Saarna 2. pääsiäispäivänä 25.4.2011
Ylösnouseen kohtaaminen
Joh. 20: 11-18
Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: "Mitä itket, nainen?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu." Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo."
Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: "Minä olen nähnyt Herran!" Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.
Saarna
”Pitkin pimeitä polkuja kulkea saan,
enkä matkani määrää mä tiedä.
Mua varjojen vallat käy valloittamaan,
minut mennessään tahtovat viedä.
Kuka lohduttais murheista mieltä,
lohduttais sanoen:
Miksi etsit sä elämää sieltä,
joukosta kuolleitten?”
Magdalan Maria seisoi haudan ovella ja itki. Hän itki niitä samoja kyyneleitä, joita mekin itkemme. Kyyneleitä, joita silmistämme tai sydämestämme elämän kolhiessa vuodatamme. Kun elämän polku kiemurtelee niitä varjoisampia seutuja pitkin, pettymyksen tai menetyksen tai murheen laaksoissa. Maria itki itkua itkun päälle. Hän jo suri sitä, että Jeesus oli naulittu ristille. Nyt hänen murheenaan oli tyhjä hauta. Hän itki, koska ei tiennyt, missä Jeesuksen ruumis oli. ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.”
Jeesus ei ole siellä, mistä Maria häntä etsii. Onko Jeesus aina sielläkään, mistä me ajattelemme avun kyyneliimme ja hätäämme aivan varmasti löytyvän. Mikä onkaan se suunta, johon omista murheen laaksoistamme käännämme katseemme?
Maria seisoo haudan suulla ja koska ei löydä Jeesusta sieltä mistä etsii, hän kääntyy ympäri. Hän kääntyy etsiäkseen muualta. Ja kun hän kääntyy, hän myös löytää. Hän löytää Jeesuksen, joka seisoo hänen takanaan. Mutta hän ei tunnista miestä Jeesukseksi.
Jeesus ei siis aina ole siellä, mistä häntä huhuilemme, ja sitten kun hän osuu kohdalle, emme häntä aina kyynelsilmiltämme tunnista.
Mutta ehkä meidän tai Marian kohdalla ei oleellista olekaan se, löydämmekö me Jeesuksen, vaan se että Jeesus löytää. Jeesus löytää meidät.
Haudan ulkopuolella Jeesus löytää Marian ja kohtaa siinä Marian surun ja hädän. Hän ottaa Marian vakavasti. Hän haluaa tietää, mikä itkettää. Mitä sinä itket, nainen? Mitä sinä itket, mies? Mitä sinä itket, lapsi? Mitä sinä itket, nuori? Mihin asioihin sinun elämässäsi tänä pääsiäisenä Ylösnoussut Jeesus Kristus voisi tuoda avun?
Sillä Jeesukselle meidän hädällämme on väliä. Hän haluaa auttaa. Hän voi auttaa. Hän tietää, että ilman häntä meidän on paha olla. Siksi hän myös haluaa kohdata meidät ja löytää meidät.
Se, että hauta oli tyhjä, se ei vielä kohentanut Marian oloa tai vienyt murhetta pois. Päinvastoin, tyhjä hauta sai Marian hämmennyksen, epätietoisuuden, pelon ja kyynelten valtaan. Se ei tuonut Marialle iloa, rohkeutta tai elämänhalua. Vasta kohtaaminen Ylösnouseen Jeesuksen kanssa toi. Vasta, kun kohtaamme elämämme ahdingossa ja murheessa Ylösnouseeen Herramme Jeesuksen Kristuksen, vasta silloin asiat muuttuvat. Ahdinko muuttuu ylistykseksi, murhe riemuksi. Marian kohdalla tuo muutos tapahtui sillä hetkellä, kun Jeesus kutsui Mariaa nimeltä. Silloin Maria tunnisti Jeesuksen.
Ja siinä on meille se lohdun sana. Jeesus löytää, Jeesus kohtaa, Jeesus kutsuu nimeltä.
Jos sinut, nainen, mies, poika tai tyttö, on kastettu, pyyhi kyyneleesi ja iloitse. Jeesus on kutsunut sinut nimeltä, hän on sinut valinnut ja hän on sinut löytänyt. Pyhässä kasteessa Ylösnoussut Kristus on kohdannut sinut. Eikä vain silloin yhden kerran, vaan hän on luvannut olla kanssasi kaikki päivät maailman loppuun asti, kohdata kanssasi kaiken, minne elämän polkusi sinua ikinä viekään.
Jos sinua ei vielä ole kastettu, on sinullakin oikeus tähän pääsiäisen iloon. Kasteen lahja voidaan toimittaa myös nuorelle tai aikuiselle.
Tänään Ylösnoussut Kristus on kohtaamassa sinua kerran nimeltä kutsuttua ehtoollispöydässä. Leivässä ja viinissä hän lahjoittaa meille itsensä ja Pyhä Henki vakuuttaa meille, että Kristuksen ruumiissa ja veressä saamme ottaa vastaan kerran Golgatan ristillä uhrautuneen ja kolmantena päivänä ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen.
Ehtoollisessa Kristus kohtaa jokaisen henkilökohtaisesti. Sinun puolestasi annettu. Sinun puolestasi vuodatettu. Ei vain Marian, ei vain Pietarin, vaan sinun. Ylösnoussut kohtaa juuri sinut.
Kun me sitten nousemme alttarilta ja kun lähdemme tänään kirkosta ulos, emme jää polullemme suinkaan yksin, päämäärättömästi harhailemaan. Meitä kuljettaa Marian esimerkki. Maria sai tehtävän. ”Mene sinä viemään sanaa veljilleni” kehotti Jeesus.
Ehkä muistamme Marian esimerkin jo viikon takaa, palmusunnuntain evankeliumista, jossa Maria rakkaudestaan voiteli Jeesuksen jalat kalliilla nardusöljyllä. Marian kysymys meille oli se, mitä me olemme valmiit tekemään Jeesukselle. Olemmeko valmiit luopumaan omastamme Jeesuksen tähden?
Oikeastaan Maria esimerkillään kysyy meiltä tänään samaa. Maria riensi. Maria ilmoitti. Maria kertoi. Mitä minä olen valmis tekemään Jeesukselle, joka antoi henkensä minun tähteni, minun syntieni sovitukseksi, Jeesukselle, joka nousi ylös kuolleista ja voitti kuoleman vallan? Mitä minä olen valmis tekemään pääsiäisen ilosanoman tähden?
Sen ilosanoman, josta Paavali julisti sanoen:
”Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.”
Jeesus kuoli ja nousi kuolleista sinun vuoksesi. Hän antoi henkensä, jotta sinä ja minä saisimme elämän ja jotta me eläisimme hänelle.
Ehkä juuri se on Jeesukselle elämistä, että me otamme Marian tavoin tuon tehtävän vastaan ja riennämme ja viemme sanaa veljillemme ja sisarillemme siitä, että Kristus on noussut kuolleista, kuoleman valta on voitettu, syntimme on sovitettu, taivas on avoinna. Jos Kristus on totisesti ylösnoussut, kysy itseltäsi: Kenelle minä voisin siitä tällä pääsiäisviikolla kertoa? Kenelle voisin kertoa, että Kristus voi tuoda kyynelten tilalle elämänhalun, rauhan, rohkeuden, ilon ja innon. Että Ylösnoussut Herramme voi muuttaa asioita.
Mene sinä viemään sanaa. Ole sinä vastaus laulun kysymykseen.
”Kuka näyttäisi haudan, joka tyhjänä ois,
kuka kertois, voi kuoleman voittaa?
Kuka kuivaisi kyyneleet, pyyhkisi pois
kaikki murheeni, aamu kun koittaa?
Kuka lohduttais murheista mieltä,
lohduttais sanoen:
Miksi etsit sä elämää sieltä,
joukosta kuolleitten?” (J. Löytty: Toisen päivän iltana)
Ylösnouseen kohtaaminen
Joh. 20: 11-18
Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: "Mitä itket, nainen?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu." Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo."
Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: "Minä olen nähnyt Herran!" Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.
Saarna
”Pitkin pimeitä polkuja kulkea saan,
enkä matkani määrää mä tiedä.
Mua varjojen vallat käy valloittamaan,
minut mennessään tahtovat viedä.
Kuka lohduttais murheista mieltä,
lohduttais sanoen:
Miksi etsit sä elämää sieltä,
joukosta kuolleitten?”
Magdalan Maria seisoi haudan ovella ja itki. Hän itki niitä samoja kyyneleitä, joita mekin itkemme. Kyyneleitä, joita silmistämme tai sydämestämme elämän kolhiessa vuodatamme. Kun elämän polku kiemurtelee niitä varjoisampia seutuja pitkin, pettymyksen tai menetyksen tai murheen laaksoissa. Maria itki itkua itkun päälle. Hän jo suri sitä, että Jeesus oli naulittu ristille. Nyt hänen murheenaan oli tyhjä hauta. Hän itki, koska ei tiennyt, missä Jeesuksen ruumis oli. ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.”
Jeesus ei ole siellä, mistä Maria häntä etsii. Onko Jeesus aina sielläkään, mistä me ajattelemme avun kyyneliimme ja hätäämme aivan varmasti löytyvän. Mikä onkaan se suunta, johon omista murheen laaksoistamme käännämme katseemme?
Maria seisoo haudan suulla ja koska ei löydä Jeesusta sieltä mistä etsii, hän kääntyy ympäri. Hän kääntyy etsiäkseen muualta. Ja kun hän kääntyy, hän myös löytää. Hän löytää Jeesuksen, joka seisoo hänen takanaan. Mutta hän ei tunnista miestä Jeesukseksi.
Jeesus ei siis aina ole siellä, mistä häntä huhuilemme, ja sitten kun hän osuu kohdalle, emme häntä aina kyynelsilmiltämme tunnista.
Mutta ehkä meidän tai Marian kohdalla ei oleellista olekaan se, löydämmekö me Jeesuksen, vaan se että Jeesus löytää. Jeesus löytää meidät.
Haudan ulkopuolella Jeesus löytää Marian ja kohtaa siinä Marian surun ja hädän. Hän ottaa Marian vakavasti. Hän haluaa tietää, mikä itkettää. Mitä sinä itket, nainen? Mitä sinä itket, mies? Mitä sinä itket, lapsi? Mitä sinä itket, nuori? Mihin asioihin sinun elämässäsi tänä pääsiäisenä Ylösnoussut Jeesus Kristus voisi tuoda avun?
Sillä Jeesukselle meidän hädällämme on väliä. Hän haluaa auttaa. Hän voi auttaa. Hän tietää, että ilman häntä meidän on paha olla. Siksi hän myös haluaa kohdata meidät ja löytää meidät.
Se, että hauta oli tyhjä, se ei vielä kohentanut Marian oloa tai vienyt murhetta pois. Päinvastoin, tyhjä hauta sai Marian hämmennyksen, epätietoisuuden, pelon ja kyynelten valtaan. Se ei tuonut Marialle iloa, rohkeutta tai elämänhalua. Vasta kohtaaminen Ylösnouseen Jeesuksen kanssa toi. Vasta, kun kohtaamme elämämme ahdingossa ja murheessa Ylösnouseeen Herramme Jeesuksen Kristuksen, vasta silloin asiat muuttuvat. Ahdinko muuttuu ylistykseksi, murhe riemuksi. Marian kohdalla tuo muutos tapahtui sillä hetkellä, kun Jeesus kutsui Mariaa nimeltä. Silloin Maria tunnisti Jeesuksen.
Ja siinä on meille se lohdun sana. Jeesus löytää, Jeesus kohtaa, Jeesus kutsuu nimeltä.
Jos sinut, nainen, mies, poika tai tyttö, on kastettu, pyyhi kyyneleesi ja iloitse. Jeesus on kutsunut sinut nimeltä, hän on sinut valinnut ja hän on sinut löytänyt. Pyhässä kasteessa Ylösnoussut Kristus on kohdannut sinut. Eikä vain silloin yhden kerran, vaan hän on luvannut olla kanssasi kaikki päivät maailman loppuun asti, kohdata kanssasi kaiken, minne elämän polkusi sinua ikinä viekään.
Jos sinua ei vielä ole kastettu, on sinullakin oikeus tähän pääsiäisen iloon. Kasteen lahja voidaan toimittaa myös nuorelle tai aikuiselle.
Tänään Ylösnoussut Kristus on kohtaamassa sinua kerran nimeltä kutsuttua ehtoollispöydässä. Leivässä ja viinissä hän lahjoittaa meille itsensä ja Pyhä Henki vakuuttaa meille, että Kristuksen ruumiissa ja veressä saamme ottaa vastaan kerran Golgatan ristillä uhrautuneen ja kolmantena päivänä ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen.
Ehtoollisessa Kristus kohtaa jokaisen henkilökohtaisesti. Sinun puolestasi annettu. Sinun puolestasi vuodatettu. Ei vain Marian, ei vain Pietarin, vaan sinun. Ylösnoussut kohtaa juuri sinut.
Kun me sitten nousemme alttarilta ja kun lähdemme tänään kirkosta ulos, emme jää polullemme suinkaan yksin, päämäärättömästi harhailemaan. Meitä kuljettaa Marian esimerkki. Maria sai tehtävän. ”Mene sinä viemään sanaa veljilleni” kehotti Jeesus.
Ehkä muistamme Marian esimerkin jo viikon takaa, palmusunnuntain evankeliumista, jossa Maria rakkaudestaan voiteli Jeesuksen jalat kalliilla nardusöljyllä. Marian kysymys meille oli se, mitä me olemme valmiit tekemään Jeesukselle. Olemmeko valmiit luopumaan omastamme Jeesuksen tähden?
Oikeastaan Maria esimerkillään kysyy meiltä tänään samaa. Maria riensi. Maria ilmoitti. Maria kertoi. Mitä minä olen valmis tekemään Jeesukselle, joka antoi henkensä minun tähteni, minun syntieni sovitukseksi, Jeesukselle, joka nousi ylös kuolleista ja voitti kuoleman vallan? Mitä minä olen valmis tekemään pääsiäisen ilosanoman tähden?
Sen ilosanoman, josta Paavali julisti sanoen:
”Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.”
Jeesus kuoli ja nousi kuolleista sinun vuoksesi. Hän antoi henkensä, jotta sinä ja minä saisimme elämän ja jotta me eläisimme hänelle.
Ehkä juuri se on Jeesukselle elämistä, että me otamme Marian tavoin tuon tehtävän vastaan ja riennämme ja viemme sanaa veljillemme ja sisarillemme siitä, että Kristus on noussut kuolleista, kuoleman valta on voitettu, syntimme on sovitettu, taivas on avoinna. Jos Kristus on totisesti ylösnoussut, kysy itseltäsi: Kenelle minä voisin siitä tällä pääsiäisviikolla kertoa? Kenelle voisin kertoa, että Kristus voi tuoda kyynelten tilalle elämänhalun, rauhan, rohkeuden, ilon ja innon. Että Ylösnoussut Herramme voi muuttaa asioita.
Mene sinä viemään sanaa. Ole sinä vastaus laulun kysymykseen.
”Kuka näyttäisi haudan, joka tyhjänä ois,
kuka kertois, voi kuoleman voittaa?
Kuka kuivaisi kyyneleet, pyyhkisi pois
kaikki murheeni, aamu kun koittaa?
Kuka lohduttais murheista mieltä,
lohduttais sanoen:
Miksi etsit sä elämää sieltä,
joukosta kuolleitten?” (J. Löytty: Toisen päivän iltana)
Kommentit