Siirry pääsisältöön

What Would You Do?

Palmusunnuntain saarna 17.4.2011

2. Kor. 2:14-17
Joh. 12:1-8

Saarna

Kuinka hän tekee Jeesukselle noin? Näin saattaisin hyvinkin Juudaksen kanssa kauhistella, jos olisin mukana tuossa pöytäseurueessa ja näkisin Marian kaatavan tuon hyvin kalliin nardusöljypullollisen Jeesuksen jalkoihin. Kuinka Maria tekee Jeesukselle noin?

Kuinka he tekevät Jeesukselle noin? Ihmettelisin yhdessä opetuslasten kanssa katsoessani palmunoksia heiluttavia pyhiinvaeltajia, pääsiäisjuhlille tulijoita, jotka ilohuudoin ottavat aasin varsalla ratsastavan Jeesuksen vastaan. Kuinka nämä ihmiset tekevät Jeesukselle noin?

Kuinka he saattavat tehdä Jeesukselle noin, hätääntyisin, kun sotilaat Getsemanessa ottavat Jeesuksen kiinni, vangiksi. Ja itkisin ääneen, kun he Golgatalla lyövät naulat Jeesuksen käsiin ja jalkoihin. Kuinka he ikinä voivat tehdä Jeesukselle noin, minun Jeesukselleni.

Minä ymmärtämätön. Opetuslasten tavoin olen kovin usein niin hidas käsittämään, mitä Jeesukselle hänen viimeisinä päivinään tapahtui. Miksi hänet voideltiin, miksi hän ratsasti aasilla, miksi hänet vangittiin, tuomittiin, naulittiin ristille. Se, mitä silmämme näkevät, usein estää sydäntämme näkemästä. Usko näkee enemmän. Siksi usko uskaltaa.

Sen tähden Jeesuksen jalkojen juureen polvistuneen Marian kysymys meille ei tänään ole niinkään se, mitä muut ovat Jeesukselle tehneet. Hänen kysymyksensä meille on siinä, mitä me olemme valmiit tekemään Jeesukselle.

Olenko minä valmis uhraamaan kokonaisen omaisuuden Jeesuksen tähden? Marian käyttämä nardusöljy oli Juudaksen sanojen mukaan valtavan arvokasta. Sitä oli täysi pullollinen, tuon ajan mitassa noin 320 grammaa. Jos se todella olisi voitu myydä 300 denaarista, olisi rahallinen arvo ollut yhtä paljon kuin 300 työntekijän päiväpalkka, tai lähes yhden työntekijän vuosipalkka.

Öljypullo oli Marialle siis melkoinen omaisuus, hyvän tuoksuinen omaisuus. Mutta Maria oli valmis uhraamaan sen suuremman omaisuuden tähden, Kristuksen ja hänen tuntemisensa tähden, hänen palvelemisensa tähden.

Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen
voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen
tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu.


Näin kirjoittaa Paavali. Kristuksen tunteminen aistitaan. Se kuvainnollisesti tuoksuu, epäilemättä hyvälle. Mutta se myös näkyy ja kuuluu. Jos me olemme Kristuksen tuoksu, haluammeko me, että tuoksumme tunnetaan? Haluammeko näyttää sen, että tunnemme Kristuksen, että olemme kristittyjä? Olemmeko Marian tavoin valmiit uhraamaan omastamme Jeesuksen tähden?

Olenko valmis uhraamaan oman maineeni hänen maineensa tähden? Valmis uhraamaan oman kunniani hänen kunniansa tähden? Jotenkin tuntuu siltä, että tämän päivän maailmassa tätä valmiutta meiltä kristityiltä tarvitaan ja kaivataan. Myös täällä Jyväskylässä.
Tarvitaan, koska meidän sanomamme, meidän Kristuksemme, joka on meidän omaisuutemme, on jotain ihan muuta kuin mitä maailma voi koskaan tarjota. Valmiuttamme kaivataan, koska jos kirkkomme uskossa on jotain luovuttamatonta, ja onhan siinä, se on Kristuksen persoona. Ei luovuta hänestä. Jos joku haluaa ostaa pullollisen aitoa kallista nardusöljyä, emme me hänelle myy vedellä laimennettua sekoitusta. Meidän
kristittyjen tuoksun tarvitsee olla vahva, jotta tuo tuoksu, Kristuksen tuntemisen tuoksu tarttuisi. Jotta se olisi monelle ”elämän tuoksu, joka tuo elämän.”

Tätä valmiutta koetellaan erityisesti vaikeina aikoina. Olenko valmis heiluttelemaan palmunoksaani myös silloin, kun ympärilläni ei ole suurta hurraavaa joukkoa ja hyvä meininki, vaan kun pikemminkin tunnen olevani oksani kanssa yksin, ehkä arkana, pettyneenä, uskossani epävarmana. Kun vastoinkäymisen kohdatessa hiljaa kyselen, oletko sinä Jeesus todella se, joka tulit minua auttamaan.


Silloin, vaikeina hetkinä on hyvä pysähtyä ja kysyä mikä lopulta on kaikkein keskeisintä. Keskeisintä ei ole se, mitä muut ovat Jeesukselle tehneet, eikä ehkä sekään mitä minä koskaan olisin valmis hänelle tekemään. Kaikkein keskeisintä on kuitenkin lopulta se, mitä Jeesus on tehnyt sinulle ja minulle.

Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.

Sanoessaan näin köyhistä Jeesus tuskin tarkoitti kieltää meitä auttamasta köyhiä tai muitakaan avun tarpeessa olevia. Hän tiesi, että köyhien auttaminen ja lähimmäisen palveleminen on äärimmäisen oikein. Mutta emmehän me voi lopulta rakentaa elämäämme omien oikeiden tekojemme tai oman uhrautumisemme varaan, vaan lopulta Jeesuksen tekojen, Jeesuksen uhrautumisen varaan.

Maria voiteli Jeesuksen jalat rakkaudestaan, mutta samalla hän teki sen Jeesuksen hautaamista varten. Jeesus tiesi, minne hänen tiensä Betaniasta, Lasaruksen, Martan ja Marian luota kävisi. Edessä olisi kärsimyksen viikko, joka johtaisi hänen kuolemaansa. Mutta vaikka hän tiesi sen, hän ei laatinut toista matkasuunnitelmaa. Hän otti aasin, hän ratsasti kuninkaana, jonka suosio ei pitkään kestänyt. Hän kulki tien Betaniasta Jerusalemiin, Getsemanesta tuomiolle. Golgatalle ja ristinpuulle. Ristinpuulta kalliohautaan.

Jeesus tiesi, että tuo tie olisi hänelle kuoleman tie. Mutta sinulle ja minulle tuo tie oli elämän tie. Siksi keskeisintä on se, mitä Jeesus teki. Hän antoi henkensä, hän antoi elämän.

Rukous

Jeesus Kristus.
Me ylistämme sinua siitä, että kuljit tiesi loppuun saakka.
Ihmiset juhlivat tuloasi Jerusalemiin,
mutta jättivät sinut sitten yksin kärsimään.
Anna meille rohkeutta ja lujuutta,
niin että pysyisimme sinussa
myös vaikeuksien ja vastoinkäymisten hetkinä.
Aamen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m