Siirry pääsisältöön

Kädet ylös ja tuuleta - Jeesus on ylösnoussut

Saarna 11.4.2010
Kaupunginkirkossa klo 10
Lohikosken kirkossa klo 12
1. su pääsiäisestä: Ylösnousseen todistajia

Jes. 43: 10-12
1. Joh. 5: 4-12
Joh. 20: 19-31

Saarna

Jotta me uskoisimme Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika. Jotta meillä, kun uskomme, olisi elämä hänen nimensä tähden.

Siksi evankeliumit on kirjoitettu. Siksi Raamatun sana todistaa meille Jeesuksesta. Siksi on sen lehdille tallennettu Jeesuksen tekoja ja sanoja. Siksi meille on tallennettu opetuslasten todistuksia Jeesuksesta. Jotta me uskoisimme.

Mutta kuinka tuttu on tuo kuomamme Tuomas, tuo epäilijä meissä. En usko. En usko, ellen itse näe.

Ja kuinka voisimme enää edes nähdä. Ei kukaan meistä ole ollut todistamassa Jeesuksen ylösnousemusta, tapahtumaa, kun Jeesus nousi kuolleista. Eivätkö opetuslapsetkaan sitä nähneet. Mutta he kuitenkin saivat kohdata Jeesuksen ylösnousseena ennen kuin hän nousi ylös taivaisiin. Meille Jeesus ei ole ilmestynyt samalla tavoin niin kuin opetuslapsilleen. Meidän tilanteemme on vielä huonompi kuin Tuomaksen, joka lopulta kuitenkin sai nähdä, jotta uskoisi. Ehkä siksi Jeesus sanookin, että autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe. Siksi, ettemme me samalla tavoin voikaan nähdä.

Mutta kuinka sitten voimme uskoa, ellemme näe? Arkinen esimerkki arkisesta tilanteesta. Olin jääkiekko-ottelussa. Ottelussa syntyi useita maaleja. Istumapaikkani oli kiekkokaukalon toisessa päädyssä. Siitä näki hyvin siinä päädyssä olevalle maalille, mutta toiseen päätyyn oli vaikeampi nähdä. Kun siellä syntyi maali, en nähnyt kiekon menevän maaliin, en nähnyt kenen lavasta se sinne painui, enkä sitä kuinka lähellä torjumista maalivahti oli. En nähnyt sitä hetkeä, sitä maalin syntymisen tapahtumaa. Mutta en silti kieltänyt, kun maali merkittiin valotaululle. Luotin siihen, että maali oli syntynyt. Näin kun pelaajien kädet nousivat ilmaan, näin kuinka he tuulettivat maalia. Näin kun tuomari osoitti kädellään maalia maalin merkiksi. Uskoin siis sen perusteella, mitä maalin syntymisestä seurasi,mitä se sai aikaan, vaikka en itse maalin syntymistä nähnytkään.

Onko meidän uskossamme Kristukseen kyse jostain samankaltaisesta? Vaikka emme nähneetkään, kuinka Kristus nousi kuolleista, emmekä nähneet hänen ilmestymistään keskellemme niin kuin opetuslapset näkivät, vaikka emme ole saaneet koskea hänen naulanjälkiään, me silti uskomme, että hän on ylösnoussut. Me uskomme, koska me olemme saaneet kuulla seurauksista. Me uskomme ylösnousemuksen vaikutusten perusteella. Me uskomme, että Jeesus on noussut kuolleista sen perusteella, mitä hänen ilmestymisensä opetuslapsille on saanut aikaan. Jeesuksen kohtaaminen nostatti ikään kuin opetuslasten kädet ilmaan. Ilosta. Voitonriemusta. Kuolema on voitettu maalein sata nolla.

Nuo ilmaan nostetut kädet, tuon tuuletuksen me voimme nähdä. Sen reaktion ja muutoksen, minkä Jeesuksen ylösnousemus opetuslapsissa synnytti. Pettyneet läja pelokkaat opetuslapset saivat ihmeellisen rohkeuden lähteä julistamaan ylösnoussutta Kristusta. Tuosta rohkeudesta ilosanoma lähti leviämään. Tuosta rohkeudesta sanoma Kristuksesta on tullut aina tänne Jyväskyläänkin asti.

Kristillinen kirkko syntyi ylösnousemususkosta. Ja sellaisena kirkon tulee myös pysyä. Kristuksen ylösnousemusta julistavana kirkkona. Jotta kädet yhä uudelleen nousevat ilmaan, ei tappion merkiksi, vaan voiton ja ilon merkiksi. Että elämä voittaa kuoleman. Että Jumalan rakkaus voittaa kaiken pahan tässä maailmassa.

Jotta me voimme todistaa rohkeina ja rohkeasti, tarvitsemme me keskeneräiset uskollemme vahvistusta. Ehkä siksi, että meidän epäilevien tuomaiden on uskoaksemme saatava nähdä, on Jeesus asettanut kirkolleen kaksi toimitusta, joihin liittyvät näkeminen ja usko. Ne ovat kirkkomme sakramentit, kaste ja ehtoollinen. Niissä molemmissa on meillä silmiemme edessä jotain nähtävää, jotain mihin voimme katseellamme tarttua, jotain mihin voimme käsillämmekin koskea.

