sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isä, sinä riität

Isä, sinä riität

Isä tekee hiekkakakkuja. Isä sytyttää nuotion. Isä leipoo pullaa ja vaihtaa auton renkaat. Isä pelaa pihapelejä ja heittää löylyä kiukaalle. Isä keittää kahvit ja lukee päivän lehden. 

Isä tekee pitkää päivää. Isä rakastaa tekemällä. Isä on kotona. Isä on poissa. Isä kertoo lapsuudestaan. Isä huutaa kentän laidalla. Isä on hiljaa. 

Tai sitten isä tekee jotain ihan muuta. Kuinka meidän tekomme tai valintamme tai jonkun toisen antamat roolit määrittävät meitä? Onko meidän mittarimme ehkä säädetty sen mukaan, mitä omat isämme tai vanhempamme ovat tehneet?

Kysymys isästä herättää tunteita. Isästä ollaan montaa mieltä. On erilaisia isejä. Isä on monenlainen, jokaiselle omanlainen. Kysymys isästä on henkilökohtainen. Jokaisella on oma suhteensa isään, omanlainen suhde isyyteen. Isä voi olla tuki ja turva tai isä voi olla etäinen. Isän kanssa voi jutella tai puuhata, tai isä voi olla siihen liian kiireinen. Jokaisella ei ole isää, kaikki miehet eivät ole isejä. Joku on isoisä, jollekulle vaari on maailman ykköstyyppi.

Isänpäivä tulee taas. Isejä muistetaan. Senkö vuoksi, mitä he ovat saavuttaneet, vai sen, mitä he ovat? Toivottavasti sen. Kun arvioimme isänä tai vanhempana onnistumista, saavat teot ja suoritukset väistyä. Riittää nähdä se, että olemme läsnä. Sen lapset muistavat. Että isä oli paikalla.

Tekoja tärkeämpää on suostua vain olemaan. Toki voi lapsilleen yrittää antaa mallin olemalla itse touhukas ja aikaansaava, mutta vielä enemmän heille voi antaa sillä, että pysähtyy ja on kotona läsnä. Näin väittää brittitutkimus, jossa seurattiin 11000 lasta ja heidän menestystään elämässä. Tutkimus osoitti, että lapsista ne, joiden isät olivat olleet aktiivisesti mukana lapsensa elämässä, pärjäsivät aikuisiässä paremmin sekä älykkyystesteissä että työelämässä kuin poissaolevien tai välinpitämättömien isien lapset. Myönteiset vaikutukset olivat nähtävissä jälkikasvun elämässä vielä 40 vuotta syntymän jälkeenkin.

Kun siis vietät isänpäivää, muista että vähempi voi olla enemmän. Sinä riität lapsillesi. Sinun kiinnostustasi he kaipaavat, sinun läsnäoloasi pienissä arjen asioissa. Enemmän kuin suuria tekoja he tahtovat sinut.

+ + +

Henki & elämän kolumni 6.11.2015

Ei kommentteja: