Saarna 15.1.2012
2. sunnuntai loppiaisesta
Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa
Mark. 1:14–15
Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!"
Saarna
Tämä 26-sanainen tekstikatkelma on Markuksen tiivis kuvaus, tiivistelmä Jeesuksen toiminnan alusta. Se on kuin otsikko, joka kiteyttää sen, mistä Jeesuksen toiminnassa ja julistuksessa on kyse. Se sanotaan selvästi. Jeesus julisti Jumalan evankeliumia.
Mutta mitä sana evankeliumi oikeastaan tarkoittaa? Siitä nousee meille ehkä mieleen tuttu sana ”ilosanoma”, tai suora käännös kreikasta ”hyvä sanoma”, ”hyvä uutinen”. Tai sillä voidaan tarkoittaa myös evankeliumikirjaa, yhtä Uuden testamentin kirjallisuudenlajia. Mutta nämä ovat ehkä Jeesusta myöhempiä, Jeesuksen myötä syntyneitä merkityksiä.
Aikaisemmin sanaa evankeliumi käyttivät Rooman keisarit, keisarit jotka pitivät itseään, ja joita epäilemättä osa kansastakin piti, maailman herroina, sen pelastajina ja vapauttajina. Keisarin lähettämiä sanoja sanottiin evankeliumiksi – riippumatta siitä, mikä oli viestin sisältö, riippumatta siitä oliko se edes erityisen iloinen tai hyvä. Koska sanoma oli peräisin keisarilta, pidettiin sitä pelastavana sanomana, sellaisena mikä muuttaa maailmaa, muuttaa sitä parempaan suuntaan.
Nyt kun sitten Markus kuvaa Jeesuksen julistusta Jumalan evankeliumina, hän antaa sanalle uuden merkityksen. Eivät jumalina itseään pitävät keisarit voi maailmaa pelastaa, vain Jumala voi. Jumalan evankeliumi ei jää vain puheeksi ja sanoiksi, viestiksi tai ilmoitukseksi, vaan se on jotain enemmän. Se on toimintaa, se on vaikutusta, evankeliumi on vaikuttava voima, jossa Jumala tuo maailmalle pelastuksen, totuuden ja muutoksen.
”Aika on täyttynyt. Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” julisti Jeesus. Jotain tapahtuu. Jumala puuttuu peliin. Jumala ryhtyy pelastustyöhön. Hänen valtakuntansa on tullut lähelle. Ja tämä Jeesuksen julistus Jumalan valtakunnasta näyttäisi olevan hänen toimintansa ytimessä.
Sillä ilmaisu ”Jumalan valtakunta” esiintyy Uudessa testamentissa nimittäin 122 kertaa, joista Matteuksella, Markuksella ja Luukkaalla 99 kertaa, joista edelleen 90 kertaa Jeesuksen omissa sanoissa. Ilmaisu kuului siis erityisesti Jeesuksen omaan sanastoon. Sitä paitsi kyseessä ei ollut mikään tuona aikana kaikkien huulilla ollut sanapari, pikemminkin kyse on juuri Jeesuksen julistukselle tunnusomaisesta piirteestä, ikään kuin Jeesuksen omasta sloganista, joka muodostaa hänen julistuksensa keskuksen. Esimerkiksi Jeesuksen vertauksista mainitaan kymmenen suoranaisesti koskevan Jumalan valtakuntaa. Lisäksi monen muunkin vertauksen voidaan ymmärtää käsittelevän juuri tätä Jeesuksen ydinsanomaa.
Mitä Jeesus tällä ydinsanomallaan, sanomalla Jumalan valtakunnasta halusi sitten sanoa? Miten niin Jumalan valtakunta on tullut lähelle?
Kun palaamme tuohon Markuksen ytimekkääseen tiivistykseen Jeesuksen toiminnan alusta, me luemme, että ”kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia.” Ajan murros ja muutos ilmaistaan meille Johanneksen vangitsemisen kautta. Nyt kun Johanneksen aika on ohi, alkaa toinen aika. Jeesuksen toiminnan aika. Tie on raivattu, kansaa on valmistettu. Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Jeesus, Jumalan Poika, on tullut keskellenne. Jumala on puuttunut peliin.
Viittaisiko Jumalan valtakunta jollain tavalla siis Jeesukseen itseensä? Otan avuksi kaksi vertausta. Matteuksen luvussa 13 Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa peltoon kätkettyyn aarteeseen. Siitä sanotaan näin: ”Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.” Samassa yhteydessä Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa helmeen. Kun kauppias ”löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”
Jollain tapaa nousevat vielä mieleen nämä Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle, joka tuli kysymään, kuinka hän saisi iankaikkisen elämän. Jeesus sanoi: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua."
Ehkä Jeesus onkin se kätketty aarre, ehkä hänen tuntemisensa onkin se kallisarvoinen helmi, jonka edestä kaikesta muusta on vara luopua. Ehkä Jeesus julistaessaan Jumalan valtakunnan läheisyyttä, julisti Jumalan valtaa ja tahtoa pelastaa maailma, jota hän rakastaa, ja näihin pelastustoimiin ryhtyminen merkitsi Jeesuksen saapumista luoksemme, hänen aikansa alkamista.
Sillä eikö juuri Jeesuksen persoonassa, eikö juuri hänen toiminnassaan, eikö juuri hänen elämässään ja sen eri vaiheissa Jumalan valtakunta tullut meitä lähelle. Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme.
Eikö juuri siinä, kun Jeesus liikkui ihmisten, erilaisten ja eri tavoin hyljeksittyjen ja eri tavoin ulkopuolelle jääneiden Jumalan luomien keskellä, eikö juuri siinä Jumala kohdannut luomansa.
Eikö juuri niissä sanoissa, joita Jeesus puhui ja joilla hän opetti, eikö juuri niissä Jumalan viisaus tullut meidän tietoomme. Eikö juuri niissä Jumalan lohdutus tullut lääkkeeksi haavoihimme. Eikö juuri niissä Jumalan johdatus syttynyt valoksi tiellemme.
Eikö juuri ihmeteoissaan ja parantamisissaan Jeesus näyttänyt maailmalle jumalallisen luontonsa.
Ja eikö hänen koko elämässään, syntymästä lähtien aina ristinkuolemaan saakka, toteutunut Jumalan suunnitelma, hänen valtansa ja hänen pelastava tahtonsa. Ja eikö Jeesuksen kuolemassa, ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa Jumalan valta ja kaiken muuttava voima tullut koko universumin silmien eteen ihmeteltäväksi.
Eikö Jeesuksessa Jumalan evankeliumi tule todeksi, ei vain kerran Galileassa vaan yhä tänään, myös meidän keskellämme. Jeesuksessa Jumala vaikuttaa ja toimii meidänkin elämässämme. Evankeliumilla Jeesuksesta Kristuksesta on yhä tänäänkin pelastava voima ja elämää uudistava vaikutus. Hän saapuu luoksemme paitsi sanassaan, myös ehtoollisen leivässä ja viinissä hän tulee aarteeksemme, helmeksemme.
Siksi - kuten Jeesus sanoi - kääntykää, siis muuttakaa mielenne, ja uskokaa hyvä sanoma, evankeliumi, pelastava sana, jonka Jumala on meille antanut. Luetaan sitä. Vietetään sen kanssa aikaa. Tutustutaan sen avulla Vapahtajaan, joka kerran julisti, paransi ja opetti, kuolemallaan sovitti ja ylösnousemisellaan kukisti. Joka yhä on lähellä. Joka yhä näyttää voimansa meille.
Ensi keskiviikkona 18.1. vietetään ekumeenista rukouspäivää. Se aloittaa kahdeksanpäiväisen kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikon 18.-25.1. Jos Rooman keisarien lähettämiä sanomia kutsuttiin evankeliumeiksi, niin tasavallan presidentin antama vuoden rukouspäiväjulistus se vasta hyvä sanoma on. Siitä kelpaa mielellään lukea otteita tähän saarnan päätteeksi.
Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä.
2. sunnuntai loppiaisesta
Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa
Mark. 1:14–15
Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!"
Saarna
Tämä 26-sanainen tekstikatkelma on Markuksen tiivis kuvaus, tiivistelmä Jeesuksen toiminnan alusta. Se on kuin otsikko, joka kiteyttää sen, mistä Jeesuksen toiminnassa ja julistuksessa on kyse. Se sanotaan selvästi. Jeesus julisti Jumalan evankeliumia.
Mutta mitä sana evankeliumi oikeastaan tarkoittaa? Siitä nousee meille ehkä mieleen tuttu sana ”ilosanoma”, tai suora käännös kreikasta ”hyvä sanoma”, ”hyvä uutinen”. Tai sillä voidaan tarkoittaa myös evankeliumikirjaa, yhtä Uuden testamentin kirjallisuudenlajia. Mutta nämä ovat ehkä Jeesusta myöhempiä, Jeesuksen myötä syntyneitä merkityksiä.
Aikaisemmin sanaa evankeliumi käyttivät Rooman keisarit, keisarit jotka pitivät itseään, ja joita epäilemättä osa kansastakin piti, maailman herroina, sen pelastajina ja vapauttajina. Keisarin lähettämiä sanoja sanottiin evankeliumiksi – riippumatta siitä, mikä oli viestin sisältö, riippumatta siitä oliko se edes erityisen iloinen tai hyvä. Koska sanoma oli peräisin keisarilta, pidettiin sitä pelastavana sanomana, sellaisena mikä muuttaa maailmaa, muuttaa sitä parempaan suuntaan.
Nyt kun sitten Markus kuvaa Jeesuksen julistusta Jumalan evankeliumina, hän antaa sanalle uuden merkityksen. Eivät jumalina itseään pitävät keisarit voi maailmaa pelastaa, vain Jumala voi. Jumalan evankeliumi ei jää vain puheeksi ja sanoiksi, viestiksi tai ilmoitukseksi, vaan se on jotain enemmän. Se on toimintaa, se on vaikutusta, evankeliumi on vaikuttava voima, jossa Jumala tuo maailmalle pelastuksen, totuuden ja muutoksen.
”Aika on täyttynyt. Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” julisti Jeesus. Jotain tapahtuu. Jumala puuttuu peliin. Jumala ryhtyy pelastustyöhön. Hänen valtakuntansa on tullut lähelle. Ja tämä Jeesuksen julistus Jumalan valtakunnasta näyttäisi olevan hänen toimintansa ytimessä.
Sillä ilmaisu ”Jumalan valtakunta” esiintyy Uudessa testamentissa nimittäin 122 kertaa, joista Matteuksella, Markuksella ja Luukkaalla 99 kertaa, joista edelleen 90 kertaa Jeesuksen omissa sanoissa. Ilmaisu kuului siis erityisesti Jeesuksen omaan sanastoon. Sitä paitsi kyseessä ei ollut mikään tuona aikana kaikkien huulilla ollut sanapari, pikemminkin kyse on juuri Jeesuksen julistukselle tunnusomaisesta piirteestä, ikään kuin Jeesuksen omasta sloganista, joka muodostaa hänen julistuksensa keskuksen. Esimerkiksi Jeesuksen vertauksista mainitaan kymmenen suoranaisesti koskevan Jumalan valtakuntaa. Lisäksi monen muunkin vertauksen voidaan ymmärtää käsittelevän juuri tätä Jeesuksen ydinsanomaa.
Mitä Jeesus tällä ydinsanomallaan, sanomalla Jumalan valtakunnasta halusi sitten sanoa? Miten niin Jumalan valtakunta on tullut lähelle?
Kun palaamme tuohon Markuksen ytimekkääseen tiivistykseen Jeesuksen toiminnan alusta, me luemme, että ”kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia.” Ajan murros ja muutos ilmaistaan meille Johanneksen vangitsemisen kautta. Nyt kun Johanneksen aika on ohi, alkaa toinen aika. Jeesuksen toiminnan aika. Tie on raivattu, kansaa on valmistettu. Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Jeesus, Jumalan Poika, on tullut keskellenne. Jumala on puuttunut peliin.
Viittaisiko Jumalan valtakunta jollain tavalla siis Jeesukseen itseensä? Otan avuksi kaksi vertausta. Matteuksen luvussa 13 Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa peltoon kätkettyyn aarteeseen. Siitä sanotaan näin: ”Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.” Samassa yhteydessä Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa helmeen. Kun kauppias ”löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”
Jollain tapaa nousevat vielä mieleen nämä Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle, joka tuli kysymään, kuinka hän saisi iankaikkisen elämän. Jeesus sanoi: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua."
Ehkä Jeesus onkin se kätketty aarre, ehkä hänen tuntemisensa onkin se kallisarvoinen helmi, jonka edestä kaikesta muusta on vara luopua. Ehkä Jeesus julistaessaan Jumalan valtakunnan läheisyyttä, julisti Jumalan valtaa ja tahtoa pelastaa maailma, jota hän rakastaa, ja näihin pelastustoimiin ryhtyminen merkitsi Jeesuksen saapumista luoksemme, hänen aikansa alkamista.
Sillä eikö juuri Jeesuksen persoonassa, eikö juuri hänen toiminnassaan, eikö juuri hänen elämässään ja sen eri vaiheissa Jumalan valtakunta tullut meitä lähelle. Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme.
Eikö juuri siinä, kun Jeesus liikkui ihmisten, erilaisten ja eri tavoin hyljeksittyjen ja eri tavoin ulkopuolelle jääneiden Jumalan luomien keskellä, eikö juuri siinä Jumala kohdannut luomansa.
Eikö juuri niissä sanoissa, joita Jeesus puhui ja joilla hän opetti, eikö juuri niissä Jumalan viisaus tullut meidän tietoomme. Eikö juuri niissä Jumalan lohdutus tullut lääkkeeksi haavoihimme. Eikö juuri niissä Jumalan johdatus syttynyt valoksi tiellemme.
Eikö juuri ihmeteoissaan ja parantamisissaan Jeesus näyttänyt maailmalle jumalallisen luontonsa.
Ja eikö hänen koko elämässään, syntymästä lähtien aina ristinkuolemaan saakka, toteutunut Jumalan suunnitelma, hänen valtansa ja hänen pelastava tahtonsa. Ja eikö Jeesuksen kuolemassa, ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa Jumalan valta ja kaiken muuttava voima tullut koko universumin silmien eteen ihmeteltäväksi.
Eikö Jeesuksessa Jumalan evankeliumi tule todeksi, ei vain kerran Galileassa vaan yhä tänään, myös meidän keskellämme. Jeesuksessa Jumala vaikuttaa ja toimii meidänkin elämässämme. Evankeliumilla Jeesuksesta Kristuksesta on yhä tänäänkin pelastava voima ja elämää uudistava vaikutus. Hän saapuu luoksemme paitsi sanassaan, myös ehtoollisen leivässä ja viinissä hän tulee aarteeksemme, helmeksemme.
Siksi - kuten Jeesus sanoi - kääntykää, siis muuttakaa mielenne, ja uskokaa hyvä sanoma, evankeliumi, pelastava sana, jonka Jumala on meille antanut. Luetaan sitä. Vietetään sen kanssa aikaa. Tutustutaan sen avulla Vapahtajaan, joka kerran julisti, paransi ja opetti, kuolemallaan sovitti ja ylösnousemisellaan kukisti. Joka yhä on lähellä. Joka yhä näyttää voimansa meille.
Ensi keskiviikkona 18.1. vietetään ekumeenista rukouspäivää. Se aloittaa kahdeksanpäiväisen kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikon 18.-25.1. Jos Rooman keisarien lähettämiä sanomia kutsuttiin evankeliumeiksi, niin tasavallan presidentin antama vuoden rukouspäiväjulistus se vasta hyvä sanoma on. Siitä kelpaa mielellään lukea otteita tähän saarnan päätteeksi.
Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä.
Kommentit