Siirry pääsisältöön

Neljän lauseen ihmiset

Matt. 6: 14-15
Jeesus sanoo:
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa,
antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille,
ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

Voisiko olla niin, että on olemassa neljänlaisia ihmisiä, riippuen siitä, minkä lauseen he näistä Jeesuksen sanoista valitsevat?

Että olisi niitä ihmisiä, jotka valitsevat lauseen: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa”. Ihmisiä, jotka ymmärtävät, että anteeksiantamus on välttämätöntä ihmisten keskinäiselle elämälle. Että toiselta on pyydettävä anteeksi, että toiselle on annettava anteeksi. He sen kyllä ymmärtävät, tiedostavat, mutta ei se aina ole helppoa. Ehkä siksi tuo lause alkaa sanalla ”jos”. Jos te annatte anteeksi.

Olisiko myös niitä ihmisiä, jotka valitsevat ennemmin tuon toisen lauseen, lauseen jossa luvataan, että: ”antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.” He ovat niitä, joiden Jumala on armollinen. Niitä, jotka elävät armosta ja luottavat siihen, että tapahtuipa mitä tahansa, aina voi tulla Isän luo, saada anteeksi ja aloittaa uudelleen.

Kolmannet ihmiset voisivat valita lauseen: ”Mutta jos te ette anna anteeksi toisille.” Heille tuo a:lla alkava sana on liian vaikea sanoa ääneen. Se on vaikea lausua hiljaa mielessäänkin. Heillä on ihmissuhteita, joissa asiat ovat menneet niin solmuun, ettei sopiminen tunnu lainkaan mahdolliselta. He valitsevat mieluummin riidassa pysymisen kuin sen myöntämisen, että saattoivat olla itse väärässä. He mieluummin hautovat pahaa mieltään kuin antavat anteeksi.

Sitten ovat he, jotka valitsevat viimeisen lauseen. ”Ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne." Niitä, jotka elävät sellaisessa syyllisyydessä ja häpeässä, etteivät millään voi uskoa, että mikään tai kukaan voisi heitä armahtaa. Ei ainakaan sellainen Isä, joka on jäänyt tai tullut etäiseksi tai Isä, joka on suuttuvaista ja vihastuvaa tyyppiä. Sellaisen armottoman Jumalan nämä neljännet ihmiset tuntevat.

Vai. Olisiko sittenkin niin, että on vain yhdenlaisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka niin kovin helposti lokeroivat toisiaan. Ihmisiä, jotka löytävät toisistaan kyllä virheitä ja kaikenlaisia erottavia tekijöitä ja asioita jotka rikkovat välit. Että on vain ihmisiä, jotka kaikki on kuitenkin yksi Jumala rakkaudessaan luonut. Ihmisiä, jotka kaikki on Kristus lunastanut. Ihmisiä, joita kaikkia Pyhä Henki täällä kutsuu luokseen, anteeksiannon lähteelle, anteeksiantavan Jumalan luo. Ja joita kaikkia Jumala kutsuu elämään myös keskenään niin, että he antavat toisilleen anteeksi. Että me antaisimme toisillemme anteeksi, niin kuin taivaallinen Isämme on antanut meille anteeksi Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden.

Tähän lupaukseen me kaikki saamme turvautua. Tunnustakaamme siksi rikkomuksemme yhteen ääneen.


Kommentit

Elina Koivisto sanoi…
Hieno saarna taas kerran! Tosi sujuvaa tekstiä ja ajattelua.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tähti antaa tehtävän

Saarna loppiaisena 6.1.2026 Jes. 49:5-7; Kol. 1:24-27; Matt. 2:12 Rakkaat ystävät. Niin kuin tietäjät, mekin olemme matkalla. Omassa elämässämme, mielessämme, kristittyinä, suhteessa itseemme, toisiimme ja Jumalaan. Loppiaisena olemme joulun lopussa mutta samaan aikaan uuden vuoden alussa. Me kuljemme Betlehemiin katsomaan joulun lasta, me lähdemme liikkeelle, me saavumme yhteen, me palaamme samaa tai toista tietä takaisin kotiin.   Vuoden alussa saattaa olla monenlaisia suunnitelmia, lupauksia, aikeita, tavoitteita. Elämän taipaleella, työssä, harrastuksissa, myös kristittynä, myös yhteisönä. Mikä ikinä se oman elämän suunnitelma tai tavoite onkin, rohkenen näin loppiaisena ehdottaa, entä jos kulkisimme niitä kohti tietäjien tavoin, seuraten Jeesusta, tai seuraten merkkejä siitä, mistä Jeesus löytyy. Tietäjillä oli suunnitelma. Suunnitelmalla oli suunta. Suuntana oli vastasyntynyt kuningas, jonka he tahtoivat ottaa vastaan. He kulkivat matkan päästäkseen päämäärään. Oli tehtä...

Poissaoleva Jumala

Saarna Orimattilassa 29.3.2009 5. paastonajan sunnuntai Kärsimyksen sunnuntai Ps. 43: 1 + 2–5; Jes. 29: 13–16; 1. Piet. 2: 4–10; Mark. 12:1-12. Saarna Olen lenkillä, kun paikallisliikenteen bussi kurvaa pysäkille. Hölkkään bussin ohitse ja silloin se osuu silmiini. Bussin kyljessä on monimetrinen mainostarra. Se julistaa: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Hätkähdän, kompastun ja kaadun. Sitten onneksi herään ajatuksistani ja palaan tähän todellisuuteen. Bussikampanja ei siis ole ulottunut vielä Orimattilaan eikä Lahteenkaan. Mutta suuremmissa kaupungeissa, Helsingissä ja Tampereella, bussimainoksia ollaan kesäksi liimailemassa joukkoliikenteeseen. Kyseessä on brittiläislähtöinen uskonnonvastainen kampanja, jolla ateistit ja vapaa-ajattelijat haluavat äänensä kuuluville. Heidän viestinsä tai tunnuslauseensa siis on: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Tunnuslause vaikuttaa tehokkaalta: ei...

"Joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu"

Saarna 19.6.2011 Pyhän Kolminaisuuden päivä Konfirmaatiomessu Viro 9951 Joh. 15:1-10 Kaksi päällimmäisintä muistoa riparista. Ensimmäinen viimeiseltä illalta Virossa. Istumme ringissä hämärässä yläkerrassa. Jokaisella on kädessään tuohus, rukouskynttilä. Yksi kerrallaan, vuorotellen tuohukset syttyvät. Liekki leviää. Valo kasvaa. On hyvä istua yhdessä. Jokainen saa sanoa, miltä tuntuu. Tuntuu, että huoneessa on rakkautta. Toinen muisto. Paluumatkamme lopulta. Linja-auto jaksaa vielä viimeiset kilometrit. Linja-autossa soi laulu. Lauletaan yhdessä riparilauluja. On hyvä istua kyydissä. Laulu menee sydämeen. Tuntuu, että bussissa on rakkautta. Yhdessä lauletaan sun salaisista haaveistas, joissa "joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu." Prinsessa Alice rakasti niin että sattui. Alice eli 1800-luvun Englannissa ja oli Englannin kuningatar Victorian tytär. Tarina kertoo, kuinka prinsessa Alicen lapsi oli sairastunut kurkkumätään. Lääkärit varoittivat ankarasti, ettei lasta s...