maanantai 14. heinäkuuta 2014

Breikin kynnyksellä

Edessäni meri. Vettä vain, ei maata missään. Paitsi jalkojeni alla. Paitsi tällä rannalla, jolla seison. Jolla aaltojen jono lempeästi varpaitani peittää.

Ranta on laaja. Ei ketään missään. Hiekassa vain jalanjälkiä. Suuria, pieniä. Täällä me kuljemme, mietin. Täällä minäkin saan nyt kulkea.

Hiekka on lämmin. Ei kiirettä missään. Tuuli käy ja silmät voi laittaa kiinni. Katsella kun sen aika on. Nyt ei enää ole, ei vielä.

Ei kommentteja: