lauantai 24. joulukuuta 2016

Tänä jouluna ajattelen lasta

Jouluaattona 2016

Sanotaan, että joulu on lasten juhla. Lapsen joulu. Niin se varmasti onkin. Sillä minkä vuoksi vietämme joulua? Lapsen vuoksi, lapsen takia. Miten kiva, kun täälläkin on pieniä mukana. Pieniä ja suuria.

Tänä jouluna ajattelen lasta. Lasta malttamattoman odotuksen vallassa, lasta lahjapakettien keskellä, lasta käärittynä joulun ihmeelliseen hyvään kuin hän olisi lahjapaketti itsekin. Lapsi onkin. Lahja itsekin. Lapsen ilo ja jännitys ja taianomainen huumaantuminen joulun tunnelmasta on lahja meille kaikille. Se kertoo myös aikuisemmille siitä, että on erityinen juhla, on ihmeellinen aika.

Tänä jouluna ajattelen lasta. Sisäistä lastamme, lasta, joka olemme yhä sisimmässämme, vaikka lapsuudesta olisi jo vuosia. Ajattelen lasta, joka kaipaa, odottaa, ihmettelee, iloitsee. Lasta, jonka vuoksi valmistamme joulujuhlan uudelleen ja uudelleen. Valmistamme ja vietämme, jotta tuntisimme ympärillämme jonkin hyvän, lämpimän, kauniin, tunnelmallisen. Jotta voisimme taas kääriytyä kaikkeen siihen hyvään ja lohduttavaan, mitä joulu on ja antaa. Joulu on meille kuin kapalo, johon kietoudumme, kun elämän kylmyydessä kaipaamme, ikävöimme, odotamme. Kun tarvitsemme, kun turvaudumme. Silloin joulun lämpö lohduttaa lasta meidän sisimmässämme.

Tänä joulun ajattelen lasta myös siellä, missä joulun rauha ja lämpö on vain etäinen uni ja rikkirevitty käärepaperi. Lasta sodan keskellä Syyriassa, lasta hurrikaanin tuhoamalla Haitilla, lasta kaikenlaisten katastrofien keskellä, lasta ilman vanhempia, lasta ilman ruokaa, lasta, joka pelkää ja joutuu elämään vailla turvaa tuolla jossain kaukana, mutta myöskin täällä meidän keskellämme. Ajattelen tänä jouluna lasta, jota ei mielellään jouluna ajattelisi, nämä lapset kun rikkovat joulun tunnelman ja kauneuden. Mutta kun elämä ei ole vain sievään lahjapaperiin kääritty paketti, toivottu ja odotettu. Elämä on myös odottamatonta, rikkinäistä, pelottavaa. On kansa, joka pimeässä vaeltaa. On pohjaton pelastuksen ikävä. On turvan kaipuu, joka on yhteinen kaikille maailman lapsille.

Siksi ajattelen tänäkin jouluna erityisesti seimen lasta. Erityisesti hänen vuokseen me joulua vietämme. Ajattelen lasta, jossa Jumala, Kaikkivaltias, pyhä ja täydellinen, meidän Luojamme, tulee ihmiseksi, yhdeksi meistä. Jakamaan tämän meidän rikkinäisyytemme, keskeneräisyytemme, meidän puutteemme ja kaipuumme. 

Jumala syntyy seimen lapseksi. Hän saapuu pohjalle saakka. On vain halpa seimi, likainen lätti, köyhä nuori perhe, arvottomat paimenet kedolla, ja pimeä, pimeä yö.

Mutta Jumala syntyy seimen lapseksi. Hän ottaa osaa. Hän osallistuu elämäämme. Hän välittää, hän kiinnostuu, hän tekee aloitteen. Ja yhtä aikaa, hän tarvitsee syliä, turvaa, huolenpitoa, kuten jokainen meistä. Jumala syntyy seimen lapseksi, kylmään maailmaan, syliä vaille, yhtä aikaa meitä varten ja meidän syliimme.

Jokainen lapsi tarvitsee syliä. Turvaa. Läheisyyttä. Joulun ihmettä, ihanaa tunnelmaa, yhdessäoloa. Vapahtaja on syntynyt, jotta ottaisimme hänet luoksemme, ottaisimme hänet syliimme, pitäisimme häntä lähellämme. Kapaloisimme hänet rakkauteemme, käärisimme hänet huolenpitoomme.

Voimme yhdessä avata sylimme. [levitetään kädet auki] Otamme joulun vastaan avoimin sylin. Annamme joulun tulla, annamme Vapahtajan syntyä luoksemme.

Sitten voimme kapaloida lapsen ja tuudittaa häntä sylissämme. [pidellään lasta sylissä] Maailman Vapahtaja on syntynyt meille. Jumala on tullut pieneksi lapseksi, jotta meistä voisi tulla Jumalan lapsia. Miten ihmeellistä, miten ihanaa.

Sitten voimme kääriä itsemme halaukseen. [rutistetaan itseä] Tunnemme lämmön ja läheisyyden, jota kaipaamme, tunnemme turvan, jota sisäinen lapsemme kaipaa.

Sitten, jos uskallamme, voimme antaa halauksen myös vieruskaverille. [?]

Näin Jumalan hyvyys ja rakkaus siirtyvät meidän kauttamme eteenpäin. Lämpö ja huolenpito lisääntyvät. Maailma on vähän vähemmän kylmempi paikka. Maan päällä rauha, ihmisillä, joita Jumala rakastaa. Jumala rakastaa ihmisiä. Hän syntyy seimen lapseksi meitä varten. Hän tuo rauhan, mutta ehkä tuo rauha saapuu vähitellen. Kuin pieni lapsi se kasvaa pikkuhiljaa, vuosi vuodelta. Seimen lapsi antaa meille rauhansa ja rakkautensa. Sinulle ja minulle ja hänelle tuolla kaukanakin. Tämäkin joulu antaa toivon rauhasta kaikille maailman lapsille. Ja jokainen voi viedä sitä oman kokoisen sylillisen aina eteenpäin.

Ei kommentteja: