyyttä. Siitä sylistä, siitä rakastetuksi ja välitetyksi tulemisen kokemuksesta, turvallisuuden ja hyvyyden kokemuksesta voi meidän oma sylimme avautua. Me voimme avautua toisillemme niin, että äänemme soi, kätemme piirtävät, sisimpämme luomisvoimat aukeavat ja kaikenlaiset lahjamme pääsevät irti.

Siksi yhä piirtäkää, kuvatkaa, maalatkaa, huovuttakaa ja soittakaa. Uskaltakaa, heittäytykää ja eläkää tätä täyttä elämää ja ihmeellistä nuoruutta. Olkaa sylejä toinen toisillenne. Älkää tuhlatko lahjojanne. Sillä kun ne taidot ja lahjat laittaa käyttöön, voi aavistaa, että Jumala on antanut jokaiselle mahdollisuuden rakastaa ja jakaa ympärilleen hyvyyttä. Hän sulkee sinut syliinsä, jotta sinä voi sulkea syliisi koko maailman.

Ei kommentteja: