Saarna Lohikosken rippikoulusunnuntaina 30.10.2011
Usko ja epäusko
Joh. 9:24-38
Millainen asunto tai huone sinulla on? Muuttuisiko sen sisustus, jos Jeesus sisustaisi sen? Entä millainen se olisi, jos sekä sinä että Jeesus asuisitte siellä yhdessä?
Laulussa laulettiin: ”Sydän kun auki on sinne Jeesus tekee asunnon.” Jeesus tulee luo. Jeesusta kiinnostaa elämämme. Häntä kiinnostaa, mitä sydämessämme on, mitä ajatuksissamme liikkuu. Mitä meille kuuluu? Mutta Jeesus ei käy peremmälle väkisin. Hän ei rymistele sisään kutsumattomana vieraana. Jeesus odottaa sydämen kynnyksellä, josko ovi olisi hänelle auki. Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon.
Tai niin kuin yhdellä kesän riparilla laulettiin: "Sydän kun auki on sinne Jeesus tekee kaksion." Kaksio on asunto, jossa on huone minulle ja huone Jeesukselle. Oltaisiin Jeesuksen kanssa kämppiksiä. Minusta se on oikeastaan varsin hieno vertauskuva uskosta. Usko Jeesukseen on elämän jakamista hänen kanssaan. Luottamista siihen, että Jeesus on heti seinän takana, jos tarvitsee apua tai juttuseuraa. Jos elämässä menee kaikki ihan sotkuiseksi niin kuin sekainen huone, voi pyytää Jeesusta siivousapuun, järjestämään asiat kuntoon.
Uskoa ei synny omin voimin. Sitä ei voi kukaan myöskään väkisin toiselle siirtää. Uskoa ei voi pakottaa. Se on lahja, jonka Jumala lahjoittaa.
Uskon liekki on sytytetty kasteessa. Kasteessa olet saanut lahjaksi uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, kun sinut on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Uskon liekistä muistuttaa se kastekynttilä. Sitä sytytettäessä on kastepappi saattanut muistuttaa Jeesuksen omista sanoista: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
Kynttilän liekki kertoo ja rohkaisee meitä siitä, että Jeesus, maailman valo, on sovittanut ristillä kuollessaan meidän jokaisen syntimme, siivonnut meidän sotkumme, ja siirtänyt meidät pimeydestä valoon, kuolemasta iankaikkiseen elämään. Pimeydellä ei ole lopullista valtaa meihin.
Päivän evankeliumissa me kohtaamme miehen, joka oli elänyt koko elämänsä pimeydessä. Hän oli ollut syntymästään asti sokea. Nyt hän oli saanut näkemisen lahjan. Jeesus oli parantanut hänet. Ehkä Jeesus paransi sokean, jotta tämä sokea voisi nähdä Jeesuksen, hän saisi pimeyden sijasta nähdä valon, maailman valon ja nähdessään voisi myös uskoa Jeesukseen.
Parantuneen miehen lisäksi me kohtaamme evankeliumin kertomuksessa myös fariseuksia, jotka kinastelevat siitä, voiko miehen parantanut Jeesus olla Jumalan mies. Heidän mielestään Jeesus oli rikkonut sääntöjä vastaan, kun oli parantanut miehen sapattina, lepopäivänä, jolloin ei ollut lupa tehdä mitään työtä.
Minusta näitä fariseuksia vaivaa jonkinmoinen asennevamma. He tuntuvat jo lähtökohtaisesti torjuvan Jeesuksen ja kieltäytyvät edes harkitsemasta sitä mahdollisuutta, että Jeesuksessa olisi mitään hyvää. Saati sitten hyväksymään sitä, että Jeesus olisi Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja. Maailman valo.
Sokea mies ja fariseukset edustavat kahta erilaista tapaa suhtautua Jeesukseen: uskoa ja epäuskoa, avoimuutta ja torjumista. Sokean sydän on auki. Fariseusten kiinni. Suljettuun sydämeen ei Jeesus tee kotia. Ei edes väkisin, ei vaikka tahtoisi. Uskoa ei voi pakottaa. Millainen sinun sydämesi on?
Uskon liekki on syttynyt silloin kerran kasteen hetkellä. Vuosien varrella liekki on lepattanut ehkä valoisampana, ehkä himmeämmin. Helposti elämässä kasautuu myös monenlaista roinaa sydämen eteen, kynnykselle esteeksi ja ovelle tukkeeksi. Silloin voi olla vaikeampi enää erottaakaan kerran syttynyttä uskon liekkiä kaiken sen takaa. Onneksi Jeesuksen voi aina kutsua raivaushommiin. Auttamaan siivoamaan asioita järjestykseen.
Rippikoulu voi olla sellainen uskon liekin etsimisen paikka. Rippikoulu on kasteopetusta. Siis opetusta siitä uskosta, johon on kerran kastettu, tai vaihtoehtoisesti rippikoulun jälkeen mahdollisesti kastetaan. Rippikoulussa tutustutaan Jeesukseen. Siellä tutustutaan toisiin ihmisiin. Siellä tutustutaan ihan siihen omaan elämäänkin.
Rippikouluunkin voi suhtautua kahdella erilaisella tavalla: valmiiksi torjuvalla asenteella tai sitten avoimemmin. Meillä on tällainen joukko upeita nuoria, jotka ovat tykänneet rippikoulusta niin paljon, että ovat lähteneet isoskoulutukseen. Isosen tehtävänä on mm. neuvoa ja ohjata rippikoululaisia. Nyt muutamat heistä ovat luvanneet kertoa, miksi heidän mielestään rippikouluun kannattaa lähteä avoimella mielellä.
Nuoret kertovat.
Avoimet silmät näkevät enemmän. Avoimet korvat kuulevat enemmän. Avoin mieli voi saada uutta ajateltavaa ja uusia, yllättäviäkin näkökulmia asioihin. Avoin sydän, no sinne voi Jeesus tehdä viihtyisän, kotoisan ja turvallisen kaksion, jossa vallitsee anteeksiantava ja hyväksyvä ilmapiiri.
Usko ja epäusko
Joh. 9:24-38
Millainen asunto tai huone sinulla on? Muuttuisiko sen sisustus, jos Jeesus sisustaisi sen? Entä millainen se olisi, jos sekä sinä että Jeesus asuisitte siellä yhdessä?
Laulussa laulettiin: ”Sydän kun auki on sinne Jeesus tekee asunnon.” Jeesus tulee luo. Jeesusta kiinnostaa elämämme. Häntä kiinnostaa, mitä sydämessämme on, mitä ajatuksissamme liikkuu. Mitä meille kuuluu? Mutta Jeesus ei käy peremmälle väkisin. Hän ei rymistele sisään kutsumattomana vieraana. Jeesus odottaa sydämen kynnyksellä, josko ovi olisi hänelle auki. Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon.
Tai niin kuin yhdellä kesän riparilla laulettiin: "Sydän kun auki on sinne Jeesus tekee kaksion." Kaksio on asunto, jossa on huone minulle ja huone Jeesukselle. Oltaisiin Jeesuksen kanssa kämppiksiä. Minusta se on oikeastaan varsin hieno vertauskuva uskosta. Usko Jeesukseen on elämän jakamista hänen kanssaan. Luottamista siihen, että Jeesus on heti seinän takana, jos tarvitsee apua tai juttuseuraa. Jos elämässä menee kaikki ihan sotkuiseksi niin kuin sekainen huone, voi pyytää Jeesusta siivousapuun, järjestämään asiat kuntoon.
Uskoa ei synny omin voimin. Sitä ei voi kukaan myöskään väkisin toiselle siirtää. Uskoa ei voi pakottaa. Se on lahja, jonka Jumala lahjoittaa.
Uskon liekki on sytytetty kasteessa. Kasteessa olet saanut lahjaksi uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, kun sinut on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Uskon liekistä muistuttaa se kastekynttilä. Sitä sytytettäessä on kastepappi saattanut muistuttaa Jeesuksen omista sanoista: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
Kynttilän liekki kertoo ja rohkaisee meitä siitä, että Jeesus, maailman valo, on sovittanut ristillä kuollessaan meidän jokaisen syntimme, siivonnut meidän sotkumme, ja siirtänyt meidät pimeydestä valoon, kuolemasta iankaikkiseen elämään. Pimeydellä ei ole lopullista valtaa meihin.
Päivän evankeliumissa me kohtaamme miehen, joka oli elänyt koko elämänsä pimeydessä. Hän oli ollut syntymästään asti sokea. Nyt hän oli saanut näkemisen lahjan. Jeesus oli parantanut hänet. Ehkä Jeesus paransi sokean, jotta tämä sokea voisi nähdä Jeesuksen, hän saisi pimeyden sijasta nähdä valon, maailman valon ja nähdessään voisi myös uskoa Jeesukseen.
Parantuneen miehen lisäksi me kohtaamme evankeliumin kertomuksessa myös fariseuksia, jotka kinastelevat siitä, voiko miehen parantanut Jeesus olla Jumalan mies. Heidän mielestään Jeesus oli rikkonut sääntöjä vastaan, kun oli parantanut miehen sapattina, lepopäivänä, jolloin ei ollut lupa tehdä mitään työtä.
Minusta näitä fariseuksia vaivaa jonkinmoinen asennevamma. He tuntuvat jo lähtökohtaisesti torjuvan Jeesuksen ja kieltäytyvät edes harkitsemasta sitä mahdollisuutta, että Jeesuksessa olisi mitään hyvää. Saati sitten hyväksymään sitä, että Jeesus olisi Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja. Maailman valo.
Sokea mies ja fariseukset edustavat kahta erilaista tapaa suhtautua Jeesukseen: uskoa ja epäuskoa, avoimuutta ja torjumista. Sokean sydän on auki. Fariseusten kiinni. Suljettuun sydämeen ei Jeesus tee kotia. Ei edes väkisin, ei vaikka tahtoisi. Uskoa ei voi pakottaa. Millainen sinun sydämesi on?
Uskon liekki on syttynyt silloin kerran kasteen hetkellä. Vuosien varrella liekki on lepattanut ehkä valoisampana, ehkä himmeämmin. Helposti elämässä kasautuu myös monenlaista roinaa sydämen eteen, kynnykselle esteeksi ja ovelle tukkeeksi. Silloin voi olla vaikeampi enää erottaakaan kerran syttynyttä uskon liekkiä kaiken sen takaa. Onneksi Jeesuksen voi aina kutsua raivaushommiin. Auttamaan siivoamaan asioita järjestykseen.
Rippikoulu voi olla sellainen uskon liekin etsimisen paikka. Rippikoulu on kasteopetusta. Siis opetusta siitä uskosta, johon on kerran kastettu, tai vaihtoehtoisesti rippikoulun jälkeen mahdollisesti kastetaan. Rippikoulussa tutustutaan Jeesukseen. Siellä tutustutaan toisiin ihmisiin. Siellä tutustutaan ihan siihen omaan elämäänkin.
Rippikouluunkin voi suhtautua kahdella erilaisella tavalla: valmiiksi torjuvalla asenteella tai sitten avoimemmin. Meillä on tällainen joukko upeita nuoria, jotka ovat tykänneet rippikoulusta niin paljon, että ovat lähteneet isoskoulutukseen. Isosen tehtävänä on mm. neuvoa ja ohjata rippikoululaisia. Nyt muutamat heistä ovat luvanneet kertoa, miksi heidän mielestään rippikouluun kannattaa lähteä avoimella mielellä.
Nuoret kertovat.
Avoimet silmät näkevät enemmän. Avoimet korvat kuulevat enemmän. Avoin mieli voi saada uutta ajateltavaa ja uusia, yllättäviäkin näkökulmia asioihin. Avoin sydän, no sinne voi Jeesus tehdä viihtyisän, kotoisan ja turvallisen kaksion, jossa vallitsee anteeksiantava ja hyväksyvä ilmapiiri.
Kommentit