Saarna
palmusunnuntaina 24.3.2013
Jes.
50:4-10
Fil. 2:5-11
Joh. 12:12-24
Kärsivä Jumala
Oli koittanut viimeinen
päivä. Aika oli päättynyt. Kaikki maailman kansat koottiin
Jumalan tuomioistuimen eteen odottamaan oikeudenmukaista tuomiota.
Yllättäen ihmisjoukkojen keskellä syntyi levottomuutta. Ryhmä
ihmisiä eri kansoista oli kokoontunut yhteen ja vaati äänekkäästi
päästä Jumalan puheille. He syyttivät Jumalaa epäreiluudesta.
He tulivat Jumalan
luokse ja esittivät vaatimuksensa. Heidän mielestään Jumala, joka
ei ollut piitannut luomansa maailman ja sen ihmisten kärsimyksistä,
ei voisi myöskään tuomita heitä. Eihän Jumala voinut tietää
inhimillisestä elämästä, ihmisydestä, mitään. Hän oli vain
istunut pilven reunalla katselemassa samalla, kun ihmiset alhaalla
kärsivät. Niinpä tämä eri kansoista koostunut edustajisto esitti
joukon vaatimuksia, jotka Jumalan olisi täytettävä ennen kuin hän
voisi tuomita yhtään ketään. Nämä vaatimukset esittivät niiden
kansojen edustajat ja ne ihmiset, jotka katsoivat kärsineensä
kaikkein eniten.
Ennen tuomiota Jumala
saisi luvan kärsiä. Hänen pitäisi syntyä tuon ehkä kaikkein
piinatuimman kansan jäseneksi, juutalaiseksi. Hänen syntymänsä
pitäisi tapahtua jotenkin hämärissä olosuhteissa vailla täyttä
tietoa siitä, ketkä ovat oikeat vanhemmat. Hänen pitäisi elää
ja asua miehitetyssä maassa ja vailla vapautta. Ihmisten pitäisi
halveksia häntä syntyperän ja kotiseudun takia. Lopulta hänen
täytyisi tulla läheisen ystävän pettämäksi. Hänen täytyisi
joutua kärsimään vallanpitäjien käsissä, rikollisena mutta niin
että hän itse tietäisi olevansa syytön. Hänen tuomionsa tulisi
johtaa oikeusmurhaan. Lopulta hänelle tulisi antaa hitain ja kauhein
kuolema, mitä ajatella saattoi. Nämä ehdot Jumalan pitäisi
täyttää, ennen kuin hän voisi tuomita ketään.
Kun vaatimukset oli
luettu, tuli Jumalan tuomioistuimen edessä hiljaista. Sitten Jumalan
Poika, Jeesus Kristus, astui esiin. Hän ei lausunut sanaakaan,
seisoi vain kärsineiden ihmisten edessä, haavat käsissään,
jaloissaan, otsassaan, kyljessään. Ja hänen silmänsä olivat
täynnä kyyneliä ihmisten kärsimyksen vuoksi.
(Vanhan tarinan pohjalta Tero Hietanen, lähde Kerron sinulle tarinan)
Tämä vanha kertomus
pukee sanoiksi ehkä meidänkin kysymyksiämme. Kysymyksiä ja
tunteita, joita meillä, erilaisilla ihmisillä, erilaisia elämiä
eläneillä ihmisillä saattaa helposti herätä. Meillä nuorilla
ja meillä vanhemmilla, meillä paljon kokeneilla ja meillä monen
asian äärellä vielä kyselevänä ja ihmettelevänä.
Kaksi kysymystä: Istuuko
Jumala pilven reunalla?
Välittääkö Jumala
meistä?
On helppo kokea, ettei
Jumala piittaa, jos elämässä on vaikea paikka, jos on paha olla,
jos joku vaikka kiusaa tai on muuten epäreilu, tai jos elämälle on
annettu muita huonommat lähtökohdat. Vai millä kärsimyksellä
sinä vetoaisit Jumalaan? Minkä kohtaamasi vääryyden sinä toisit
tuolle vaatimuslistalle?
Tuollaisen listan kanssa
Jumalan luo voi hyvin mennä. Ei siksi, että väittäisimme Jumalan
olevan täysin tietämätön siitä, mitä kärsimys on. Ei, vaan
juuri siksi, että hän tietää. Siksi, että hän on Jeesuksessa
kokenut ihmiselämän kärsimyksen. Siksi, että hän on pudonnut
pilvenreunalta jo aikaa sitten. Tullut niin alas kuin ihminen voi
vain joutua. Hän on kärsinyt Pojassaan. Jumala piittaa. Jumala
välittää. Siitä Jeesuksen kärsimystie on meille takeena.
Siksi Jumalalle voi
kärsimyslistan oikein hyvin viedä. Koska voi luottaa siihen, että
olipa omassa elämässä millaista vaikeaa tahansa, Jumala ymmärtää.
Hän tuntee elämämme. Voi lähteä mielin luottavaisin matkaan
Jeesuksen. Ja käydä tietä vehnänsiemenen.
Jeesus sanoi: ”Jos
vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi,
mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Me pohdimme tätä vehnänjyvävertausta yhdessä näiden nuorten
kanssa viime viikonloppuna. Nuoret oivalsivat nopeasti, että Jeesus
tarkoittaa jyvällä itseään. Että hänen on kuoltava, jotta me
saisimme syntimme anteeksi, jotta me saisimme elämän. Se on se
runsas sato. Meidän pelastuksemme.
Ja eräät nuoret
kysyivätkin näin: ”Jos Jeesus ei olisi
kuollut meidän takia, millaista nyt olisi?”
Jos lasten suusta kuuluu totuus, ehkä nuorten suusta kuuluu hyvä
kysymys, totuutta etsivä kysymys. Jos Jeesus ei olisi kuollut, jos
Jeesus ei olisi kärsinyt, millaista meillä olisi, millaista olisi
elää kärsimystemme kanssa, millaista olisi syntiemme kanssa,
syyllisyytemme kanssa? Lohdutonta ehkä. Ehkä toivotonta,
turvatontakin. Ehkä silloin todella nousisimme Jumalaa vastaan
kyltit käsissämme ja vaatien häntäkin kärsimään. Mutta miten
ihmeellistä, että hän onkin tehnyt sen. Että Jeesus on kärsinyt
meidän puolestamme. Vehnänjyvä on haudattu maahan. Siinä on
meidän lohtumme. Siinä toivomme ja turvamme. Siinä, että
Vapahtaja seisoo keskellämme haavat käsissään ja jaloissaan,
otsassaan ja kyljessään. Ja että me voimme käydä hänen luokseen
aivan kaikkien asioidemme kanssa.
Mutta ei hän hiljaa ole,
eikä tyyni. Hän itkee. Jeesus itkee kyyneleitä, eikä vain oman
kärsimyksensä ja omien kipujensa vuoksi, vaan erityisesti maailman
kärsimyksen takia. Meidän kipujemme, meidän pahan olomme takia.
Koko maailma juoksee hänen perässään, koko maailman kärsimykset
seuraavat häntä. Ja kaikkea sitä hän kantaa harteillaan, kaikkea
pahaa oloamme hän kantaa sydämessään. Miksi hänen silmänsä
ovat täynnä kyyneleitä? Eikö siksi, koska me ihmiset täällä
kärsimme ja koska me ihmiset täällä aiheutamme toisillemme niin
paljon pahaa.
Lakataan siis
tuijottamasta vain omia vaikeuksiamme ja laitetaan omat
kärsimyslistamme syrjään. Nostetaan katseemme kohti kärsimystietä
kulkevaa Vapahtajaa. Nostetaan katseemme kaikkiin niihin, joiden
taakkaa hän kantaa. Ei vain omaamme, vaan myös noiden muiden. ”Ken
tahtoo käydä Herran askelissa, käy tietä vehnänsiemenen, kuin
siemen hänkin kuolee.”
Haudataan siksi omat
halumme ja toiveemme hetkeksi, jotta ehtisimme auttaa toisiamme.
Luovutaan mekin omastamme, niin kuin Jeesus teki, jotta voimme antaa
tarvitsevalle. Kuljetaan toisen rinnalla hänen kärsimystiellään,
jaetaan kuormaa. Kätketään se oma jyvämme, oma itsekkyytemme,
jotta tulisi runsas sato, runsas apu ja ilo toiselle, sille kaverille
joka vieressä kulkee tai vieressä istuu. Laitetaan hänet itsemme
edelle. Lähdetään mielin luottavaisin matkaan Jeesuksen. Hän
kyllä ohjaa jokaisen askeleen.
Kommentit