sunnuntai 26. toukokuuta 2013

1 + 1 + 1 = 1, eiku...?

Saarna 26.5.2013 Lohikosken kirkossa
Pyhän Kolminaisuuden päivä

Joh. 3:1-15

Tiesitkö, että eskimoilla on monta kymmentä eri sanaa, jotka kaikki tarkoittavat suomen kielessä lunta? Tai että pohjoissaamelaisilla on yli tuhat nimitystä porolle; nimityksiä, jotka erottelevat porot sukupuolen, värin, iän, ruumiinrakenteen ja sarvien muodon perusteella.

Tai sitä, että tansanialaisille riisillä on eri nimitykset riippuen sen olomuodosta: Pellolla kasvavana se on mpunga, varastoon kerättynä mhcele ja keitettynä wali ja silti se on sama riisi.

Ja onhan meillä suomessakin eri sanat vedelle riippuen lämpötilasta: jää, vesi, vesihöyry. Vedellä on nuo kolme olomuotoa: kiinteä, neste, höyry.

Meille kristityille Jumala ei ole vain Jumala. Hän on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolme persoonaa mutta vain yksi Jumala. Monelle ihmiselle tämä on varmaan aika vaikeasti ymmärrettävä yhtälö. Erityisesti monissa muissa uskonnoissa Jumalan kolminaisuus ei käy järkeen. Mutta eipä se taida käydä kristittyjenkään keskuudessa. Kuinka Jumala voi olla sekä kolme että yksi? Siinä on uskon suuri salaisuus.

Voisiko saamelaisten porot tai tansanialaisten riisi auttaa meitä ymmärtämään? Vai onko ymmärrys huono sana tässä yhteydessä, uskon todellisuus ei järin hyvin aivotyöskentelyä tottele. Mutta jos nyt puhuisimme ymmärryksestä sydämen ymmärryksenä, että sydän näkisi paremmin, että usko olisi kirkkaampi.

Voisiko siksi tuo uskon salaisuus tai jako kolmeen persoonaan avautua meille sen kautta, miten Jumala meitä lähestyy? Sen kautta mikä on hänen suhteensa meihin? Niin kuin riisin suhde tansanialaiseen on eri silloin kuin se kasvaa pellolla kuin silloin kun se on lautasella.

Kolminaisuusoppi, oppi Jumalan kolmesta persoonasta on meidän ihmisten pyrkimys jollain tavalla käsittää salattua Jumalaa. Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kuin Jumalan eri teitä tulla meitä lähelle. Kullakin persoonalla on oma tehtävänsä suhteessa meihin. Isä on meidät luonut, Poika on meidät lunastanut, Pyhä Henki on meidät pyhittänyt ja on läsnä meidän keskellämme.

Kun yritämme ymmärtää Jumalaa Isänä, tarvitseeko meidän katsoa kuin vaikkapa käsiämme ja sormenpäitämme. Meidän taivaallinen Isämme on saanut ne aikaan. Hän on luomisessaan piirtänyt sormenpäihimme nuo ainutkertaiset uurteet. Hän tuntee sormenjälkemme ja jokaisen ihokarvammekin. Hän pitää isänrakkaudellaan meistä huolta. Meistä ja koko luomakunnasta, joka on jälleen puhjennut kukkaan ja lehteen. Kylmän talven jälkeen, joka kevät elämä voittaa kuoleman, lämpö työntää kylmän pois. Ja eikö tuo isänrakkaus työnnä meissäkin kylmän ja pysähtyneen liikkeelle ja eloon. Luoja pitää luodustaan huolen.

Kun yritämme ymmärtää Jumalaa Poikana, ei meidän tarvitse katsoa kuin Vapahtajamme käsiä. Käsiä, jotka levittyivät ristille, jotka naulittiin, ja jotka kertovat meille: näin paljon sinua rakastan. Minä olen sinut lunastanut, sinun syntisi on sovitettu, sinä olen vapaa. Jumalan Poika tuli auttamaan meitä siinä, mihin itse emme pysty. Hän täytti sen, mitä Isä meiltä odottaa ja vaatii. Kun itse emme onnistu lain vaatimusta täyttämään, tuli Kristus sovittamaan lankeemuksemme ja täyttämään Isän tahdon. Jumalan Poika tuli ihmiseksi, meidän veljeksemme. Hänen lunastuksensa on siksi meidän lunastuksemme. Hänen sovituksensa on meidän sovituksemme ja meidän pelastuksemme. Jokainen, joka häneen uskoo, saa iankaikkisen elämän, lupasi Jeesus.

Kun yritämme ymmärtää Jumalaa Pyhänä Henkenä, mihin katsoisimme? Henkeä emme voi nähdä. Henkeä emme voi koskettaa. Jeesus vertaa Henkeä tuuleen. ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” Entä jos Pyhä Henki puhaltaakin meissä kuin tuuli. Liikuttaa meitä kuin tuuli lehteä. Puhaltelee elämässämme, on läsnä kaikkialla, jokaisessa elämämme sopessa.

Entä jos Jumala toimii meidän keskellämme kuin tuuli metsässä. Emme näe häntä mutta tunnemme hänet. Näemme ja kuulemme ja koemme hänen toimintansa seuraukset. Näemme, kuinka kuinka joku vakuuttuu Jumalan rakkaudesta ja polvistuu ehtoollispöytään. Kuulemme, kun joku tunnustaa uskonsa. Koemme, kuinka itse liikutumme, kun saamme anteeksi.

Pyhä Henki on se tuuli, joka puhaltaa Kristuksen meidän elämäämme. Se tuuli, joka kääntää päämme katsomaan kohti sovituksen ristiä. Tuuli joka tuo viestin anteeksiantamuksesta. Viestin isänrakkaudesta. Jospa Pyhä Henki on tuuli, jonka huminassa soi luomisen kauneus ja lunastuksen salaisuus.

Näin jokaisella kolmella persoonalla on oma tehtävänsä suhteessa meihin. Se, että Jumala on kolme, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, että hänellä on kolme persoonaa, eikö se merkitse myös sitä, että meidän Jumalamme on persoonallinen Jumala. Jumala, jolla on kasvot. Jumala, joka ei ole kasvoton, joka ei jää etäiseksi. Vaan jota voi lähestyä, jolle voi puhua, jota voi rukoilla, jota voi kiittää. Hän on Jumala, joka reagoi siihen, kun elämme suhteessa häneen. Jumala joka toimii ja joka välittää rakkautensa meille monin eri reitein ja tavoin. Ja jota me voimme lähestyä monin eri reitein ja tavoin. Elää kristittyinä, hänen nimeensä kastettuina, kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastettuina.

Usko häneen on kuin salaisuus. Kaikkea ei voi ymmärtää. Kaikki ei avaudu. Mutta tarvitseekokaan? Uskontunnustuksessa on sanottu, mitä kaikkea kolmiyhteinen Jumala meille uskon mukana lahjoittaa ja antaa. Vaikka emme kaikkea ymmärtäisikään, voi sydämemme turvallisesti luottaa. Luottavaisin mielin noustaan tunnustamaan kristillinen uskomme.

Ei kommentteja: