Saarna
26.5.2013 Lohikosken kirkossa
Pyhän
Kolminaisuuden päivä
Joh.
3:1-15
Tiesitkö,
että eskimoilla on monta kymmentä eri sanaa, jotka kaikki
tarkoittavat suomen kielessä lunta? Tai että pohjoissaamelaisilla
on yli tuhat nimitystä porolle; nimityksiä, jotka erottelevat porot
sukupuolen, värin, iän, ruumiinrakenteen ja sarvien muodon
perusteella.
Tai
sitä, että tansanialaisille riisillä on eri nimitykset riippuen
sen olomuodosta: Pellolla kasvavana se on mpunga, varastoon
kerättynä mhcele ja keitettynä wali ja silti se on
sama riisi.
Ja
onhan meillä suomessakin eri sanat vedelle riippuen lämpötilasta:
jää, vesi, vesihöyry. Vedellä on nuo kolme olomuotoa: kiinteä,
neste, höyry.
Meille
kristityille Jumala ei ole vain Jumala. Hän on Isä, Poika ja Pyhä
Henki. Kolme persoonaa mutta vain yksi Jumala. Monelle ihmiselle tämä
on varmaan aika vaikeasti ymmärrettävä yhtälö. Erityisesti
monissa muissa uskonnoissa Jumalan kolminaisuus ei käy järkeen.
Mutta eipä se taida käydä kristittyjenkään keskuudessa. Kuinka
Jumala voi olla sekä kolme että yksi? Siinä on uskon suuri
salaisuus.
Voisiko
saamelaisten porot tai tansanialaisten riisi auttaa meitä
ymmärtämään? Vai onko ymmärrys huono sana tässä yhteydessä,
uskon todellisuus ei järin hyvin aivotyöskentelyä tottele. Mutta
jos nyt puhuisimme ymmärryksestä sydämen ymmärryksenä, että
sydän näkisi paremmin, että usko olisi kirkkaampi.
Voisiko
siksi tuo uskon salaisuus tai jako kolmeen persoonaan avautua meille
sen kautta, miten Jumala meitä lähestyy? Sen kautta mikä on hänen
suhteensa meihin? Niin kuin riisin suhde tansanialaiseen on eri
silloin kuin se kasvaa pellolla kuin silloin kun se on lautasella.
Kolminaisuusoppi,
oppi Jumalan kolmesta persoonasta on meidän ihmisten pyrkimys
jollain tavalla käsittää salattua Jumalaa. Isä ja Poika ja Pyhä
Henki ovat kuin Jumalan eri teitä tulla meitä lähelle. Kullakin
persoonalla on oma tehtävänsä suhteessa meihin. Isä on meidät
luonut, Poika on meidät lunastanut, Pyhä Henki on meidät
pyhittänyt ja on läsnä meidän keskellämme.
Kun
yritämme ymmärtää Jumalaa Isänä, tarvitseeko meidän katsoa
kuin vaikkapa käsiämme ja sormenpäitämme. Meidän taivaallinen
Isämme on saanut ne aikaan. Hän on luomisessaan piirtänyt
sormenpäihimme nuo ainutkertaiset uurteet. Hän tuntee
sormenjälkemme ja jokaisen ihokarvammekin. Hän pitää
isänrakkaudellaan meistä huolta. Meistä ja koko luomakunnasta,
joka on jälleen puhjennut kukkaan ja lehteen. Kylmän talven
jälkeen, joka kevät elämä voittaa kuoleman, lämpö työntää
kylmän pois. Ja eikö tuo isänrakkaus työnnä meissäkin kylmän
ja pysähtyneen liikkeelle ja eloon. Luoja pitää luodustaan huolen.
Kun
yritämme ymmärtää Jumalaa Poikana, ei meidän tarvitse katsoa
kuin Vapahtajamme käsiä. Käsiä, jotka levittyivät ristille,
jotka naulittiin, ja jotka kertovat meille: näin paljon sinua
rakastan. Minä olen sinut lunastanut, sinun syntisi on sovitettu,
sinä olen vapaa. Jumalan Poika tuli auttamaan meitä siinä, mihin
itse emme pysty. Hän täytti sen, mitä Isä meiltä odottaa ja
vaatii. Kun itse emme onnistu lain vaatimusta täyttämään, tuli
Kristus sovittamaan lankeemuksemme ja täyttämään Isän tahdon.
Jumalan Poika tuli ihmiseksi, meidän veljeksemme. Hänen
lunastuksensa on siksi meidän lunastuksemme. Hänen sovituksensa on
meidän sovituksemme ja meidän pelastuksemme. Jokainen, joka häneen
uskoo, saa iankaikkisen elämän, lupasi Jeesus.
Kun
yritämme ymmärtää Jumalaa Pyhänä Henkenä, mihin katsoisimme?
Henkeä emme voi nähdä. Henkeä emme voi koskettaa. Jeesus vertaa
Henkeä tuuleen. ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen
huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin
on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” Entä jos Pyhä Henki
puhaltaakin meissä kuin tuuli. Liikuttaa meitä kuin tuuli lehteä.
Puhaltelee elämässämme, on läsnä kaikkialla, jokaisessa elämämme
sopessa.
Entä
jos Jumala toimii meidän keskellämme kuin tuuli metsässä. Emme
näe häntä mutta tunnemme hänet. Näemme ja kuulemme ja koemme
hänen toimintansa seuraukset. Näemme, kuinka kuinka joku vakuuttuu
Jumalan rakkaudesta ja polvistuu ehtoollispöytään. Kuulemme, kun
joku tunnustaa uskonsa. Koemme, kuinka itse liikutumme, kun saamme
anteeksi.
Pyhä
Henki on se tuuli, joka puhaltaa Kristuksen meidän elämäämme. Se
tuuli, joka kääntää päämme katsomaan kohti sovituksen ristiä.
Tuuli joka tuo viestin anteeksiantamuksesta. Viestin isänrakkaudesta.
Jospa Pyhä Henki on tuuli, jonka huminassa soi luomisen kauneus ja
lunastuksen salaisuus.
Näin
jokaisella kolmella persoonalla on oma tehtävänsä suhteessa
meihin. Se, että Jumala on kolme, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, että
hänellä on kolme persoonaa, eikö se merkitse myös sitä, että
meidän Jumalamme on persoonallinen Jumala. Jumala, jolla on kasvot.
Jumala, joka ei ole kasvoton, joka ei jää etäiseksi. Vaan jota voi
lähestyä, jolle voi puhua, jota voi rukoilla, jota voi kiittää.
Hän on Jumala, joka reagoi siihen, kun elämme suhteessa häneen.
Jumala joka toimii ja joka välittää rakkautensa meille monin eri
reitein ja tavoin. Ja jota me voimme lähestyä monin eri reitein ja
tavoin. Elää kristittyinä, hänen nimeensä kastettuina,
kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastettuina.
Usko
häneen on kuin salaisuus. Kaikkea ei voi ymmärtää. Kaikki ei
avaudu. Mutta tarvitseekokaan? Uskontunnustuksessa on sanottu, mitä
kaikkea kolmiyhteinen Jumala meille uskon mukana lahjoittaa ja antaa.
Vaikka emme kaikkea ymmärtäisikään, voi sydämemme turvallisesti
luottaa. Luottavaisin mielin noustaan tunnustamaan kristillinen
uskomme.
Kommentit