Siirry pääsisältöön

Siinä on rakkaus

Viikkomessun puhe 29.12.2011 klo 13

1. Joh. 4: 9-16

Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.

Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme. Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.



Puhe

Tuskin kukaan kaipasi jouluunsa talvimyrskyä, joka tapaninpäivänä riehui ja teki tuhojaan. Puita kaatuili teille, talojen päälle, sähkölinjoille. Moni vietti lomapäiviään ja edelleen joutuu selviytymään elämästään ilman sähköä. Kynttilän valossa, retkikeittimien ja tulisijojen varassa.

Ehkä luonto näyttää meille näin ihmisen pienuuden ja voimattomuuden. Ehkä kun olosuhteet heittelevät ja riepottelevatkin meitä, huomaammekin tarkastella asioita uusista näkökulmista. Ehkä silloin kun sähkövalo katoaa ja on sytytettävä aito luonnon valo, ehkä silloin näemmekin jotain enemmän.

"Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän."

Alati muuttuvan ja uusien tuulten heittelemän maailman hämärässä meille tänäkin jouluna loistaa tuo kirkas joulun valo, tuo muuttumaton joulun ilosanoma, Vapahtaja on syntynyt.

Se on se joulusta jouluun sama lohdun sana, olivatpa tuulet sitten suotuisat tai myrskyisät seinien ulkopuolella. Niin tai seinien sisäpuolella. Jumalan rakkaus on onneksi meistä riippumatonta.

"Siinä on rakkaus - ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

Vaikka luonnon voimien edessä olemme välillä avuttomia ja pieniä, joulun sanoma näkee meidät toisesta kulmasta. Jumala näkee meidät omasta vinkkelistään, Isän silmin, Luojan näkökulmasta. Ja jollain tapaa tänä jouluna minua on joulussa puhutellut tämä Jumalan näkökulma.

Ajattele, Jumala näki meidät, hän näki juuri sinutkin, kun päätti ilmaista rakkautensa, kun päätti lähettää Jeesuksen maailmaan. Hän näki meidät, katsoi rakastavin silmin, huomasi kaiken sen synnin pimeyden, jossa kuljemme, ja teki päätöksen. Valinnan. Rakkauden osoituksen. Jumalan Poika syntyisi ihmiseksi, olisi yksi meistä, eläisi ihmisen elämän, opettaisi meitä sanoillaan tuntemaan rakastavan Isän, mutta kokisi myös kaiken ihmiselämän ailahtelevuuden, ja lopulta antaisi itsensä uhriksi meidän edestämme ja vuodattaisi verensä meidän syntiemme - sinunkin syntiesi - sovitukseksi.

Siinä on rakkaus. Siinä, että Jumala on ensin ja kaiken alussa rakastanut meitä. Siinä on joulu. Siinä on meille ojennettu lahja. Siinä on lääke sisimpämme kipuun, siinä on vastaus kaipaukseemme, siinä eläinten ruokakaukaloon kapaloidussa Jumalan Pojassa on meille elämän leipä pelastuksen nälkäämme. Tämä lahja meille tänäänkin on tarjolla ehtoollisessa. Siinä meille vakuutetaan, että Kristuksen ruumis ja veri on meidän puolestamme annettu ja vuodatettu.

”Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.”

Jumalan rakkaudessa on myös keskinäisen rakkautemme siemen. Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Kun olemme itse saaneet olla seimen äärellä ihmettelemässä Jumalan suurta rakkautta, ehkä sydämessämme tapahtuu jotain sellaista, että alamme nähdä toinen toisemmekin toisesta näkökulmasta. Emme omien arvioidemme mukaan, vaan enemmän Jumalan silmin. Enemmän rakastettavina kuin uskallamme itsestämmekään kuvitella.

Kun maailmat tuulet heittelevät, on Jumalan armossa luja ja kestävä turva. Hänen suureen rakkauteensa turvaten tunnustakaamme syntimme näin sanoen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme. Ehkä e

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun