Siirry pääsisältöön

Neljän lauseen ihmiset

Matt. 6: 14-15
Jeesus sanoo:
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa,
antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille,
ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

Voisiko olla niin, että on olemassa neljänlaisia ihmisiä, riippuen siitä, minkä lauseen he näistä Jeesuksen sanoista valitsevat?

Että olisi niitä ihmisiä, jotka valitsevat lauseen: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa”. Ihmisiä, jotka ymmärtävät, että anteeksiantamus on välttämätöntä ihmisten keskinäiselle elämälle. Että toiselta on pyydettävä anteeksi, että toiselle on annettava anteeksi. He sen kyllä ymmärtävät, tiedostavat, mutta ei se aina ole helppoa. Ehkä siksi tuo lause alkaa sanalla ”jos”. Jos te annatte anteeksi.

Olisiko myös niitä ihmisiä, jotka valitsevat ennemmin tuon toisen lauseen, lauseen jossa luvataan, että: ”antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.” He ovat niitä, joiden Jumala on armollinen. Niitä, jotka elävät armosta ja luottavat siihen, että tapahtuipa mitä tahansa, aina voi tulla Isän luo, saada anteeksi ja aloittaa uudelleen.

Kolmannet ihmiset voisivat valita lauseen: ”Mutta jos te ette anna anteeksi toisille.” Heille tuo a:lla alkava sana on liian vaikea sanoa ääneen. Se on vaikea lausua hiljaa mielessäänkin. Heillä on ihmissuhteita, joissa asiat ovat menneet niin solmuun, ettei sopiminen tunnu lainkaan mahdolliselta. He valitsevat mieluummin riidassa pysymisen kuin sen myöntämisen, että saattoivat olla itse väärässä. He mieluummin hautovat pahaa mieltään kuin antavat anteeksi.

Sitten ovat he, jotka valitsevat viimeisen lauseen. ”Ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne." Niitä, jotka elävät sellaisessa syyllisyydessä ja häpeässä, etteivät millään voi uskoa, että mikään tai kukaan voisi heitä armahtaa. Ei ainakaan sellainen Isä, joka on jäänyt tai tullut etäiseksi tai Isä, joka on suuttuvaista ja vihastuvaa tyyppiä. Sellaisen armottoman Jumalan nämä neljännet ihmiset tuntevat.

Vai. Olisiko sittenkin niin, että on vain yhdenlaisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka niin kovin helposti lokeroivat toisiaan. Ihmisiä, jotka löytävät toisistaan kyllä virheitä ja kaikenlaisia erottavia tekijöitä ja asioita jotka rikkovat välit. Että on vain ihmisiä, jotka kaikki on kuitenkin yksi Jumala rakkaudessaan luonut. Ihmisiä, jotka kaikki on Kristus lunastanut. Ihmisiä, joita kaikkia Pyhä Henki täällä kutsuu luokseen, anteeksiannon lähteelle, anteeksiantavan Jumalan luo. Ja joita kaikkia Jumala kutsuu elämään myös keskenään niin, että he antavat toisilleen anteeksi. Että me antaisimme toisillemme anteeksi, niin kuin taivaallinen Isämme on antanut meille anteeksi Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden.

Tähän lupaukseen me kaikki saamme turvautua. Tunnustakaamme siksi rikkomuksemme yhteen ääneen.


Kommentit

Elina Koivisto sanoi…
Hieno saarna taas kerran! Tosi sujuvaa tekstiä ja ajattelua.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme. Ehkä e

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun