Siirry pääsisältöön

Mitä hyötyä kasteesta?

Saarna Lahjaharjussa 12.1.2014
1. sunnuntai loppiaisesta
Kasteen lahja

Jes. 61:1-3; Ap.t. 8:26-40; Joh. 1:29-34

Saarna

Olemme nyt kuulleet kahdesta kasteesta. Jeesuksen ja etiopialaisen hoviherran. Jeesuksen, jonka kastoi Johannes, hoviherran, jonka kastoi Filippos. Otetaan näiden kahden kasteen rinnalle myös oma kasteemme. Palauta mieleen se hetki ja tilanne, kun sinut kastettiin. Mitä siitä tiedät, mitä muistat? Olet ehkä nähnyt valokuvia kasteestasi. Tapahtuiko se lapsena vai ehkä myöhemmin? Kuka sinut kastoi? Ketä muita oli paikalla? Mitä he tekivät? Mitä heillä oli päällään? Mitä sinulla oli päälläsi? Mitä virsiä laulettiin? Mitä tarjottiin kahvipöydässä? Liittyikö juhlaan jotain kommelluksia?

Palaa sitten takaisin tähän hetkeen. Tuo ristiäismuistosi mukana ja palaa takaisin tänne kappeliin ja tähän päivään.

Kaste. Jotain mikä yhdistää. Jotain mikä on kuitenkin henkilökohtainen. Jokaisen oma. Kuten hoviherran kohdalla, myös meidän jokaisen kohdalla kasteen hetki on ollut ikioma. Oma elämän merkkihetki. Sitä on hyvä muistella. On tärkeää muistaa, että on kastettu.

Mutta miksi? Miksi pysähdymme tänään tässä messussa juuri kastemaljan äärelle? Miksi kaste? Tänään haluan kysyä juuri tämän kysymyksen: Miksi kaste? Tai toisin sanoen: mitä hyötyä kasteesta on? Mitä kaste antaa?

Ensimmäinen väite: Kaste antaa turvapaikan.
Elämä on kuin meri, välillä tyyni, välillä myrskyisämpi. Sen aallot keinuttavat laivaamme, kuljettavat sinne tänne. Kaste on ankkuri, joka pitää meidät kiinnitettyinä johonkin mikä kestää. Se, että on kerran kastepäivänä kastettu, antaa turvan joka päivälle. Joka päivä saa palata kasteensa suojiin. Kulkipa elämä sitten missä tahansa ja tulipa matkalla vastaan mitä vain.

Toinen väite: Kaste antaa mahdollisuuden alkaa uudestaan. Elämä on täynnä reittejä ja vesiteitä, vieraita satamia ja uusia seutuja. Aallokossa on helppo eksyä reitiltä. Poiketa väärään satamaan. Kaste on kotisatama, johon saa palata ja josta saa lähteä matkaan aina uudelleen. Kasteen armo on sitä, että joka askeleella saa luottaa että Jumalan anteeksiantamus on totta minunkin kohdallani. Joka päivän matkan saa tehdä turvautuen Kristuksen sovitustyöhön. Joka reissulla laivan mastona on se risti, jolla Jumalan Karitsa otti pois maailman synnin. Se risti, jolla kasteessa siunattiin, risti joka piirrettiin otsaan ja rintaan. Siihen ristiin on valkoiset purjeet ripustettu. Ja vaikka elämän tuulet nuo purjeet aina sotkevat ja likaavat, kasteen armoa on siinä, että uuteen matkaan on mahdollista lähteä puhtain purjein. Kristuksen veri puhdistaa. Jumala on armollinen.

Eikö tässäkin ole jo paljon, mitä kaste antaa. Kolmas väite: Kaste antaa ihmisiä ympärille. Elämä on purjehdus, jota ei tehdä yksin. Kasteen hetkellä ovat ympärillä seisseet läheiset, kummit, vanhemmat. Kaste liittää meidät Kristukseen, Kristuksen ruumiiseen, seurakunnan yhteyteen. Kastettuina olemme osa seurakuntaa, maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa. Mitä kaikkea olemme kastettuina saaneetkaan yhdessä toistemme kanssa! On muistoja ja yhteisiä kokemuksia pyhäkoulusta, lasten kerhoista, rippikoulusta, jumalanpalveluksista, olohuoneesta, raamattupiireistä, monesta muusta. On päässyt kirkossa naimisiin, on saanut olla tukemassa lähimmäisiä avuntarpeessa, ja saa yhä kasvaa kristittynä yhdessä toisten rinnalla, toista tukien.

Neljäs väite: Kaste antaa suunnan. Kaste on myös peräsin, joka ohjaa laivamme kulkua. Kaste kutsuu elämään kristittynä, rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Kaste vie meitä kohti elämää taivaan kodissa. Meidät on kastettu Kristukseen, hänen kuolemaansa, joka antaa syntimme anteeksi, ja hänen ylösnousemukseensa, joka antaa meille toivon iankaikkisesta elämästä. Mutta ei meillä ole ainoastaan tuo päämäärä, meillä on myös matka kohti päämäärää.

Viides väite: Kaste antaa tehtävän. Kaste tekee meistä Kristuksen seuraajia. Vaikka lopulta seuraamme häntä taivaan kotiin, meidän tehtävämme on myös täällä pyrkiä siihen mitä hän teki: 

”Ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, 
parantamaan ne, joiden mieli on murtunut,
julistamaan vangituille vapautusta
ja kahlituille kahleitten kirpoamista,
julistamaan Herran riemuvuotta,
lohduttamaan kaikkia murheellisia.”

Kristittyinä, Kristuksen ruumiin jäseninä, on meidän tehtävämme ei vähemmän kuin olla Kristuksena toinen toisellemme. Kaste vakuuttaa meille, että Jumala rakastaa ja armahtaa meitä. Kaste myös velvottaa meitä niin, että kun Jumala on meitä kohtaan armollinen, emme voi olla itse rakkaudettomia ja kieltää armoa toiselta. Me saamme jakaa siitä hyvästä ja paljosta, mitä itse saamme. Kristityn tehtävänä on laittaa rakkaus kasvamaan. Ottaa haaksirikkoutuneet kyytiin. Purjehtia murtuneen vierellä. Rohkaista häntä, joka on jumissa epätoivon poukamassa. Auttaa ymmärtämään, kuten Filippos auttoi. Viedä ilosanomaa Kristuksen rakkaudesta myös merten taakse, sinne missä vielä etsitään suuntaa, sinne missä hädissään äyskäröidään, missä yritetään pelastautua uppoavasta laivasta. Lähdetään me vastarannalle, lähimmäistä vastaan. Kohdataan toinen luotu ja lunastettu. Kuunnellaan häntä, annetaan hänen kysyä, kuljetaan etappi hänen ja hänen elämänkysymystensä kanssa.

Sillä antaahan kaste meille rohkeuden. Kaste antaa Pyhän Hengen. Ja Pyhä Henki auttaa meitä, kun seuraamme Vapahtajamme osoittamaa tietä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m