Siirry pääsisältöön

Luottotehtävissä


Saarna Apostolien päivänä 8.7.2012
Herran palveluksessa

Jes. 66: 18-19; Ap. t. 26: 12-23; Mark. 3: 13-19

Saarna

Kuka on sinun elämässäsi sellainen, johon voit luottaa? Sellainen joka on luottamuksen arvoinen. Eikö olekin mukavaa, kun on joku sellainen, joku jonka puoleen kääntyä, joku jolta pyytää vaikkapa palvelusta, joku johon luottaa. Ja toisaalta: eikö teekin kipeää, kun joku pettää luottamuksesi. Kun joku johon olet luottanut tekeekin oharit tai kääntyy sinua vastaan. Se tekee kipeää.
 
Tänään muistamme apostoleja. Minusta apostolit kertovat luottamuksesta. Heihin luotettiin. Jeesus luotti heihin. He olivat tavallisia ihmisiä, tavallista työtätekevää kansaa. Mutta Jeesus valitsi heidät. Hän valitsi heidät, hän kutsui, hän luotti, hän lähetti. Ehkä he puolestaan valitsivat tarttua tuohon Jeesuksen kutsuun, ehkä he valitsivat sen, että luottivat Jeesukseen, luottivat siihen, että Jeesus tiesi mitä teki valitessaan heidät, luottaessaan heihin, lähettäessään heidät. Ehkä juuri lähettäjän luottamus antoi heille luottamuksen lähteä. Se, että he olivat Jeesukselle luottamuksen arvoisia.

Mutta millaisiin ihmisiin Jeesus luotti? Pysähdytään kolmen kohdalle. Ensimmäisenä listalla, ikään kuin joukon edustajana, Pietari. Se, mitä Pietarista voimme lukea, antaa ymmärtää, että kaikkialla siellä missä tapahtui jotain merkittävää, siellä oli Pietari Jeesuksen mukana. Kuin hän olisi Jeesuksen luotto-opetuslapsi. Pietari, kallio, vakaa ja vahva. Hän on joukosta se, joka vannomistaan vannoi, että vaikka kaikki muut Jeesuksesta luopuisivat, hän ei kyllä luopuisi. Mutta kuinka kävikään. Juuri hänen kieltämisestään meille kirjoitetaan. Ehkä siksi kirjoitetaankin. Että hän, luotettu, arvostettu, joukon ensimmäiseksi listattu, hänkin petti luottamuksen. Hänkin kielsi lähettäjänsä.

Samalla listalla viimeisenä mainitaan Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet. Hänetkin Jeesus valitsi. Hänkin oli yksi niistä, jonka Jeesus lähetti. Jeesus luotti häneenkin. Häneenkin, joka kavaltaisi ja hylkäisi.

Sitten meillä on Paavali. Paavali, jonka kääntymiskokemuksesta saimme lukukappaleessa kuulla. Paavali, joka oli hyvin innokas ja motivoitunut kristittyjen vainooja, koki jotain matkalla Damaskokseen, mikä muutti hänen loppuelämänsä. Mikä muutti myös koko kristinuskon historiaa.

Paavali kertoo kuningas Agrippa II:lle siitä, kuinka Jeesus tuolla Damaskoksen tiellä ilmestyi hänelle. ”Herra sanoi: 'Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.'”

Jeesus valitsi myös Paavalin. Jeesus kutsui ja lähetti myös hänet, joka oli aiemmin vainonnut Kristuksen omia. Apostolien teoista voimme lukea, kuinka vainottuja vangittiin, ruoskittiin, ehkä surmattiin. Paavali ei tosin itse ole kirjeissään tarkemmin kertonut, miten vainoaminen hänen osaltaan tapahtui. Galatalaiskirjeen alussa hän ottaa kyllä esiin taustansa sanoen: ”Olettehan kuulleet, kuinka minä aikoinani, kun elin juutalaisena, vainosin kiihkeästi Jumalan seurakuntaa ja yritin tuhota sen.”

Olennaista on kuitenkin se, että Kristuksen vastustajasta tuli Kristuksen apostoli, sanansaattaja, valittu ja luotettu. Paavali itse kirjoittaa: ”Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja armossaan kutsui minut työhönsä, näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä.”

Meillä on siis apostolien, luotettujen joukossa kieltäjä, kavaltaja ja vainooja. Minusta se kertoo vahvasti siitä, että Jeesus antaa jokaiselle mahdollisuuden. Apostolit rohkaisevat meitä luottamaan siihen, että Jeesus valitsee, kutsuu ja lähettää kenet tahansa.

Myös meidät. Sillä eikö meidän kasteemme ole lähtöviiva sillä matkalla, jota kutsumme kristityn vaellukseksi, Jeesuksen seuraamiseksi. Eikö se ole lähtöpaikka, josta Jeesus lähettää meidät hänen todistajikseen. Todistamaan siitä armosta, jolla Jeesus kasteessa kutsuu meidät. Todistamaan, siitä valinnasta, jonka hän jo kasteessa tekee meidän kohdallamme. Jeesus sanoo: ”Ette te ole valinneet minua, vaan minä olen valinnut teidät.” Jeesus on valinnut meidät. Ehkä hän siis luottaa meihin. Luottaa, että pysymme hänelle uskollisina. Luottaakohan liikaa?

Entä kun luottamusta ei löydy. Entä kun lähetetty ei löydä perille. Tekeeköhän se Jeesukseen kipeää? Miksei tekisi? Kyllä hän tietää, miltä petetyksi tuleminen on. Mutta eikö se kerro jotain meidän ihmisten ja Jumalan välisestä erosta, että vaikka luottamus menisi kerran tai toisenkin, hän ei luovuta. Jeesus ei luovuta meidän kohdallamme, vaan nostaa yhä uudelleen pystyyn, kun kaadumme. Sanoo, kuten sanoi Paavalille, vainoojalle, ”Nouse jaloillesi! Minä olen valinnut sinut, minä pelastan sinut, minä varjelen sinua, minä lähetän sinut.”

Jeesus ei luovuta, vaan tarjoaa yhä uudelleen sijaa hänen lähellään, tarjoaa anteeksiantoa, mahdollisuuden aloittaa ja lähteä liikkeelle uudelleen. Ja tältä pohjalta, anteeksiannon kalliolta, hän tarjoaa meille tehtävää, jokaiselle siinä omassa kutsumuksessaan ja elämäntilanteessaan viedä valon sanomaa elämän pimeisiin paikkoihin.

Kastettuina me saamme tämän armon ja anteeksiantamuksen omistaa ja siitä sitten muillekin ammentaa: kertoa, antaa ymmärtää, antaa jollain tapaa kokea sen, että Jumala on armollinen, sen että hän antaa anteeksi, että Jeesuksen luo saa aina palata kieltämisten, hylkäämisten ja vastustamistenkin jälkeen. Hän yhä luottaa meihin, vaikka itse emme enää luottaisi. Vaikka itse näkisimme tilanteemme toivottomana. Ehkä hän näkee elämämme kokonaisempana kuin itse näemme. Mutta eikö tuo Jeesuksen luottamus anna meille arvon, tai muistuta meitä arvostamme. Me olemme hänelle tärkeitä, olemme hänelle rakkaita. Sinä olet Jeesukselle tärkeä. Sinulla on väliä. Vaikka olisit itseesi pettynyt etkä omiin käsiisi luottaisi mitään tehtävää. Hän luottaa.

Vanha kertomus kuvaa Jeesuksen luottamusta apostolejaan ja meitä kaikkia kohtaan osuvasti.

”Paholainen yritti taivuttaa Herran Jeesuksen pakenemaan ristinkuolemaa. Hän sanoi:  – Kirkko tarvitsee sinua maan päällä. Kuka sitten saarnaa ja parantaa sairaita ja johtaa seurakuntia, jos sinua ei enää ole?  – Olen minä jo etsinyt käsiini muutamia miehiä,  Jeesus vastasi.
– No mutta eiväthän Pietari ja Johannes ja nuo muutamat muut pysty selviytymään tehtävästä!
– Eivät pystykään, mutta he löytävät puolestaan muita, jotka auttavat heitä. Ja nämä taas löytävät toisia... 
– Entä jos he eivät teekään niin? paholainen kysyi. Entäpä jos heidän intonsa loppuu ja he alkavat riidellä keskenään? Eikö sinun suunnitelmasi ole kovin uhkarohkea? Käyttää nyt palvelukseensa ihmisiä!
– On se, Jeesus vastasi. Se on hyvin uhkarohkea. Mutta se on minun ainoa suunnitelmani.”

Rukous

Rakas Vapahtaja, 
sinä toteutit taivaallisen Isän tahdon, 
kun tulit auttamaan meitä ikuisen elämän tielle.
Tee meistä seuraajiasi 
ja kutsu tehtäviin, jotka olet meille tarkoittanut. 
Varusta meidät voimallasi ja lisää uskoa, 
niin ettei pelko eikä oma heikkoutemme 
olisi esteenä kuuliaisuudelle. 
Auta meitä pysymään sinussa 
ja luottamaan siihen, 
että kaikessa, mitä teemme sinua kuunnellen, 
on mukana siunauksesi. 
Ylistys sinulle aina ja ikuisesti. 
Aamen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme. Ehkä e

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun