1. Moos. 28: 10-17; Ilm. 12: 7-12; Matt. 18: 1-6,10
Enkelien sunnuntai. Pakko sanoa, että minulle enkelit ovat vaikea aihe. Ollaan niin sanotusti epämukavuusalueella. Enkelit ovat tuntuneet omassa ajattelussa jotenkin turhilta ja ylimääräisiltä. Luterilaisessa uskossa on tottunut karttamaan pyhimyksiä ja henkiolentoja ja muita välikäsiä ihmisen ja Jumalan välillä. On tyytynyt tyytyväisesti siihen, että yhteys Jumalaan on suora ja esteetön, että Jeesus riittää välittäjäksi. Jeesus on silta, joka vie Jumalan luo.
Mutta kyllä enkelit kuuluvat myös luterilaiseen uskoon. Raamatussa kerrotaan enkeleistä. Jeesuskin puhuu enkeleistä. Siksi on nöyrryttävä ja astuttava pois omalta mukavuusalueelta ja kysyttävä päivän kysymys: Mihin niitä enkeleitä tarvitaan? Mikä on enkelien tehtävä?
Koska olen itse rajoittunut, päätin kysyä nuorilta, mitä he enkeleistä ajattelevat. Sain oivallisia vastauksia.
Nuoret sanoivat, että heille tulee enkeleistä mieleen:
- rakkaus ja puhtaus
- siivet ja valkoiset kaavu
- se, kun enkeli ilmestyi naisille, kun kivi oli vieritetty pois
- enkelit edustavat rakkautta ja iloa
- mutta erityisesti kaksi seikkaa korostui: se, että enkelit ovat sanansaattajia, ja se, että enkelit ovat suojelijoita, jotka luovat turvaa meille ja kulkevat meidän vieressä aina
Ehkä sinun on helppo yhtyä näihin. Tai sitten sinulla on ihan oma näkemys enkeleistä ja siitä, mitä enkelit tekevät. Oli miten oli, myös päivän raamatunteksteissä enkeleillä on paikkansa ja tehtävänsä.
Jaakob näkee unessa enkeleiden kulkevan portaita pitkin ylös ja alas, edestakaisin, maan ja taivaan välillä. Enkeleihin liittyy yhteys taivaaseen. Jaakobin unessa enkelit tuovat Jumalan läsnäolon tullessaan. He ilmoittavat Jumalan lupauksesta, kertovat kuinka Jumala on lupausten, tulevaisuuden ja toivon Jumala. Enkelit toimivat sanansaattajina, viestintuojina. He tuovat viestin Jumalalta, mutta menevät myös portaita ylös. Vievät viestiä myös meiltä Jumalalle. Viesti kulkee molempiin suuntiin.
Arkkienkeli Mikaelista puolestaan kerrotaan, että hän taisteli lohikäärmettä, Paholaista vastaan. Kun enkelit rohkaisevat, suojelevat, lohduttavat, Paholainen on täysi vastakohta, joka kiusaa ja syyttää. Enkelit taistelevat hyvän puolella pahaa vastaan. Mikael voitti. Hyvä voittaa pahan. Toivo peittoaa epätoivon. Kiusaaja heitetään pois. Syyttäjä syöstään alas. Mutta kiusaaja heitetään alas maan päälle, ihmisten kiusaksi.
Kiusaus oli sitten opetuslapsilla, joiden oli ihan pakko ruveta kyselemään Jeesukselta, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Kiusaus laittaa itseään ja toisia paremmuusjärjestykseen. Kuka on suurin? Jeesus yllättää kaikki, tekee täysin vastoin odotuksia ja vetää oikeastaan maton kysyjien alta, kun hän asettaa kyselijöiden keskelle lapsen ja tekee lapsesta, aikuisten silmissä heikosta ja vähäisestä esimerkin heille kaikille. Sitten hän vielä sanoo, että lasten omat enkelit katselevat taivaassa Jumalan kasvoja. Enkeleillä on yhteys Jumalaan. Oma enkeli suojelee, kulkee vierellä, rohkaisee, lohduttaa. He saavat tehtävän Jumalalta. Jumala antaa enkeleille voiman ja tehtävän suojella meitä.
Monenlaisia tehtäviä. Monenlaisissa asioissa enkelit ovat tarpeen. Viestinviejinä, suojelijoina, hyvän puolesta taistelijoina.
Perjantaina katselin telkkarista Vain elämää -ohjelmaa. Oli Mikael Gabrielin päivä. Mikael ja Gabriel ovat molemmat arkkienkeleitä. Ajattelin, että oikeastaan tämän enkelisaarnan olisi voinut korvata katsomalla tuota Mikael Gabrielin päivää. Kuuntelemalla hänen lauluistaan tehtyjä versioita ja kuuntelemalla tarinoita laulujen takaa, tarinoita eletystä elämästä, kivusta ja taistelusta, jossa vastakkain ovat hyvä ja paha. Elämä ja kuolema. Toivo ja epätoivo.
Laulaja-Hector lausui Mikael Gabrielille ennen omaa lauluosuuttaan näin: ”Tässä on paljon puhuttu tästä sun kamppailusta elämän kanssa ja kuinka se ei oo menny sellaista rataa kuin useimmilla hyvinvointiyhteiskunnassa menee”.
Kuinka elämä ei ole mennyt sellaista rataa kuin useimmilla hyvinvointiyhteiskunnassa menee. Kuinka monta sielua kipuileekaan tosi isosti tänä päivänä, tässä yhteiskunnassa, tässä maassa, tässä kaupungissa. Ihan täällä lähelläkin. Kiusattuna, syytettynä, ahdistettuna.
Kuinka moni lapsi, nuori, aikuinen, tosi heikoilla oleva, joutuu kamppailemaan elämän kanssa. Joutuu taistelemaan pahojen asioiden kanssa. Kuinka moni joutuu sivuun. Ajautuu erilleen. Jää vaille huomiota. Jää vaille suojaa, jonka varassa uskaltaa elää ja selviää eteenpäin.
Tarvitaan hyviä enkeleitä. Tarvitaan suojaa. Tarvitaan viestiä, joka antaa rohkaisua ja voimaa jaksaa huomiseen.
Minulle jäi sellainen vahva tunne, että Mikael Gabriel on itse esimerkki ihmisestä, kolhitusta ja laiminlyödystä, jota on puolustettava ja suojeltava. Kenenkään ei pitäisi tarvita selvitä yksin, vaikka moni tahtookin selvitä yksin, vaikka moni tahtoo pitää kiinni roolista, jota ei mikään kosketa tai satuta. Mutta jokaista sattuu, jokaista koskee, jokainen kärsii, ja jokainen odottaa että hänet otetaan todesta.
Oli tosi koskettava kohta siinä perjantain ohjelmassa, kun Mikael Gabriel rohkaisi nuoria ja jokaista puhumaan asioista:
”Mul oli niin paljon ongelmia mistä mä en voinut puhuu kellekään, en edes mun parhaille kavereille, niil oli varmaan ihan samoja ongelmii, eikä nekään kertonu mulle, ei meillä ollu mitään sellaista avautumissuhdetta, en mä pystyny kertomaan edes äidille, opettajille, kellekään, sit mä sekosin, niin siinä käy ihmisille, kun ne ei puhu niitten ongelmista, sit ku joku päivä sulle tulee se kun sä räjähdät, puhukaa, tai kirjoita päiväkirjaa, tai mitä tahansa, et pistä sun ongelmat pois tuolta sisältä, mun pointti on niille, et älä luovuta.”
Jokaisella on viesti, jokaisella on sanottavaa, se pitää vain sanoa! Jokainen tahtoo, että viesti kuullaan. Enkelit ovat sanansaattajia, vierellä kulkijoita, jotka voivat viedä viestiä Jumalalle. Kun tuntuu, ettei ole ketään joka kuuntelee tai tajuaa, on Jumala, jota kiinnostaa ja joka odottaa, että me kerromme, miten menee. Tarvitaan viestinviejiä, jotka kulkevat meidän luota taivaaseen ja kertovat meidän asiamme hänen kasvojensa edessä. Jumala kuulee. Jumala ei naura tai vähättele. Hänelle jokaisella on väliä. Hänelle voi jutella.
Siihen enkelit, sanansaattajat, meitä rohkaisee. Mutta enkelit tuovat viestiä myös toiseen suuntaan. Enkelten viesti antaa suojan. Enkelit kertovat, kuinka Jumala rakastaa maailmaa. Enkelten viesti jouluyönä: Jumala rakastaa, Vapahtaja on syntynyt. Enkelten viesti haudalla: Jumala rakastaa. Kristus on noussut kuolleista. Enkelten viesti meille: Elämä voittaa kuoleman. Hyvyys voittaa pahan. Rakkaus voittaa synnin. Taisteluita on ja niitä ei voi väistää, mutta on hyvyyden suoja, rakkauden suoja, toivon suoja, Jumalan läsnäolon suoja, jonka turvissa voi kamppailuitaan käydä.
Enkelit kertovat meille suurimmasta rakkaudesta ja hyvyydestä. Jeesuksesta Kristuksesta, maailman pelastajasta. Sillasta Jumalan ja ihmisten välillä. Ainoasta välikädestä, jonka kätten työllä on siinä asiassa väliä. Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu. Tuosta lahjasta me tänään kiitämme ehtoollispöydässä. Jeesuksen rakkaus ja anteeksiantamuksen lahja lähettävät meidät sitten myös eteenpäin. Viemään enkelten viestiä askelissamme ja sanoissamme ja teoissamme. Rakastamaan lähimmäistä, erityisesti häntä, joka kiusattuna, syrjään heitettynä, ongelmiinsa uppoutuneena huutaa hiljaa huomiota ja kaipaa kohtaamista. Ellei enkelten viesti yllä meidän kauttamme jollekulle sitä tarvitsevalle, jää se meidänkin kohdalla vajaaksi ja vähän turhaksi. Se voi tarkoittaa, että mennään vähän epämukavuusalueelle, mutta ei kai kaiken tarvitse olla aina niin mukavaa. Kunhan kuitenkin rakastaa.
Enkelten viesti on rakkauden viesti. Ja hyvin sanoo myös tuo enkelten kaima Mikael Gabriel, joka taistelee hänkin, taistelee paremman maailman puolesta:
”Rakkaus eläimiä, ihmisiä, kaikkii kohtaan, rakkautta maailmaan lisää. - - meidän pitäis rakastaa kaikkii ihmisiä samalla tavalla, niin kodittomia kuin sodasta tulleita, ne on molemmat ihan samanlaisessa hädässä, meidän pitäis etsiä enemmän ratkaisuja eikä olla toisiamme vastaan tai asettaa jotain että toi on tota vastaan ja toi on tota vastaan vaan voitaisko me tehdä yhteistyötä ja etsiä yhdessä ratkaisuja.”
Voitaisko?
Voitaisko nousta tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.
Kommentit