Kasteessa voimme nähdä veden, ehtoollisessa voimme nähdä leivän ja viinin. Usko näkee jotain enemmän. Usko luottaa, että kasteessa ihminen pestään puhtaaksi kaikesta synnistä. Mutta se, mikä pesee, ei ole se kastemaljan tavallinen vesi. Se, mikä pesee, on Jumalan armo.

Usko luottaa, että ehtoollisleipä ja -viini ovat Kristuksen ruumis ja veri. Elämän leipä. Kuolemattomuuden lähde. Hengellinen ravinto, jossa saamme syntien anteeksiannon.

Meidän ymmärryksemme kasteen ja ehtoollisen salaisuuksien äärellä ei riitä. Jumala lahjoittaa meille uskon, jolla voimme ottaa nuo käsittämättömät salaisuudet vastaan. Tuon uskon me saamme lahjaksi kasteessa. Tuon uskon synnyttää Pyhä Henki.

Päivän evankeliumissa Jeesus puhaltaa opetuslapsiaan kohti ja sanoo: "Ottakaa Pyhä Henki!" Kasteessa Jumalan Pyhä Henki aloittaa meissä työnsä, synnyttää meissä uskon. Tuota uskon lahjaa Pyhä Henki vahvistaa meissä, kun otamme vastaan Kristuksen ruumiin ja veren ehtoollisessa.

Näin todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, niin kuin päivän Uuden testamentin lukukappaleesta kuulimme. Henki, vesi ja veri. Pyhä Henki. Kastevesi. Kristuksen veri.

Pyhä Henki myös auttaa meitä luottamaan Raamatun kirjoituksiin, todistukseen, joka sekin on silmiemme edessä kirjoitettuna, mutta josta ymmärryksemme ei aina saa otetta. Äsken me kuulimme Jesajan kirjan lupauksen: ”Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä. Minä olen puhunut, minä olen pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu. Te olette minun todistajani, sanoo Herra.” Pyhä Henki auttaa meitä luottamaan Jumalan sanaan. Luottamaan, että Jumala todella puhuu meille Raamatun välityksellä. Ja Pyhä Henki auttaa meitä uskomaan Jeesukseen Kristukseen juuri sanan ja sakramenttien kautta.

Henki, vesi ja veri kaikki kolme, todistavat Kristuksesta, kun viivymme Raamatun todistuksen äärellä. Ne todistavat siitä, että Jeesus on Kristus, hän on Jumalan Poika, hän on Vapahtaja.

Vesi. Jeesuksen oma kaste hänen toimintansa alussa todistaa hänen erityisestä tehtävästään. Meille kerrotaan Markuksen evankeliumissa, että Johannes kastoi Jeesuksen Jordanissa, ja että ”vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat avautuivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: 'Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.'”

Veri. Jeesuksen ristille vuodattama veri on todistuksena meille. Kun Jeesuksen ristiä vastapäätä seisova sadanpäällikkö näki Jeesuksen kuolevan, hänkin lausui todistuksen: ”Tämä mies oli todella Jumalan Poika.” Tämä mies antoi itsensä uhriksi meidän edestämme. Hänen kuolemansa tähden me saamme synnit anteeksi ja iankaikkisen elämän.

Henki. Pyhä Henki vahvistaa meissä uskoa siihen, että saamme syntimme anteeksi, mutta myös siihen, että Jeesus on noussut kuolleista. Ylösnousemus on meille täysin käsittämätön, järjellä selittämätön asia. Ymmärryksemme kanssa yksinämme me olemme tuomaita, uskoa vailla. Mutta ylösnoussut Kristus sanoo opetuslapsilleen: "Ottakaa Pyhä Henki!" Ja jo ennen kuolemaansa Jeesus lupaa: "Te saatte puolustajan: minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta."

Kuinka muuten me voisimmekaan uskoa, ellei Pyhä Henki auttaisi meitä uskomaan, että Jeesus todella on noussut kuolleista. Kuinka muuten voisimme todistaa, ellemme saisi vahvistusta. Ellei Pyhä Henki puolustaisi meitä ja todistaisi meille Kristuksesta.

Meidät on omassa kasteessamme kastettu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. "Te olette minun todistajiani, sanoo Herra." Kristukseen kastettuina me olemme ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen todistajia. Jeesus sanoo meillekin: "Niin kuin Isä on lähettänyt minut, lähetän minäkin teidät." Todistakaamme hänestä rohkeasti. Todistakaamme iloisesti. Todistakaamme koko elämällämme. Aina ja kaikkialla.

Me voimme todistaa kertomalla, mitä vaikutuksia uskolla on meihin ollut. Voimme kertoa, että Jeesuksen tunteminen todella antaa rauhan. Kun uskomme ylösnousemuksen todellisuuteen ja laitamme toivomme iankaikkiseen elämään taivaan kodissa, meidän sydämemme soi kiitosta, kasvomme loistavat kuin kevätauringon kirkkaus, ja koko elämämme, meidän sanamme ja tekomme, joita sanomme ja teemme lähimmäisillemme, ne alkavat julistaa, että Jeesus todella on ylösnoussut. Kuoleman valta on voitettu. Ilo voi puhjeta ja kädet nostaa kattoon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme. Ehkä e

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun