sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Kaikki mitä jouluun tarvitaan

Saarna 18.12.2011
4. adventtisunnuntai

Jes. 29: 17-19; Room. 15: 8-13;
Matt. 1: 18-24


Saarna

Marialla oli mukanaan jo matkalla Betlehemiin kaikki mitä jouluun tarvitaan.

Näin oivalsi piirtäjä Maija Paavilainen uusimman Kotimaa-lehden piirroksessaan. Piirroksessa, jossa tekivät matkaansa Joosef, Maria ja aasi. Mutta matkalla oli mukana muutakin. Joku muu. Kätkettynä silmiltämme. Piilossa mutta läsnä. Marialla oli jo matkalla Betlehemiin mukana kaikki mitä jouluun tarvitaan. Hän kantoi joulun suurta ihmettä.

Mutta mietitäänpä hetki tuota Marian tilannetta. Ja erityisesti Marian tilannetta ennen Jeesuksen syntymää. Sillä lapsen syntymisen ilo muuttaa asioita. Se saa ehkä unohtamaan raskauspahoinvoinnit ja synnytyskivut ja huolen siitä miten kaikesta selvitään. Mutta ennen syntymää tilanne on toinen.

Maria, nuori tyttö vasta, saa hämmästyttävät uutisen. Luukkaan evankeliumin 1. luvussa kerrotaan, kuinka enkeli ilmoittaa Marialle: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.”

Vaikka en olekaan nuori tyttö, uskaltaisin veikata, että Marian tunnemyrsky on ollut melkoinen. Mitä ihmettä! Ei voi olla! Kuinka selitän tämän ihmisille? Eihän kukaan uskoisi minua! Miten ikinä tästä selviän? Luulevat minua avionrikkojaksi. Mitä Joosefkin tästä ajattelee?

Niin, sitten on Joosef ja on Joosefin tunnemyrsky. Hän on kihlannut Marian, yhteinen tulevaisuus on edessä. Perheen perustaminen, elämä yhdessä. Ja mitä tapahtuu. Käy ilmi että hänen kihlattunsa on raskaana. Ei mikään helppo paikka Joosefille. Ei elinyhteisönsä edessä, lähipiirinsä edessä, Marian edessä. Millä tavoin ihmiset katsoisivatkaan häntä? Tuo on se mies, jonka kihlattu on raskaana toiselle. Mikä häpeä. Nainenhan pitäisi kivittää. Toisaalta, voisiko Joosef enää luottaa Mariaan. Voisiko hän rakentaa yhteistä tulevaisuutta tämän kanssa?

Maria on neuvoton. Joosef on neuvoton. Mutta juuri ihmisen kaikkein neuvottomimmassakin hetkessä Jumala näyttää olevan läsnä. Jumala tulee sinne, missä ihmisen omat keinot näyttävät kadonneen. Keinot selviytyä, keinot selittää asioita järjellä.

Enkeli, Jumalan sanansaattaja, ilmestyy näissä neuvottomissa tilanteissa. Sekä Joosefille että Marialle. Viesti on sama. ”Älä pelkää. Jumala pitää sinusta huolen. Hänelle mikään ei ole mahdotonta.”

Tämän joulun alla tämä on se viesti, jolla tahdon sinua rohkaista. Vaikka elämässäsi asiat näyttäisivät ajautuvan umpikujaan, Jumalalla on keinot siitäkin eteenpäin. Vaikka kaikkea varjostaisi alleen hukuttava pimeys, sen pimeyden keskelle Jumala voi tuoda valonsa. Hänen apunsa on kätkettynä niihin hetkiin, jotka meistä tuntuvat kaikkein avuttomimmilta. Hänen rakkautensa on piilotettu niihin ihmisiin, jotka meidän mielestämme ovat ehkä eniten rakkautta vailla. En tiedä, voi kuulostaa hassulta, mutta aivan kuin Jumala olisi mieltynyt vastakohtiin. Se missä me näemme vähän, näkee Jumala paljon. Paljon mahdollisuuksia, paljon rakastettavaa, paljon hänelle käyttämisen arvoista.

Miksi Jumala muuten olisi valinnut Marian, nuoren hämmentyneen nasaretilaistytön, Poikansa äidiksi. Miksi Jumala olisi muuten syntynyt ihmiseksi, ja vieläpä aivan pieneksi, avuttomaksi, köyhän seimen vauvaksi. Miksi Jumala olisi muuten kutsunut seurakuntansa johtajaksi Pietarin, ulkoisesti niin innokkaan, mutta sisäisesti kuitenkin pelokkaan ja uskossaan epävarman, Herransa kolmesti kieltävän. Miksi Jumala muuten olisi pelastanut ihmiskunnan yhdellä julmimmista tavoista, ristiinnaulitsemisella, ellei hän näkisi kaikessa niin paljon enemmän mahdollisuuksia kuin mitä me näemme. Niin paljon enemmän kuin mitä me näemme.

Marialla oli mukanaan jo matkalla Betlehemiin kaikki mitä jouluun tarvitaan.

Mitä jouluun tarvitaan? Mitä me näemme kun katsomme omaa jouluun päin kulkemistamme? Mitä näemme kun katsomme Betlehemiä kohti matkaavaa Mariaa?

Näemmekö pelon ja huolen hänen kasvoillaan? Näemmekö neuvottomana, tuntematonta tulevaisuutta päin ratsastavan nuoren naisen? Näemmekö hänessä silloin jotain itsestämme?

Vai näemmekö enemmän? Näemmekö pinnan alle? Kaikkien hänen mielessään pyörivien kysymystensä taakse. Näemmekö sydämeen, joka luottaa Jumalaan, hänen lupauksiinsa, hänen armoonsa ja johdatukseensa olipa tilanne kuinka vaikea tai neuvoton tahansa.

Jos näemme, saamme mekin Marian tavoin kulkea Betlehemiä ja joulua kohti turvautuen lupauksistaan kiinni pitävään Jumalaan.

Se voi olla luottamista siihen, että rauhattomuuteen voi syntyä rauha. Siihen, että kuurot kuulevat ja sokeiden silmät näkevät. Siihen, että kurjat riemuitsevat, eri tavoin köyhät saavat syyn iloita ja kiittää Jumalaa, kuten Jesajan kirjassa luvataan.

Se voi olla luottamista siihen, että armahdusta odottavat saavat armon. Siihen, että tänäkin jouluna ja tähänkin jouluun vievällä matkalla Jumala on lähellä. Siihen, että hänelle ei mikään ole mahdotonta.

Sillä kun katsomme Mariaa, näemmekö paitsi hänen luottavan sydämensä, näemmekö myös ketä hän kohdussaan kantaa. Näemmekö joulukiireissämme ja huolissamme, kuinka paljon Jumala on meitä rakastanut ja yhä rakastaa, kun hän tuli Jeesuksessa luoksemme. Jeesuksessa on kaikki, mitä jouluun tarvitaan. Kun hän on mukana matkassa, joulun lämpö ja ilo ja rauha voivat olla totta joka päivä, myös adventin ja odotuksen aikana.

Rakas Jumala.
Kiitos, että sinä tahdot meille hyvää.
Kun sytytämme adventin kynttilöitä,
auta meitä muistamaan, että sinä olet lähellä meitä.
Kiitos, että meidän ei tarvitse pelätä
eikä kantaa huoliamme yksin.
Auta meitä katsomaan sinuun ja luottamaan siihen,
että sinä teet kaiken uudeksi.
Kuule meitä Jeesuksen tähden.
Aamen.

Ei kommentteja: