Siirry pääsisältöön

Sakkeuksille

Viikkomessun puhe 7.7.2011

Luuk. 19:1-10

Oletko mielestäsi rikas? Sakkeuksesta sanotaan, että hän oli hyvin rikas. Hän oli tehnyt rahaa korkeassa virassa toimiessaan, mutta myös vilpillä. Publikaaneja, noita veronkerääjiä, pidettiin syntisinä, koska he käyttivät asemaansa väärin, keräsivät ihmisille rahaa myös omaan pussiinsa. Varastivat, etsivät omaa etuaan.

Näin kaiketi oli Sakkeuskin rikkautensa koonnut. Mutta onko pankkitilin saldo tai kukkaron sisältö ainoa mittari, jolla voimme rikkautta arvioida? Joku on joskus antanut viisaan neuvon: ”Älä mittaa rikkauttasi niillä asioilla, jotka omistat, vaan niillä asioilla, joita vastaan et ole valmis ottamaan rahaa.”

Tällä määritelmällä jokainen meistä voi olla rikas. Meistä tekevät rikkaita ne asiat, joista emme tahdo luopua, emme mistään hinnasta. Perhe, läheiset, ystävät, terveys, seurakunta, usko. On paljon asioita, joita en vaihtaisi tai antaisi pois.

Ehkä Sakkeuskin ymmärsi, että Jeesuksen kohdatessaan hänen maallinen omaisuutensa ei lopulta olisi minkään arvoinen. Sen sijaan Sakkeus oli valmis jakamaan rikkaudestaan ja korjaamaan tekemänsä vääryydet. Maksamaan takaisin. Jeesuksen kohdatessaan Sakkeus oli valmis vaihtamaan suuntaa, tekemään parannuksen. Mikä sai sen aikaan?

Ehkä Jeesuksen kutsu. Jeesus kutsui Sakkeusta nimeltä: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”

Tämä kutsu teki Sakkeuksesta toisella tavalla rikkaan. Se merkitsi hänelle uudenlaisen elämän alkua. Elämää hyväksynnän ja armon alaisena. Sakkeus, joka halusi kovasti nähdä, mikä mies Jeesus oli, sai puusta kurkkiessaan vastauksen. Jeesus on mies, joka on tullut etsimään, sitä joka on kadonnut. Jeesus on mies, joka kutsuu luokseen senkin, jota muut hyljeksivät. Jeesus on mies, joka kutsuu parannukseen, palaamaan Jumalan tahdon mukaiselle tielle.

Jeesus on mies, joka tuli maailmaan pelastamaan syntisiä. Ehkä me emme ole vääryydellä koonneet rikkauksia itsellemme, mutta on kai monia muita asioita, joissa olemme ajaneet omaa etuamme lähimmäisen kustannuksella. On kai monia asioita, joissa olemme unohtaneet lähimmäisen edun. Monia asioita, jotka ovat kuljettaneet meitä kauemmaksi kaikkien lahjojen lähteestä, Jumalasta.

Siksi juuri meitä sakkeuksia Jeesus tuli kutsumaan. Siksi Jeesus on meidän rikkautemme. Hänen kutsunsa tekee meistäkin rikkaita. Kasteessa kolmiyhteinen Jumala on kutsunut meidät nimeltä omakseen. Tuon kutsun mukana meille on annettu rikkaus, jota emme voi vaihtaa rahaksi.

Usko, jonka Pyhä Henki kasteen kautta synnyttää, on rikkautta. Sillä voimme tarttua Jumalan lupauksiin.

Se, että saamme kuulua seurakuntaan, on rikkautta. Yhdessä saamme kasvaa Kristuksen tuntemisessa ja uskossa ja myös rakkaudessa toinen toiseemme.

Rikkautta on myös elää elämää iankaikkisen elämän toivossa. Meidät on lunastettu vapaiksi kuoleman ja pahan valloista. Lunastettu kalliisti, Kristuksen verellä.

Rikkautta on elää elämää kasteen armossa, armossa jonka turviin saamme joka päivä palata. Armossa, joka antaa meille voiman joka päivä uudelleen tehdä parannusta niistä omista vääryyksistämme ja synneistämme. Tämän armon suojissa me etsimme Jumalan tahtoa arkemme keskellä. Tämän armon suojissa me kohotamme ylistyksen Jumalalle hänen kalliista lahjoistaan, joista tulemme monella tapaa rikkaiksi. Tämän armon suojissa me myös painamme päämme, kun tunnustamme nyt yhdessä syntimme ja harhailumme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun